sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kevättä, laulujoutsenia ja elämän pohdintaa

Nyt on ollut muutama aivan käsittämättömän kaunis kevätpäivä. Hymy puikahtaa aivan kutsumatta huulille ja sisällä kuplii iloisesti. Ihan piti lähteä kameran kanssa liikkeelle katsomaan, miten kevät etenee.

Metsäisillä teillä oli jäistä tai vetistä ja jäistä. Kesäiset pysähdyspaikat olivat lumipenkkojen alla eikä paikkoja pysähtymiseen oikein löytynyt. Osa pelloista oli melkein sulia, suurin osa kuitenkin kunnon lumipeitteen alla.

Vaikka kuvaustilaisuudet olivat rajallisia, mieli nautti auringosta ja sen myötä tulvivasta valon määrästä. Reissu oli ehdottomasti siihen käytetyn ajan väärtti.

Laulujoutsenia näin jo viime viikolla. Tänään näin pelloilla muutamia joutsenpareja. Muutaman kuvankin sain :-)




Elämän rajallisuutta tuli pohdittua taas viime viikolla yhden suru-uutisen jälkeen. Tähän ikään mennessä suru-uutisia on ehtinyt tulemaan jo melkoinen määrä. Niiden vastaanottaminen ei sinänsä helpotu ollenkaan. Vaikka kuoleman läheisyys ei enää yllätä, jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Sekin on tässä iässä jo selvää, ettei kuolema kysy ikää. Silti pitkän elämän eläneen ihmisen kuolema on jotenkin helpompi hyväksyä kuin kesken perinteisen elämänkaaren täältä lähteneen ihmisen kohtalo.

Lykkäämiselämä (sitku) ei todellakaan kannata. Elämää kannattaa elää joka päivä (nytku) parhaan tahtonsa mukaan. Ei kuin viimeistä päivää, mutta tasapainoisesti. Suomalaiseen kansanperinteeseen ei kuulu rakkaudenosoitukset, ainakaan puolisoa tai lapsia lukuunottamatta. Jospa sittenkin viitsisi sanoa sille hyvälle työkaverille, että hänen kanssaan on kiva tehdä töitä. Tai sille hyvälle ystävälle, että arvostaa oikein tosissaan hänen läsnäoloaan ja ystävyyttään. Ei kauhean vaativa juttu, mutta se on helppo jättää tekemättä, kun sen muka ehtii myöhemminkin. Tai koska tuo toinen muka varmaan ymmärtää sen muutenkin.

Luulen, että työkaverini ymmärsi minun arvostavan häntä, vaikken varmaan koskaan sanonut sitä ääneen. Mutta miksiköhän minäkin sen sanomista oikein pihtailin? Täytyy opetella toimimaan paremmin.

26 kommenttia:

  1. Kevätpäivä siivitti sinut kauniisiin ajatuksiin! Itsekin yritän muistaa tuon, että välittämisestä pitää kertoa nyt, joskus myöhemmin se ehkä on liian myöhäistä. Minäkin bongasin laulujoutsenia mökin läheltä pellolta ison lauman, mutta en kyllä päässyt kovin otolliselle kuvausetäisyydelle. Mutta sinun kuvasi ovat ihan loistavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Intianminttu!

      Positiivisten asioiden sanominen kuulostaa muka mielistelyltä tai liehittelyltä. Nämä uskomukset ovat vanhojen sukupolvien näkemyksiä. Meidän pitäisi pystyä parempaan.

      Poista
  2. Viisas muistutus tuo toisten huomioiminen. Kyllähän useimmiten vaistoaa kenen mielestä itse on mukava/hyvä, mutta miten kiva se on kuulla toisen sanomana! Eikä maksa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      Vastapuolen olettamukset voivat olla aivan muuta kuin luulemme.
      Siksi arvostukset pitäisi lausua ääneen.

      Minun lapsuudessani muutamakin opettajan positiivinen palaute olisi voinut nostaa elämääni ihan uuteen suuntaan. Toivottavasti nykyään lapsille osataan antaa sitä positiivista palautetta, mitä he tarvitsevat.

