lauantai 24. helmikuuta 2024

Muisteloita ja tinttejĂ€ đŸ„°

Hei SinÀ! Miten jakselet ja mitÀ sinulle kuuluu?

MinĂ€ olen ollut vĂ€synyt ja ruuhkainen, mutta se on mielestĂ€ni ihan ok. Aika aikaansa kutakin 👍.

Etenkin ikÀvillÀ asioilla on taipumusta kasaantua. Noihin tilanteisiin ei oikein voi itse vaikuttaa mitenkÀÀn. Ainoa, mihin voi vaikuttaa, on oma asenne noissa ***-tilanteissa.

Juuri nyt minulla nĂ€kyy valoa tunnelin pÀÀssĂ€. Olen toiveikas. SisĂ€inen pessimistini on jo kartoittanut vaaran paikat ja toistaiseksi ei taida olla mitÀÀn hirvittĂ€vÀÀ odottamassa 🧐.


Vanhempien asuntoa tyhjentĂ€essĂ€ on mieli kelannut moneen kertaan muistoja ja traumoja. Traumatkin alkavat sulaa pehmeĂ€ksi, kun ei ole enÀÀ odotettavissa mitÀÀn uutta. Alan hieman ymmĂ€rtÀÀ Ă€itiĂ€, vaikka siitĂ€ ei pÀÀsekÀÀn mihinkÀÀn, ettĂ€ suhteemme oli rikkinĂ€inen. Äiti todennĂ€köisesti teki parhaansa aina kun jaksoi ja malttoi. 

Minun nĂ€kökulmastani pikkuveli pÀÀsi paljon helpommalla. HĂ€ntĂ€ aina kehuttiin samalla kun minua moitittiin ja hĂ€vettiin. TodennĂ€köisesti muistoni eivĂ€t ole koko totuus. ÄidillĂ€ oli fantastinen taito saada ihmiset uskomaan omiin tarinoihinsa, mitĂ€ ne milloinkin olivatkaan.

MinĂ€ en hĂ€nen tarinoitansa ja vĂ€itteitĂ€nsĂ€ aina uskonut, mutta sillĂ€ ei ollut kĂ€ytĂ€nnössĂ€ mitÀÀn merkitystĂ€. Kukaan ei uskonut minua. Samaan aikaan elĂ€mĂ€n (Ă€idin) epĂ€reiluus rokotti minua ankarasti. Äiti sanoi muun muassa, ettĂ€ kaikki pikkuveljeni on oppinut kaikki huonot asiat minulta. TĂ€mĂ€ ei mennyt minun oikeustajuni lĂ€pi vĂ€hĂ€n yli 10-vuotiaana. Heitin Ă€idille takaisin haastavan kysymyksen: MistĂ€ minĂ€ olen sitten ne kaikki huonot asiat oppinut? Äidin mielestĂ€ minĂ€ olin paha jo syntyessĂ€ni. Tuotakaan en ostanut, mutta tietenkin pahoitin siitĂ€ mieleni ihan mahdottomasti.

NÀitÀ samoja asioita olen kelannut vuosikymmeniÀ. Aina jotenkin pÀÀdyn niihin takaisin. Jospa nyt pÀÀsisin vÀhitellen nÀissÀkin ajatuksissa eteenpÀin.


Pihalintuja olemme seuranneet taukohetkinÀ Pixien kanssa.
Talitiainen vanhan omenapuun oksalla.



Pikkuvarpunen odottelee terijoensalavan oksalla.


Talitiainen syöksyy oravakepin nokasta lintulaudalle.



KyllĂ€ elĂ€mĂ€ noiden lintujen kanssa on vain ihanaa đŸ„°


Ihanaa kevÀÀn odotusta! đŸ„°đŸ§đŸ’–đŸ€ž‍♀️đŸ˜đŸ„łđŸŒŒđŸŒż


26 kommenttia:

  1. Tunnen samanlaisia tunteita kuin sinulla, niin lapsuudesta kuin tĂ€stĂ€ hetkestĂ€. Kiitos siis vertaistuesta, ja noista hienoista lintukuvistasi 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana!

      Harmi, ettÀ sinullakin on omat taakkasi. Perheongelmat ovat olleet kovasti vaiettu asia ja lapsen syyllistÀminen on ollut aina helppoa, jopa hieman tapana.

