sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivän hetki pihalla

Juhannusaaton pääsimme viettämään yhdessä perheen kanssa. Se on nykyään aika harvinaista herkkua aikataulujen ja välimatkojen vuoksi. Mitään muuta ohjelmaa yhdessä olemisen, ruuan laittamisen ja syömisen lisäksi ei sitten tarvittukaan. Elämä hellii välillä :-)

Juhannuspäivänä kiirehdin kameran kanssa pihalle, sillä koira oli olohuoneen ikkunasta havainnut pihalla liikkuvan siilin. Siilejä tapaa nykyään melkoisen harvoin. Tämä oli painelemassa tielle, joten kannoin sen nahkarukkasilla hieman peremmälle pihaa suuntaamaan matkaansa turvallisempaan suuntaan. Ruokaakin laitettiin siilille, mutta ei se maistunut ainakaan sillä erää ;-)



Sateeton ja melkein lämpöinen keli innosti jäämään pihalle kuvaamaan tämän hetken kauniita yksityiskohtia. Niiden kuvaamisessa paksu pilvipeite ja vähäinen valon määrä ei haitannut.

Ulkona on eittämättä todella kaunista juuri nyt. Vihreää riittää silmänkantamattomiin. Ja kukintaakin riittää monissa väreissä ja vaikka missä muodoissa.

En erota mökinruusua ja torniolaaksonruusua toisistaan. Olen ostanut pihaan vuosikymmenten aikana kumpiakin, mutten muista mihin olen mitäkin sijoittanut. Tämä on siis jompikumpi. Ensimmäisen kerran tämän kukkiessa luulin, että jänis oli käynyt syömässä nuppuja ja jäljelle oli jäänyt vain tyngät. Kukat ovat halkaisijaltaan 2-3 senttisiä.


Suviruusu kukkii jo, mutta vielä aloittelevan maltillisesti. Kaukana ollaan vaaleanpunaisena hehkuvasta pensaasta vielä tässä vaiheessa. Ehdottoman kiitollinen ruusu, vaikka valtaakin mielellään alaa yhä enemmän. Ei leviä ihan yhtä riehakkaasti kuin 'tavallinen' juhannusruusu.



Tämä on kai tarha-alppikärhö... Elää sopuisasti muiden pihakasvien kanssa. Kiipeilee mm. katajassa, sembramännyssä ja pensasangervoissa. Aika tuore tulokas - kukkii nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Kahtena aikaisempana vuonna ollut pieniä kukintoja.



Kiinanlaikkuköynnös on myös lemppareitani. Vaatimattomista vihreistä lehdistä osa värjäytyy ensin kärjestä alkaen valkoiseksi. Hieman myöhemmin lehden kärjestä leviää punaista väriä, joka vähitellen peittää valkoisen alueen kokonaan.

Pienet hempeät valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä todella tahokkaasti :-)





Lehtoakileijat olivat tontilla jo silloin, kun 23 vuotta sitten muutimme tänne. Näiden värien lisäksi mukana on ollut punasävyinenkin yksilö. Olen siirtänyt näitä pihan mylläyksen myötä uusiin paikkoihin. Lisäksi se on itse levittäytynyt minne sitä huvittaa. Siementen avulla se pääsee valloittamaan uusia, yllättäviä paikkoja. Tosin sana valloittaa on aika yliampuva. Hennosti ja nätisti se aina paikallaan nököttää.





Leppoisaa juhannuksen jälkeistä sunnuntaita!

36 kommenttia:

  1. Milloinkahan olen itsekään nähnyt viimeksi siiliä? Siitä on kauan!
    Komeasti kukkivat kukkasesi. Akileijoja on meidänkin pihassa runsaasti ja kovasti se tuntuu leviävänkin.
    Suloista sunnuntaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Emme mekään olisi tätä siiliä ilman koiran ilmoitusta huomanneet...

