Joulun perinteiden muistelua

Muistan lapsuuteni jouluista ydinperheeni joulut. Voi olla, että meillä on ollut sukujoulujakin, mutta niistä minulla ei ole muistikuvia. Parhaiten muistiini ovat piirtyneet joulut sen jälkeen, kun olen ollut yli kymmenvuotias. Asuimme omakotitalossa mummin ja papan kotitalossa. Muistan joulun valmistautumisen aikaa - äiti teki aina itse kaikki jouluruoat. Muistan joulusiivouksen, haudoilla käymisen, jouluruokailun ja lahjojen jakamisen.

Minä en ole koskaan tehnyt itse jouluruokia. Itse asiassa olemme mieheni kanssa (ja myöhemmin myös lasten kanssa) joulu joululta päättäneet jouluaterian sisällön senhetkisten mieltymystemme mukaan.

Nuorena vierailimme joulun aikaan molempien vanhempien luona. Lasten synnyttyä kuvio ei ollut enää niin liikkuva. Mieheni vanhemmat tulivat meille usein jouluaatoksi ja vietimme lapsirikasta jouluaattoa yhdessä.

Apen kuoltua yhteiset joulut muuttivat sävyään huomattavasti. Parin ensimmäisen vuoden jälkeen pääsimme taas luontevampaan joulun juhlintaan. Anopin sairastuminen muutti sitten taas joulujen kulun.

Mieheni äiti kuoli muutama vuosi sitten. Lapsetkin ovat olleet omillaan jo useamman vuoden. Jouluaattona olemme kuitenkin aterioineet sillä porukalla, mikä kulloinkin on ollut paikalla. Viime jouluna tytär oli Atlantin toisella puolen ja sama tilanne on tänäkin vuonna. Nuorena pitää elää elämä siellä, missä sydän käskee olemaan. Vanhempana on niin paljon muitakin ohjaavia tekijöitä :-)

Lasten ollessa pieniä rahaa ei ollut mitenkään tuuleen heittelemään. Joulun hengen synnyttäminen oli sitäkin tärkeämpää muilla keinoin. Olen aina halunnut perheen kokevan joulun hyvänä, nautinnollisena ja rentouttavana aikana. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, tunnelman luominen ei vaadi enää erityisiä temppuja. Nyt kaikki osaavat nauttia ilman erityisvirikkeitä :-)

Vanhojen kuvien myötä lämpimät joulun odotuksen toivotukset!