      Vertaistuki olisi ollut meille molemmille varmasti isoksi hyödyksi jo kauan sitten. Mahtavaa, jos löysit tĂ€stĂ€ jotain vertaispintaa! đŸ„°

      Poista
  2. Hienoa, ettÀ nÀet jo valoa tunnelin pÀÀssÀ ja jaksat iloita linnuista, vaikka monenlaista ahdistavaakin ajatusta on mielessÀsi. Surullista, ettÀ lapsuuden kokemuksesi ovat tuollaisia ja vaikuttavat vielÀ. Monesti olen tuota miettinyt, ettÀ miten paljon vanhemmat voivat sanomisillaan aiheuttaa "hallaa" lapsen itsetunnolle ja sisarusten vÀliselle suhteelle. Voi mennÀ koko elÀmÀ, ettÀ niistÀ selviÀÀ ja pÀÀsee "jaloilleen"; nÀkee, ettÀ vanhemmat ovat toimineet sillÀ ymmÀrryksellÀ, mikÀ heillÀ on silloin ollut, eikÀ se ole koko totuus.
    Voimauttavaa ja valoisaa kuun loppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen 💖

      Olen mielestÀni vaiheessa, jossa voin jo katsoa taaksepÀin lempeÀsti surullisena. Ja nykyÀÀn jopa yhtÀ lailla Àitini puolesta surullisena kuin itseni puolesta.

      Nyt ymmÀrrÀn jollain tapaa, kuinka paha ÀidillÀ on tÀytynyt olla. Kyse ei ollut muutamista sanomisista, vaan siitÀ melkein loputtomasta virrasta loukkaavaa ja syyttelevÀÀ puhetta. Ja toisaalta ennustamattomuudesta oikean ja vÀÀrÀn vaihtaessa ahkerasti paikkaa keskenÀÀn, samoin kuin ystÀvÀllisyyden ja puhtaan raivonkin.

      Vasta nyt olen alkanut hahmottaa, millÀ kaikin keinoin löysin itselleni henkisiÀ piilo- ja turvapaikkoja. NiillÀ on ollut etunsa, mutta myös haittansa. Sosiaalisten taitojen kehittyminen jÀi lapsena ja nuorena heikoille, olin parhaassa paikassa yksinÀni - yksin tai muiden keskellÀ.

      Poista
  3. Kirjoituksesi kosketti, minulla on ollut jokseenkin samanlainen Àiti-suhde - vanhin sisko lÀhes minut sitten kasvattikin ja sitten kun Àiti oli niin huonossa kunnossa, kelpasin siivoamaan, laittamaan ruokaa ja kun kysyin menneistÀ, ettÀ miksi hÀn minua kohtaan oli sellainen niin hÀn suuttui ja syytti valehtelijaksi. No Àiti on pÀÀssyt vaivoistaan ja kivuistaan pilvenreunalle, mutta minulla toipuminen on vienyt aikaa ja jatkuu edelleen, silloin tÀllöin tupsahtelee asioita mieleen ja niitÀ olen kÀsitellyt siskojen kanssa. Mutta lastenlapset, omat lapset, ihana puoliso, puutarha, kÀsityöt, maalaus...ovat antanee voimaa ja eheytystÀ. Kaikkea hyvÀÀ sinulle ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila!

      Ihanaa, ettĂ€ voit siskojesi kanssa kĂ€sitellĂ€ menneitĂ€! Ja mahtava vanhin siskosi, joka sinut sitten kĂ€ytĂ€nnössĂ€ kasvatti 💖

      Jo tuosta lyhyestÀ tekstistÀsi tunnistan ÀidissÀsi paljon samaa kuin omassani. Valehtelijaksi on minuakin oma Àitini nimitellyt. Monesti. Ja aivan absurdeissa tilanteissa.

      Minullakin on ihana perhe (jotenkin ihmeellisesti kaikesta henkisestĂ€ perinnöstĂ€ni huolimatta 😳). SiitĂ€ huolimatta Ă€itisuhteesta syntyneet reiĂ€t minussa eivĂ€t ole korjaantuneet itsestÀÀn, vaan olen vuosikymmenien ajan tehnyt töitĂ€ itseni ehjÀÀmiseksi ja parantamiseksi - yksin ja vuosien aikana myös monien eri ammattilaisten kanssa. Nyt ei enÀÀ satu, mutta edelleen kohtaan surun ja pettymyksen tunteita kuolinpesĂ€n tyhjennyksen aikana.

