maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kevät on ihmeiden aikaa :-)

Ilta on kulunut maailmaa parantaessa, olen laatinut mielipidekirjoitusta paikallislehteen mieltäni kalvaneesta aiheesta. Suurin osa ajasta on tänäänkin kulunut taustatietojen keräämiseen, vaikka aloitin sen jo eilen. Mutta ei siitä sen enempää, etten mene ihan hakoteille ;-)

Kymmenen vuotta sitten olin fanaattinen puutarhahullu, ollut jo kauan. Silloin kevään merkkejä olivat puutarhan herääminen ja maan sulaminen jälleen uusia istutuksia varten. Kun sain haltuuni kameran, aloin aikanaan dokumentoida nimenomaan puutarhan kevään ja kesän edistymistä. Sittemmin kamera on laajentanut minua katsomaan pitemmälle, lähemmäs ja tarkemmin. Kevät onkin minun näkökulmastani vuosi vuodelta ruuhkaisempaa, sillä näen vuosi toisensa jälkeen enemmän ja enemmän.

Viime viikonlopun pidennys yhdellä vuosilomapäivällä antoi aikaa luonnon tarkkailuun ja kuvaamiseen. Siitä saatu virta energisoi vielä tänäänkin - ja eiköhän vielä huomennakin :-)

En yritäkään väittää, että luonnon pitäisi olla kaikille juuri SE juttu. Itse asiassa NIITÄ juttuja kertyy vähitellen niin paljon, että tulee ruuhkaa ja pitää priorisoida. Valitseminen mukavien asioiden välillä on kuitenkin mukavaa, sillä kyse on kuitenkin vapaaehtoisesta valitsemisesta. On mahtavaa, että on löytänyt elämässään niin paljon kiehtovaa tekemistä, ettei niiden tekemiseen riitä yksi eikä kaksikaan ihmiselämää.

Enää ei ole niitä hetkiä, jolloin ei olisi mitään mieluisaa tekemistä. Siinä on se ero ainakin omaan nuoruuteen. Silloin ei ollut mielihyväkeskuksessa samanlaista ruuhkaa ;-)

Vaikka olen täydellisen hurahtanut valokuvaamiseen etenkin luonnossa, aion edelleen jatkaa kokemusten keräilyä. Esimerkiksi vuosikymmenten varovaisten ruokakokeilujen jälkeen olen vihdoin heittäytynyt vähän isommin uusien makuelämysten pariin. Huono makukokemus ei ole hukkaretki sielläkään, vaan vain opaste toiseen suuntaan :-)

Ihanaa alkanutta viikkoa!



29 kommenttia:

  1. Moi. Mahtava havainto ja onnistuneet kuvat. Onneksi olkoon. Terkkuja.

    VastaaPoista
  2. Heippa. Aivan upea havainto. Hyvä kun sait kuvia pikkutikasta. Terkkuja.

    VastaaPoista
  3. Mie olen sattumoisin viimeaikoina tuskastellut juuri tuota kun ihmiselämä ei riitä kaikelle hauskalle mitä haluaisin tehdä, mutta kirjoituksesi myötä ehkä otan itsekin positiivisemman näkökulman jatkossa :) kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos ajatusten pyörittelystä oli apua :-)

      Poista
  4. Niin se menee, että painopistealueet kiinnostuksessakin vaihtelee yhdenkin immeisen elämän sisällä. 20 vuotta sitten olin hurahtanut käsitöihin ja samoihin aikoihin alkoi puutarhaharrastus pakon edessä, sillä oma piha piti luoda nollapisteestä. Sitten tuli valokuvaus...vielä ehtii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa saisi nuoremmille selväksi tämän todennäköisen tulevaisuuden, olisi varmaan paljon lohdullisempaa :-)

      Poista
  5. Hyvin kirjoitit. Noinhan se menee.

    VastaaPoista
  6. Hyvin samanlaisia tuntoja kuin minulla! Esim. valokuvausinto on kasvanut koko ajan ja näin keväällä kuvattavaa riittää joka paikassa.
    Kun nousen tästä koneelta, mene vähän kohentamaan puutarhaa ja pääsen vähän jo haravoimaankin.

    Aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Niinhän se on: elämä muovautuu askel askeleelta :-)

      Poista
  7. Hienoja luontokuvia taas!
    Blogin pitämisen myötä olen minäkin löytänyt aivan uuden maailman - nimittäin valokuvauksen. Koskaan aikaisemmin en ollut innostunut kuvauksesta, eikä minua vieläkään ihmisten kuvaus innosta. Mutta luonto ja kaikki ihanat yllättävät yksityiskohdat siellä; niitä jaksan tarkkailla ja kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Uuden kokeilu vie usein toisen uuden lähteille. Siksi paikalleen pysähtyminen tuottaa vain poikkeustilanteissa...

      Poista
  8. Hienoja kuvia;-) Vakavasti otettavia harrastuksia on ollut muutamia. Elämän tilanteen mukana nekin on muuttuneet toisiin. Sielä ne pysyvät piilossa, kunnes taas pompsahtavat josku, toivottavasti, esiin. Yksi sellainen on ollut taiteen tekeminen.Luonto on iso asia minulle ollut aina. Isä opetti minulle luonnossa liikkumisen, ja minä olen luontorakkauden siirtänyt pojalle. Niin se vaan menee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei voi etukäteen arvioida, ,mihin oma elämä tuleekaan oikeasti rakentumaan...

      Poista
  9. Samaa mieltä kirjoituksesi kanssa. Ja tikkabongaus hieno. Ja kuvat upeat.

    VastaaPoista
  10. Hyvin mietitty. Mieluummin monta harrastusta joista voi valita juuri sillä hetkellä sen kiinnostavimman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän keskittyy, sitä enemmän oppii. Ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän innostuu :-)

      Poista
  11. Pikkutikat ovat jotenkin niin söpöjä :) Pidän niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan ne, eivätkä vähiten pikkuruisen kokonsa vuoksi :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)