      Poista
  3. Viisaita sanoja elämän rajallisuudesta♥

    Upeat joutsenkuvat! Tänään tulivat tännekin päin ja jospa vielä huomenna ovat tuolla joella kuvauspaikoilla:)

    Hyvää ensi viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Nyt on hyvää joutsenaikaa ennen kuin ne alkavat hautomaan :-)

      Poista
  4. Kevään merkkejä kävin etsimässä...ei vielä napannut! Jos viikon kuluttua! Liian monta suru-uutista on tälle alkuvuodelle jo tullut. Elämä on syntymiä ja kuolemia, jotain siinä välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kevään merkit ovat ihan täällä, vaikkeivät vielä isolla massalla ;-) Ehkä jo muutaman päivän kuluttua :-)

      Ihmisen elämään kuuluu myös läheisten kuoleman jälkeinen aika. Mummini kuoleman jälkeen (vuonna nakki ja kanootti) näin kauan unia mummista ja hänen kuolemastaan. Kesti kauan päästä kuoleman yli myös unimaailmassa.

      Poista
  5. Kauniita kuvia joutsenista.
    Tee ja sano se nyt eikä vasta huomenna, huomenna voi olla myöhäistä.

    Mukavaa alkanutta viikkoa!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa!
      Lykkäämistä ja positiivisten asioiden tekemättä jättämistä pitäisi aina harkita. Neljästi.
      Positiivinen palaute 'liian aikaisin' ei maksa kenellekään mitään.

      Poista
  6. Joutsenien ja kurkien näkeminen tuntuu aina jotenkin erityislaatuiselta. Linnun koko varmaan sen aiheuttaa, mutta ovat ne toki kauniitakin.
    Hyvistä aikomuksista huolimatta elämä aina solahtaa sitku-puolelle. Samoin sitä kuvittelee, että toinen osaa lukea ajatuksia ilman, että niitä ääneen kertoo. Miten sitä onkin niin vaikea sanoa toiselle kauniita ja kannustavia sanoja. Ei se ole itseltä poissa. Kiitos siis tärkeiden asioiden pohtimisesta ja muistuttamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnun koko tekee oman vaikutelmansa, mutta paljon vaikuttaa myös se, että joutsen kytkeytyy lujasti kevään ja syksyn merkkeihin. Kevään ensimmäiset joutsenet tietävät valoa, lämpöä ja toivoa.

      Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu positiivisen palautteen antaminen eikä mikään mukaan nami-nami. Annettu tunnustus on kuitenkin huomattavasti vaiettua ja ääneen lausumatonta tunnustusta vahvempi. Olisiko meistä muuttamaan kulttuuria?

      Poista
  7. Upeat kuvat. Siis niinhän se menee. Kehuminen/kannustaminen ei maksa mitään. Mutta antaa itselle ja toisille paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Sinun sukupolvesi on todellakin avainasemassa tämän kulttuurimuutoksen kanssa. Meillä vanhemmilla on jo vähän uskottavuusongelmia, vaikka meidänkin panostamme tarvitaan ihan täysillä.

      Poista
  8. Upea kirjoitus. Koskaan toisen/toisten kehu ei mene hukkaan. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti!

      Aitoja kehuja lisää jokaiseen päivään, sitä minäkin suosittelen!

      Poista
  9. Kauniisti kirjoitit. Ja niin hienot kuvat, olit oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kamerakin oli mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!

      Oikeaan paikkaan päädyin kiertämällä läpi kaikki puolivarmat tärppini. Hyvällä tuurilla jossain onnistaa ja näissä tilanteissa kamera on aina valmiina (turvavöissä) apukuskin paikalla :-)

      Poista
  10. Voi, miten osuvasti sanoitkaan! Helppo jättää kehut ja kiitokset sanomatta, kun luulee toisen jo tietävän mielipiteeni. Ja kuitenkin itsekin ilahdun, jos joku antaa myönteistä palautetta. Työyhteisössä varsinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen :-)

      Vaikkei uskoisi toisen edes tietävän mitään, on silti helppoa jättää positiivinen palaute antamatta.
      Tunneälykäs ihminen ymmärtää tilanteen ilman annettua palautettakin.
      Tilanne olisi kuitenkin paljon positiivisempi ihan suoraan annetun palautteen myötä.

      Vähemmän tunneälyinen ihminen ei välttämättä nappaa mitään lausumattomia viestejä ja palautteita.
      Hänkin ansaitsisi saada sen positiivisen palautteen.

      Annetaan siis positiivisen palautteen palaa!

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)