      Tunnen itseni oikeastaan melko vahvaksi, kun olen pÀÀssyt monen asian kanssa sinuiksi. Äiti oli sellainen. IkĂ€vÀÀ, ettei kukaan koskaan huomannut tilannettani ja yrittĂ€nyt auttaa. Mutta selvisin kuitenkin. Ja nyt olen valmis pÀÀstĂ€mÀÀn katkeruudesta irti. Kyse noissa tilanteissa ei ollut kuitenkaan minusta. Kyse oli vain ja ainoastaan hĂ€nestĂ€.

      Lumi sulaa jo, ihanaa kevÀÀn ensimmĂ€isiĂ€ tuulahduksia 💖

      Poista
  4. Miten kipeitÀ haavoja vanhempamme ovatkaan meihin viiltÀneet. Omassa elÀmÀssÀni olen koittanut nÀhdÀ vanhempani oman aikansa kasvatteina. EhkÀ eivÀt aina edes tiedostaneet sanojensa ja tekojensa vaikutusta? EhkÀ purkivat omia pettymyksiÀÀn ja kokemuksiaan lapsiinsa?
    ItsensÀ löytÀminen ja eheyttÀminen nÀyttÀÀ kestÀvÀn kokonaisen eliniÀn. Onneksi meillÀ on rakkaat ihmiset tukenamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      TÀmÀn ajan vanhemmat ovat samalla tavalla oman aikansa kasvatteja kuin meidÀnkin vanhempamme ovat olleet oman aikansa lapsia. Vaatimukset, osaaminen, virheet ja onnistumiset ovat olleet kaikkina aikoina erilaisia. Se on hyvÀ ymmÀrtÀÀ ihan kaikkien ikÀpolvien kohdalla.

      Kaikilla ikÀpolvilla tuntuu olevan myös omat uniikit haasteensa. Nuorista taitaa tuntua aina siltÀ, ettÀ vanhemmat ihmiset eivÀt ymmÀrrÀ heidÀn maailmaansa ja tilannettaan. Sota-ajan ja sen jÀlkeisen ajan lapsilla ei ollut kaikkein helpoin lÀhtökohta elÀmÀÀn.

      Mielenterveyden haasteita riitti silloin varmasti viljalti, mutta niihin suhtautuminen oli alkeellista ja niiden tunnistaminen heikkoa. LievemmÀt ongelmat kuitattiin sillÀ, ettÀ aikuiset tietÀvÀt kyllÀ, mitÀ tekevÀt.

      EpÀtÀydellisellÀ tai epÀtyydyttÀvÀllÀ vanhemmuudella on kuitenkin silloin ja nytkin selvÀ ero epÀterveeseen vanhemmuuteen tai oikeastaan elÀmÀÀn kaikkiaan. On vaikea kuvitella, ettÀ joku olisi epÀterve vain kasvattajana, mutta tasapainoinen kaikessa muussa.

      Paha olo oireilee tilanteesta riippumatta. Joskus se on ihan pakko tukahduttaa ja sitten se paukahtaa ilmoille jossain yksityisemmÀssÀ ympÀristössÀ. Kaikki tekevÀt virheitÀ, aika paljonkin. Mutta ne ihmiset, jotka eivÀt ymmÀrrÀ koskaan olevansa vÀÀrÀssÀ, elÀvÀt ihan erilaisessa eettisessÀ kuplassa kuin (onneksi) suurin osa meistÀ.

      Haluan kai painottaa erityisesti sitĂ€, ettĂ€ KETÄÄN ei saa kohdella huonosti. Kukaan ei saa kohdella muita huonosti, etenkÀÀn toistuvasti. Anteeksi pyytĂ€minen ei pyyhi asiaa pois, mutta antaa viestin katumuksesta. Jokainen vÀÀrin kohdeltu ihminen on oikeutettu anteeksipyyntöön.

      VÀÀrin kohdellun ihmisen heikko korttitalo alkaa rakentua usein jo lapsuudessa. Se kasvaa heikentÀÀ ihmisen itsetuntoa ja sosiaalisien yhteyksien rakentumista vuosi vuodelta enemmÀn.

