Joutsenperhe voi hyvin, onneksi. Olin huolissani siitä, että poikasia oli jäljellä enää kaksi. Pauli sitten oikaisi minua, ettei niitä enempää ole ollutkaan. Mistä tuo maaginen poikasluku olikaan jäänyt mieleeni kummittelemaan? Paulin mielestä olen jo vanha, kun en muista ;-) Niinhän minä olenkin ;-)
Tunnin verran päivystelin tornilla näkemättä joutsenia. Sitten jokin ei mielestäni kuulunut kuvaan - sehän olikin joutsenen kaula ja pää :-)
Ihanat kuikuilukuvat:) Upeat värit myös!
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaUpeat joutsenkuvat. Joskus saa odottaa pitkään, että ruovikon väki viitsii näyttäytyä.
VastaaPoistaKiitos, Milja!
PoistaOnneksi kärsivällisyys välillä palkitaan :-)
Ihania kuvia. Kiva kun poikaset ovat säilyneet ja kasvavat jo hyvää vauhtia.
VastaaPoistaKiitos, Tuija!
PoistaViime vuonna jäivät ilman poikasia...
Söpöläisiä vanhempien suojassa:-D
VastaaPoista:-)
PoistaMoi. Tosi upeita kuvia. Poikaset ovat suloisia.
VastaaPoistaKiitos, Matti!
PoistaMoi. On ne vaan niin söpöjä.
VastaaPoista:-)
PoistaExcelente trabalho e belas fotografias.
VastaaPoistaUm abraço e bom fim de semana.
Andarilhar
Obrigado, Francisco!
PoistaUpeita lintuja ja kauniita kuvia.
VastaaPoistaKiitos, Anu!
PoistaHyvin pystyvät suojautumaan kasvillisuuden joukkoon. Kauniita nämä kuvat.
VastaaPoistaÄllistyttävästi vain kohosivat pikkuhiljaa :-)
PoistaOvatpa ne jo isoja! Tosin ollaan jo heinäkuun puolessa välissä melkein, pitääkin olla.
VastaaPoistaOnneksi ovat jo isoja :-)
PoistaHauska tuo pieni pää joka juuri erottuu ruovikon keskeltä.
VastaaPoista:-)
PoistaIhana perhe!
VastaaPoistaAamulla kuuntelimme (ja katsoimme lopulta), kun yksinäinen joutsen lensi pari kertaa kotimme ohi kovasti laulaen. Mietin, olisiko häneltä ollut puoliso tai poikanen hukassa. Toivottavasti löysi etsimänsä, jos etsi.
Toivottavasti löysi... :-)
Poista