tiistai 1. tammikuuta 2019

Koira pelkäsi raketteja ja Yhdysvaltoihin matkustaminen ei kutsu yhtään

Eilen oli raketti-ilta ja -yö. Meidän koiramme ottaa sen aina melkoisen kokonaisvaltaisesti. Olemme hankkineet uudenvuoden aattoa varten koiralle rauhoittavan painepuvun, jota emme sitten kuitenkaan koskaan löydä, kun sen aika olisi. Tänä vuonna turvauduimme koiran pelastusliiviin, joka sekin on kohtalaisen tukeva mötikkä siinä koiran ympärillä.

Kuvat ovat miehen kännykällään ottamia.

Ensin koira päivystämässä asussaan nojatuolin rahilla.


Ja sitten hieman hassuteltiin pelastusliivin kahvan kanssa.


Koira oli luottavainen ja rento eikä huomannut tilanteessa mitään omituista <3 p="">
Meillä mentiin uudenvuoden aatto aikalailla koiran ehdoilla. Silti se oli enemmän ja vähemmän peloissaan eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se määrä räjähteitä, jotka piti vielä jysäytellä puolen yön jälkeen :-(

Sosiaalisessa mediassa keskustelu rakettien räjäyttelemisen rajoituksista on mennyt samalle juupas-eipäs-linjalle kuin monen moni muukin asia. Hyvin harva haluaa aidosti kuunnella ja ymmärtää muita. Sen sijaan tilalle tulee suuri henkien taistelu siitä, kuka onkaan eniten oikeassa ja kuka ihan mahdottoman väärässä. Todella tarpeetonta ja voimavaroja kuluttavaa taistelua.

Tyttäreni on nyt puolen vuoden sisällä saapunut Yhdysvaltoihin kahdesti. Ensimmäinen kerta oli yön yli pysähtyminen matkalla Kanadaan. Toinen kerta oli muutaman viikon lomailulle saapuminen ennen paluuta Eurooppaan. Lentolippu oli jo ostettu maasta pois. Kummatkin maahan saapumiset ovat kuulostaneet kovin epämiellyttäviltä ja jopa vihamielisiltä. Minulla ei ole näiden jälkeen mitään kaipuuta Yhdysvaltoihin. Kanadaan matkustaminen ilman Yhdysvaltojen koukkausta on kalliimpaa, mutta varmasti näillä tiedoilla kannattavampaa.

Oletko sinä käynyt USA:ssa tällä vuosituhannella? Mitkä ovat omat kokemuksesi maahan saapumisesta? Ja mitä neuvoja antaisit muille maahan ehkä suuntaaville?

17 kommenttia:

  1. Saattaa olla nykyisellä pressalla jotain osuutta asiaan. Raketit on muutaman vuoden ollut meillä jo historiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varmasti Trumpin toimet näkyvät myös käytännössä.

      Iso peukku rakettien välttämiselle :-)

      Poista
  2. Todella monet koirat pelkäävät raketteja. Meillä on naapuruston koirat saanut olla rauhassa. Ainakin meidän osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen ymmärtänyt myös, ettei meidän koiramme ole todellakaan ainoa, joka kärsii tuosta paukuttelusta :-(

      Poista
  3. Kävimme miehen kanssa WAshingtonissa vuonna 2000, mutta eipä siitä mitään ihmeellistä mieleen jäänyt, joten ei ole vinkkejä. Nyt voikin olla toisenlaista. Voi tuota teidän hauvelia. Minun puolestani raketit voisi oikein hyvin kieltää. Jos on pakko olla ilotulitus, niin yksi kaupungin virallinen ja siinä se. Menkööt katsomaan ne, joita kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni asia on varmasti muuttunut vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen. Ja nyt linja on varmasti tiukempi kuin aikoihin. Tytär joutui kunnon kuulusteluun kummallakin kerralla. Toisella kerralla oli jo vaikeuksia ehtiä jatkolennolle :-(

      Samaa mieltä. Ainakin noita paukuttelupaikkoja voisi rajoittaa ja yhdistää. Kaikki paukuttelijat näkisivät enemmän ja melu keskittyisi etukäteen sovittuihin paikkoihin.

      Poista
  4. Meillä koirat ei oo hirveästi stressanneet paukuista, mutta säikähtivät kyllä kun olivat ulkona ja naapurissa paukutettiin. Rakettikeskustelussa on äänessä just ne minäminät, joille ei ole väliä muulla kuin omilla oikeuksilla, ja viis siitä vaikkei olis edes laillista oikeutta kunhan minä.