      Kaikilla ei ole rakkaita ihmisiÀ tukenaan. HeitÀ kannustan hakemaan apua. Tilanteeseen ei tarvitse eikÀ kannata yrittÀÀ sopeutua. Se harvoin paranee ajan myötÀ.

      Jaksamista kaikille siipeensĂ€ saaneille 💖

      Poista
  5. KevÀttÀ vartun innolla. Tintit ovat söpölÀisiÀ. Kiva seurata niiden puuhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Kai tuo on kevĂ€ttĂ€ rĂ€nnĂ€n sataminen ja veden valuminenkin, vaikkei ihan ihaninta sellaista. Mutta joskus se lumi ja jÀÀkin loppuu - ainakin kesĂ€ksi 👍.

      Linnut ovat ihanan oppivaisia. Ruokintakauden aikana tapahtuu kovasti kehitystĂ€ ja uusia juttuja 💖.

      Poista
  6. Ihan hiton upeat kuvat taas, kiitos!
    Halaan sua nyt ISOsti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Stansta đŸ„°.

      Halaus vastaanotettu ja tÀÀltĂ€ lĂ€htee lĂ€mmin ja arvostava vastahali sinulle 💖.

      Poista
  7. Kamalan julmia voi Àidit olla lapsilleen. Onneksi et ole jatkanut samaa julmuutta eteenpÀin!
    Ja kiitos kysymÀstÀ, jakselee kun tietÀÀ ettÀ kevÀt on ihan nurkan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH!

      Minun ÀidillÀni selvÀstikin omat ongelmansa, joiden kanssa hÀn yritti selviytyÀ. IsÀ oli kiltti, mutta jÀttÀytyi (ymmÀrtÀÀkseni) perhesovun nimissÀ taka-alalle ristiriitatilanteissa.

      Ylen mukaan lintujen kevĂ€tmuutto on jo alkanut (https://yle.fi/a/74-20076459), joten eiköhĂ€n me vain julisteta kevĂ€t alkaneeksi? đŸ€ž‍♀️

      Poista
  8. Aivan ihania kuvia! Voi sinua pientÀ, kenenkÀÀn lapsen ei pitÀisi joutua kuulemaan tuollaisia omalta vanhemmaltaan! En tiedÀ parantaako aika haavoja, ehkÀ antaa etÀisyyttÀ ja unohdusta, mutta muut rakkaat ja lÀheiset ehkÀ voivat antaa korvaavia kokemuksia. T. HÀivÀhdys Kotipoluilta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, HÀivÀhdys!

      IkÀvÀ kyllÀ henkinen lyttÀys jÀÀ perhevÀkivallassa kevyen luokan tekoihin. Kun fyysiseenkÀÀn vÀkivaltaan ei osata puuttua riittÀvÀsti, on tavallaan ymmÀrrettÀvÀÀ, ettÀ vaikeammin tunnistettava ja havaittava henkinen vÀkivalta jÀÀ jalkoihin ja pimentoon.

      Korvaavat kokemukset ovat omasta mielestÀni aivan erityisen tÀrkeitÀ. Ilman niitÀ en olisi nyt tÀssÀ. Mutta henkinen perhevÀkivalta ei lopu (kai koskaan?) lapsen aikuistumiseen, vaan jatkuu ihan ikuisuuteen. SiinÀ ei vÀlttÀmÀttÀ pÀÀse vÀlillÀ eheytymÀÀn ollenkaan.

      Poista
  9. Olipas surullista lukea Àitisi kÀytöksestÀ. KyllÀ tuollaiseen saa etÀisyyttÀ ja korvaavia kokemuksia, mutta syville traumoille se ei riitÀ. Onneksi osaat sanoittaa kokemuksiasi. Ihanat kuvat linnuista! Kysymykseesi, mitÀ kuuluu? Kuuluu aivan hyvÀÀ, suorastaan ihanaa, kun saan alkaa kylvÀÀ köynnöskukkien siemeniÀ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja, ihana kuulla!

      Äiti sanoi minulle tosin myös kerran aivan loppuaikoina, ettĂ€ olen hĂ€nen rakkain tyttĂ€rensĂ€. Jos en olisi ainoa tytĂ€r, se olisi voinut olla kohteliaisuus đŸ€­. Ja hĂ€n tiesi sen. Siksi se oli hĂ€nestĂ€ hauskaa.

