Rannikolle on Tiiran mukaan saapunut meri- ja kanadanhanhia. Kanta-Hämeessä on paljon pöllöhavaintoja. Pitäisi itsekin mennä hämärään metsään...
Valoisat aamut piristävät mieltä ja mietin kaiholla luonnontäyteistä vuorotteluvapaata, jota olin jo suunnitellut ja joka putosi sitten suunnitelmista pois. Mitä kaikkea luonnossa voisi nähdäkään kuvaamisesta puhumattakaan, jos aikaa olisi kellon ympäri ;-)
Nyt täytyy tyytyä pidennettyihin viikonloppuihin sen mukaan mitä työ sallii. Unelmia ei passaa lykätä enää kauas tulevaisuuteen tässä iässä. Nyt niitä pitää alkaa jo elää... :-)
Kun oppii ja oivaltaa jotain luonnosta, oppii väkisinkin jotain myös itsestään. Voi verrata omaa rooliaan, kokoaan ja aikaansaannoksiaan koko universumiin. Kuninkuus karisee kummasti harteilta ;-)
Elämän ja omien tavoitteiden suunta ei ole aina niin selvää...
Joskus huomaa olevansa täydellisen valmistautumaton tulevaan. Olennainen sumenee kuin väkisin. Jatketaan tutkimusmatkailua :-)
Hieno kuva silkkiuikusta . Alimmassahan nököttää pyrstötiainen.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaSumea pyrstötiainen, ei onnistunut tarkennus millään ;-)
Moi.Tänään tuli saatua itsekkin kuvia pyrstötiaisista. Hyvää illanjatkoa.
VastaaPoistaHienoa, Matti!
PoistaMinä toivon tapaavani pyrstötiaiset uudelleen ja saavani seuraavalla kertaa helpommin tunnistettavia kuvia ;-)
Luonnossa, esim metsässä huomaa todellakin oman pienuutensa.
VastaaPoistaJotenkin ei saa aikaan kaikkea mitä haluaisi näin eläkkeelläkään. Elämä on sellaista, suunnitelmia on, toteutus uupuu. No, vielä joskus :)
Toistan itseäni, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että joidenkin mielestä luonnossa voi olla kuin kotonaan. Joidenkin mielestä luonnossa ollaan kylässä. Pienuuden ymmärtää vasta kylässä ollessaan...
PoistaKaunis kuva silkkiuikusta.
VastaaPoistaKiitos, Anneli!
PoistaIhanaa loppuviikkoa! Toivotaan paljon aurinkoa ja lämpimiä päiviä :)
VastaaPoistaKiitos samoin, Marru!
PoistaLuvassa on puhdasta viikoloppua :-)
Kiva postaus.
VastaaPoistaPyrstötiaiset ovat söpöjä :)
Tack, Anu :-)
PoistaOlen nähnyt pyrstötiaisia vain kerran. Ensi kerralla täytyy ehdottomasti saada terävämpiä kuvia ;-)
Kun olisikin niin rohkea, ja tekisi sitä mitä haluaa. Elämä menee ohitse, tuosta vaan. Tuntuu ettei ole tehnyt mitään mitä haluaa, tosi tosi pitkään aikaan. Eikä näkyvissä ole vielä muutosta. Vaikka vähän on helpottanut, kun isän sai hoitopaikkaan.
VastaaPoistaTämä on näiden sitku- ja nytku-elämien ristiriita. Minulla on ollut menossa jonkin aikaa jo nytku-elämän siirtymävaihe. Taloudellinen turva tulee sitkusta ja henkinen terve elämä odottaa nytkua. Pian on löydettävä jokin hyvä kompromissi - vähintään...
PoistaExcelente trabalho e boas fotografias.
VastaaPoistaUm abraço e bom fim de semana.
Obrigado, Francisco!
PoistaIhanaa viikonloppua ;-)
Waiting for springtime...
samanlaisia ajatuksia itselläkin mielessä.
VastaaPoistaLuontorikasta viikonloppua!
Kiitos, Sussi!
PoistaJa kiitos samoin :-)
Kyllä olet niin oikeassa: haaveita ja suunnitelmia on elettävä JUURI NYT. Minäkin olin suunnitellut meneväni keväällä Kristiinankaupunkiin Skaftung Naturen lintukurssille helatorstain tietämissä. Sitten jo peruin aikomukseni, kun minua nuorempi sisareni sairastui tässä talvella ja kuoli ihan yllättäen. Nyt sitten olen tullut siihen tulokseen, että taidan mennä sittenkin kurssille, mikä sen tietää, mikä tauti minuakin saattaa väijyä nurkan takana. Turha sitä sitten on enää jossitella ja katua.
VastaaPoistaLämmin osanottoni, Kirlah!
PoistaVarmasti hyvä päätös :-)
Mukava tekeminen tuo uuden kaistan tuon surun leveän kaistan rinnalle. Sitä varmasti tarvitset.
Mietin juuri eilen tuota samaa: "Unelmia ei passaa lykätä enää kauas tulevaisuuteen tässä iässä. Nyt niitä pitää alkaa jo elää..". Uskaltaisikohan ottaa vähän hätävarakassasta ja ostaa sellainen objektiivi, josta on aina haaveillut. Kohtapuoliin sitä voi jo olla siinä kunnossa, ettei enää pysty juoksentelemaan tuolla luonnossa.
VastaaPoista