      Poista

  2. How cute the hedgehog
    Wonderful this Posting with pictures!
    I wish you a good summer
    Elke

    VastaaPoista
  3. Mihinkähän siilit ovat tosiaan hävinneet. Enpä ole nähnyt pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten pihat ovat ymmärtääkseni liian siistejä ja siivottuja siileille. Meillä on takapihalle jätetty villimpää ihan siilejä varten. Ei niitä silti ole paljon viime vuosina näkynyt.

      Poista
  4. En ole myöskään moneen vuoteen nähnyt siilejä. Suviruusu näyttää kauniin herkän vaaleanpunaiselta.

    VastaaPoista
  5. Onpa sinulla kaunista kukintaa, niin monenlaista ja niin kaunista. Akileijat ovat niin kauniita ja niin runsaita. Ei ole meilläkään siilejä näkynyt. - Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli :-)

      Meillä on sellainen puolivilli puutarha - paljon kauniita yksityskohtia, muttei mikään esittelypiha ;-)

      Poista
  6. Meidän pihassa pyöri useita siilejä vuosien ajan. Epäilen, että ne talvehtivat meidän terassin alla. Keväisin kuunneltiin urosten tuhinaa ja murinaa. Sitten ne katosivat. Viimeisin havainto on kahden vuoden takaa yksi siili alapihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvehtimispaikat ovat kriittisiä juttuja. Etenkin, kun lunta on ollut heikosti ja pakkanen on silti paukkunut...

      Poista
  7. Siili on niin ihana pia-asukki, toivottavasti viihtyy teillä. Meillä on monta vuotta ollut ja nytkin näkyy silloin tällöin.

    Ihastuttavia kukkakuvia!

    Hyvää kesäillan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Täytyy pitää silmät suki tuon siilin suhteen ja seurailla tilannetta.

      Poista
  8. Kylmää, mutta kaunista! Ihana siili! Meillä ei ole näkynytkään kun kerran. Vein sille kissanraksuja vedessä. Ruoka katoaa, mutta ketään ei näy! Taitaa harakat syödä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ruuan jättää näkösälle, harakat ja varikset ovat nopeasti asialla...

      Poista
  9. Siilit ovat ihania. Yksi rouva syöttää siileille koiran makkaraa. Kukat ovat ovat upeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siilit tykkäävät varmaan koiran makkarasta - siinä on lihaa eikä juuri laktoosia.

      Poista
  10. Suloinen siili. Niitä näkee niin harvoin nykyään. En ole tänä vuonna vielä nähnyt. Ihanat kukkakuvat. Noista voisi rakentaa ihanan kollaasin työtilaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkia voisi kuvata enemmänkin, jos vain sade sallisi ;-)

      Poista
  11. Ihana nähdä eläviä siilejä. Yleensä ne on liiskantuneina teiden reunassa. Ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elävä siili on kieltämättä paljon ilahduttavampi näky :-)

      Poista
  12. Siilillä on ihana ja kaunis katse. Voih, siitä on pitkä aika kun viimeksi siilin on tavannut. Lapsena "meidän maalla" niitä tapasi usein. Suloinen kuva.

    VastaaPoista
  13. Suloinen kuva siilistä! Meidän siiliä ei ole näkynyt viikkoihin:(
    Kauniita kukkakuvia!

    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  14. Kauniita perinnekukkia. Jotenkin nuo pienikukkaiset maatiaisruusut vetoavat enemmän kuin suuret jaloruusut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maatiaiskasvit kestävätkin huomattavasti paremmin. Niiden kauneus saa lisäpisteitä jo siitä :-)

      Poista
  15. Mä tykkään siilistä, valitettavasti meillä ei oo näkynyt moneen vuoteen.
    Kauniita kukkia.

    VastaaPoista
  16. Suloisia ruusuja! Istutin melkein 30 vuotta sitten kiinanlaikkuköynnöksen edellisen asuntomme pihalle. Olisipa mukava käydä kurkkaamassa, onko se vielä hengissä. En ehtinyt nähdä sitä "isona" ennen muuttoamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinanlaikkuköynnöksellä menee joitakin vuosia, ennen kuin se alkaa näyttää parastaan...

      Poista

Kiitos kommentistasi!