sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Pajulintu ja elämän iso kuva

Pajulintu on kuulemma tämä reipas laulaja. Lintutornilta sitä pääsi kuvaamaan niin ylä- kuin alapuoleltakin. Lintuoppaassa pajulintu on vihertävän ruskea ja sillä on kellertävä rinta. Tämä oli rusehtavampi ja valkovatsaisempi. Siksi epäröin lajimäärityksen kanssa.

Tänään piti sataa, mutta täällä meillä ei ole näkynyt pisaran häivääkään. Hyvä niin. Pitkän yöunen jälkeen ehdin lintutornille hengittämään ja katsomaan luontoa. se tuli niin kovasti tarpeeseen. Palauttaa mieleen elämän ison kuvan. Ihminen ei ole kaiken keskipiste :-)





20 kommenttia:

  1. Pajulintu laulaa kauniisti, täällä kuulee usein joen rantapajukoissa. Harvoin vain saa kuvaa, on sen verran hyviä piilopaikkoja!

    Hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!
      Ilman laulua en olisi häntä huomannutkaan :-)

      Poista
  2. Oi, miten hienot kuvat pajulinnusta. Kirjojen kuvien perusteella lintuja on välillä vaikea tunnistaa. Kaikissa oppaissa ei ole edes erikseen kuvia uroksista ja naaraista. Siksi pöydälläni on vino pino erilaisia lintuoppaita.
    Täälläkin tuli vain muutama pisara vettä. Huomiseksi on sitten luvassa enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Tänään on tullut vettä monen päivän edestä ;-) On riittänyt :-)

      Poista
  3. Pajulinnun kanssa on paljon saman tyylisiä ja näköisiä lintuja. Tunnistusten kanssa saa olla tarkka. Tosi upeat kuvat.

    VastaaPoista
  4. Tosi upeat kuvat sait linnusta. Lintuja on välillä tunnistaa. Ikä vaikuttaa. Tarkkana saa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti!
      Ikä vaikuttaa kuvaajankin osalta ;-)

      Poista
  5. Pajulinnun opin tunnistamaan juurikin kyseisessä paikassa ja tänä keväänä. On kova lauleskelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeksi näkemäni pajulintu oli vihreämpi...
      Mutta laulun lahjat olivat samat :-)

      Pitäisi vielä enemmän opetella tunnistamaan lintuja äänen perusteella.

      Poista
  6. Onpa hän herkän kaunis! Ihanat kuvat. Hyvä toteamus, että ihminen ei ole kaiken keskipiste. Kun Helsingissä joku valittaa kalalokeista kauppatorilla, sanon, että lokkien suvut olivat siellä paljon ennen meitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninnu!

      Suhtautuminen luontoon on sama kuin kaikkeen muuhunkin suhtautuminen. Perehtyminen aiheeseen tuo perspektiiviä :-)

      Poista
  7. Ihanat, terävät ja rauhalliset kuvat!

    VastaaPoista
  8. Suloinen laulaja. Kuvista tulee mieleen vanha kiiltokuva lapsuudesta jossa oli pajulintu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen kiiltokuva on jäänyt minulta puuttumaan.
      Kaunis muisto :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)