lauantai 24. helmikuuta 2018

Iivon kulta ja muutakin valoa tunnelin päässä :-)

Iivo (Niskanen) voitti sitten olympiakultaa :-) Kisa alkoi aamuseiskalta, mutta meillä se nauhoitettiin. Tultuani kampaajalta (ja muutaman muun arkisen askareen jälkeen) pureuduimme mieheni kanssa  tuloksista melkein tietämättöminä seuraamaan kisaa. Kilpailuviettini on puolivoimakas ja tulee esiin lähinnä penkkiurheilussa. Sykkeeni nousee ja kilpailuja ei vain voi jättää seuraamatta ;-)

Olen osallistunut moniin urheilukilpailuihin nuoruudessani ja lapsuudessani. En mitenkään suurella menestyksellä, mutta pääsin mukaan moneen normiarjesta poikkeavaan tilaisuuteen. Urheilukilpailuihin osallistuminen kouluajalla oli luksusta, muuta kipinää en noista tapahtumista muista.

En koskaan ajatellut, että omalla vaivannäölläni voisin vaikuttaa menestymiseeni. Eikä kukaan sitä minulle myöskään kyllin selvästi esittänyt. En varmaankaan ollut niin lahjakas, että minusta olisi tullut jotain suurta. Viesti oman harjoittelemisen vaikutuksesta omaan pärjäämiseen sen sijaan olisi voinut vaikuttaa elämääni kaiken kaikkiaan todella positiivisesti.

Kesti vuosia ja vuosia ymmärtää elämän perustotuuksista se, että työn tekeminen ja vaivan näkeminen vaikuttavat tulevaisuuteen enemmän kuin lahjakkuus. Mutta en valita, elämäni on ollut vallan hyvää.

Uutisissa haastateltiin Iivon kotikylän asukkaita. Heidän mielestään Iivo pärjää juuri päättäväisyytensä ja määrätietoisuutensa ansiosta. Iivon vanhemmat ovat tehneet hyvää työtä lastensa kannustamisessa - kaikesta päätellen :-)

Kaikessa keskinkertaisuudessani lähdin kilpailun seuraamisen jälkeen ulkoiluttamaan kameraani. Ulkona oli kylmää, mutta valoisaa senkin edestä. Näin vähän, mutta koin paljon. Elämä oli hyvää ja on sitä edelleen. Talven pimein niska on taitettu. Nyt tuntuu - hyvältä :-) Valoa tämänkin tunnelin päässä :-)


18 kommenttia:

  1. Minulta puuttuu kilpailugeeni! Ei pätkääkään innosta henkilökohtaisesti, itse asiassa pakenen paikalta! No, mittelen kyllä itseäni vastaan! Aina pitää onnistua jossain entistä paremmin. Se on kyllä vähän eri juttu! Eikä ihan hirveästi innosta myöskään toisten kilpailun katselu. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä vähemmän! Nuorena sentään jaksoi kiinnostua jostain mäkihypystä tms. Upea valo oli tänään! Ihana päivä!! Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  2. Oli se kyllä hieno juttu, että suomi sai edes yhden kullan. Ja kyllä sen eteen on tarvinnut työtä tehdä monta, monta tuntia!
    Olitte myös siellä lumikenkäilleet, ne ovat varmaankin hyvät, ainaskin paremmat mennä lumihangessa, kuin tavallisilla kengillä.
    Olen joskus niiden hankkimista miettinyt, mutta on sitten vaan jäänyt hankkimatta.
    Mä näin sellasen aurinkopilarin ja luulin sitä myössateenkaareksi, koska siinä oli monta eriväriä, niinkuin sateenkaaressa,sitä silloin jo vähän ihmettelinkin. Mutta nyt sekin asia sitten selvisi,mikä se oli.
    Kaunis valo siellä kuvassasi hohtaa ja ihanaa, että ollaan sinne valoon päin menossa!
    Hyvää viikonloppua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka!

      Tänään tuli sitten taas Suomelle hopeaa!!!
      Ihan mahtavaa :-)

      Valoa (ja lämpöä) kohti :-)

      Poista
  3. Aivan valtavasti nämä urheilijat joutuvat töitä tekemään.
    Upeaa Iivo ja Krista!

    VastaaPoista
  4. Olen sitä ikäluokkaa, että lapsena kuuntelin radiosta kaikki urheilukilpailut. Nyt vanhempana kiinnostun vain harvoin. Eilenkin kuuntelin sivusta tv-selostusta, mutta pitihän sitä tulla ihan katsomaan loppuratkaisua. Niskasen sisarukset ovat lahjakkaita monella tapaa, kun urheilevien sisarusten lisäksi Katri-sisko on kuuluisa muotisuunnittelija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa lahjakkaiden lasten keskittymää minäkin tänään muistelin. Huikea katras :-)

      Poista
  5. Olen 'vanha' kilpaurheilija ja siksi mielelläni joitakin lajeja seuraan, rakkain tietenkin on pikaluistelu :D oma lajini. Kilpailu on kovaa ja sen eteen on tehtävä töitä vallankin kun 'puhtaana' kilpailee. Upeaa että Iivo ja Krista toivat mitalit kotiin! Onnea heille!!

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, kun on urheilijoita joiden suorituksia saa jännittää;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja ihan positiivisella tavalla!

      Itävaltalaiset saivat varmasti jännittää naisten kisassa oman urheilijansa puolesta ensin hyvissä, sitten huonommissa merkeissä :-(

      Poista
  7. Moi. Itse olen kilpailumielessä harrastanut suunnistusta. Sen lopetin muutama vuosi sitten , meni motivaatio. Ulkoilu ei kyllä muuten loppunut.

    VastaaPoista
  8. Omiin kilpaharrastuksiin kuului aikoinaan suunnistus, hiihto ja juoksu. Todella rankkaa kuten kaikki yksilölajit(minusta ainakin). Mutta se antoi todella paljon. Vaikka urheilussa tulleista vammoista kärsii yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauheaa...
      Minulla ei urheillessa tullut vammoja. Jollei kotona tapahtunutta kuulan työnnön omaehtoista harjoittelua lasketa mukaan. Siirtelin kuulaa pään päällä kädestä toiseen, kuten kuulantyöntäjillä oli tapana. Sitten se lipsahti... Niin, että ei jäänyt mitään vammoja ;-)

      Poista
  9. Oli kyllä upeaa hiihtoa, noita on kiva seurata! Ihana kun alkaa enemmän ja enemmän valostumaan:) Mukavaa talvista alkanutta viikkoa sinne♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde!

      Tänään tulin töistä ja löysin autolle turhia tähyilemättä. Valon määrä on kasvanut valtavasti!

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)