    Yhdysvaltoihin mulla ei oo koskaan ollu mitään hinkua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona se ääni kuuluu tietenkin moninkertaisena :-( Mutta ei auta, vaikka koirat käyttäisi ulkona viiden aikaan ennen paukkuaikaa - silloinkin ovat jo innokkaimmat täydessä touhussa.

      En ole aikaisemminkaan kaihonnut Yhdysvaltoihin, mutta tyttären kokemuksia kuunneltuani en todellakaan usko, että matka sinne olisi mitenkään minua varten.

      Poista
  5. Mie menin 2005 vapaaehtoistyöhön sikäläiseen ortodoksiseurakuntaan. Newarkin kentällä veivät takahuoneeseen ristikuulusteluun niinko minkäki terroristin vaikka viisumit ja kaikki oli kunnossa. Soitettuaan sen seurakunnan papille vasta uskoivat ja päästivät jatkamaan matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa jo aika lähelle samalta, mitä kuuntelin tyttären kokemuksia. Maailmassa on kuitenkin aika monta paikkaa, jonne voi mennä tervetulleena ja ystävällisesti kohdellen.

      Poista
  6. Voi pientä koiraa, kun pelotti sielläkin! Meidän Sissi oli taas kauhuissaan, mutta jonkun verran helpotusta kumminkin sai noista rauhoittavista pillereistä. Täällä pauketta oli aivan riittävästi:( Allekirjoitin tuon kansalaisaloitteen ja toivon totisesti sen menevän läpi tulevalla vaalikaudella.
    Ei ole kokemusta USA:n matkoista. Perheenjäsen kyllä joutuu työmatkalle lähtemään Washingtoniin pian, joten sittenhän kuulee taas rajamuodollisuuksista tuoretta tietoa. Vaihtaa konetta Islannissa..

    Hyvää vuoden alkua,toivottavasti myrskytuulet laantuvat pian, sähkökatkoja on täällä Savossakin riittämiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me emme ole kokeilleet vielä mitään rauhoittavia. Täytyisi varmaan tutustua siihenkin keinoon seuraavia mekkaloita varten.

      Meillä myrsky näkyy lähinnä junien myöhästelynä, kun pohjoisemmassa myrsky on otattanut kovemmalla kädellä.

      Poista
  7. Voi, koiraressukkaa. Meidän edesmennyt Juuso-kissa pelkäsi rakettien paukuttelua aivan valtavasti ja toipuminen vei joka vuosi yhä enemmän aikaa. Täällä paukutellaan iltapäivästä aamuyöhän aina erittäin runsaasti, joten kotona paukuttelulta ei pakoon pääse. Itse emme ole ampuneet rakennetteja enää vuosikausiin monestakin syystä. Olen seurannut ilotulituskeskustelua ja olen kanssasi samaa mieltä. Ymmärrystä ja emptatiaa toisten näkemyksille ei tunnu löytyvän laisinkaan.

    En ole käynyt USAssa laisinkaan. Sen sijaan mieheni reissasi siellä yhteen aikaan useinkin ja kokemukst olivat hyvin vaihtelevia ajasta ja paikasta riippuen. Tuttavien viime aikaisten kertomusten perusteella vaikeudet tuntuvat lisääntyneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimme yläkertaan (vanha rintamamiestalo) paukut kuuluvat ensimmäisenä. Siinä vaiheessa portaikkoon pitää laittaa este koiraa varten. Alakerrassa pidetään kaihtimet kiinni ja television ääni laitetaan kovemmalle. Silti isojen paukkujen aikaan koira ryömii lattialle piiloon johonkin turvallisen oloiseen paikkaan. Ei malta usein edes makailla, vaan istuu puolivalmiina vaikka kuinka kauan, vaikka miten väsyttäisi :-(

      Syliin ottaminen ei juuri auta, sillä silloinhan joutuu korkeammalle ja se on taas pelottavaa paukkuaikaan :-(

      Luulen, että tilanne on juuri tuo - hienoinen vihamielisyyttä muistuttava asenne on rajoilla lisääntynyt viime aikoina paljon.

      Poista
  8. Voi pikkuista söpöä koiraa. Onneksi se pauke on nyt taas vuodeksi ohitse. Meidän koira ei pelkää ilotulituspauketta, joten olen päässyt sen kanssa siinä asiassa helpolla.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)