      Poista
  10. Hyvin kurjaa kÀytöstÀ ÀidiltÀsi. HÀnellÀ on varmasti ollut omassa elÀmÀssÀÀn vaikeuksia, jotka ovat heijastuneet hÀnen kÀytökseensÀ sinua kohtaan. Se ei ole mikÀÀn puolustus, mutta ehkÀpÀ jonkinlainen selitys. Lapselle satuttavat sanat voivat syöpyÀ mieleen ikuisiksi ajoiksi :(

    Oma Ă€itini syntyi hieman ennen toista maailman sotaa ja oli elĂ€nyt tĂ€ysin erilaisessa maailmassa kuin mihin minĂ€ synnyin ja missĂ€ minĂ€ kasvoin. Äitini haavetytĂ€r olisi ollut kiltti, nöyrĂ€, vaatimaton, hiljainen, naisellinen ja uskonnollinen. HĂ€n toivoi, ettĂ€ hĂ€nellĂ€ olisi ollut valtaa siihen miten hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ elÀÀ elĂ€mĂ€nsĂ€. HĂ€n sai minut: meluisan, sotkuisen ja itsepĂ€isen feministin, joka on kova kyseenalaistamaan. Henkilökemiamme kohtasivat huonosti. Suhteemme oli suurimman osan aikuisesta elĂ€mĂ€stĂ€ni pinnallisesti hyvĂ€. Sen verran Ă€itini vielĂ€ oppi uusia temppuja, ettĂ€ muutaman voimakkaan rajoittamisen jĂ€lkeen jatkuva arvostelu esimerkiksi kauhean tylsĂ€stĂ€ ammatistani, josta ei kehtaa edes kenellekkÀÀn kertoa pÀÀttyi :D Äitini heijasti oman aikansa arvoja ja varmaan ajatteli, ettĂ€ jos minĂ€ olisin niiden mukainen, olisi elĂ€mĂ€ni helpompaa tai varmempaa. Joskus mietin, ettĂ€ millaisia traumoja sitĂ€ on tullut vĂ€syneenĂ€ ja stressaatuneena aiheutettua omille lapsilleen. He ovat vielĂ€ niin erilaisia, yhteen ei tehoa kauniit puheet vaan ainoastaan tiukka teksti, toinen on kovaluontoinen ja yksi herkkĂ€. YritĂ€ sitten tuota joukkoa ohjailla oikeaan suuntaan.

    Hienot tinttikuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, rouva Kepponen!

      Äiti on sota-ajan lapsia ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ei palannut sodasta ymmĂ€rtÀÀkseni kovinkaan rakentavassa kunnossa. NĂ€istĂ€ ei koskaan meillĂ€ kotona puhuttu. ÄidillĂ€ oli kymmenen sisarta ja sen kokoisessa perheessĂ€ tekemistĂ€ riitti paljon, huomiota sitĂ€kin vĂ€hemmĂ€n. Uskon, ettĂ€ tĂ€ssĂ€ taustassa hĂ€nen pahoinvointinsa on syntynyt.

      Äitimme ovat heijastelleet meille sitĂ€, mitĂ€ ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan omaksuneet. Onneksi sukupolvi toisensa jĂ€lkeen yrittÀÀ katkaista tĂ€tĂ€ kierrettĂ€.

      MinÀ uskon, ettÀ kiukkuisinkaan Àiti (tai isÀ), joilla on hiemankaan omaatuntoa ei kovin helposti aiheuta lapsilleen traumoja. Jos lÀheisyyttÀ sÀilytetÀÀn edes hieman keskustellen, kommellukset ja vÀÀrinkÀsitykset saadaan oikaistua. PienemmÀt jutut on lopulta niin helppo antaa anteeksi sen sijaan, ettÀ jÀisi niitÀ katkerana puimaan.

      KyllÀ minun isÀnikin teki virheitÀ, mutta ne olivat niitÀ inhimillisiÀ virheitÀ, joita seurasi joskus taas jotain positiivista.

      Äitini omine traumoineen oli ihan toista maata. Ja hĂ€n oli sitĂ€ jokaiseen suuntaan, ei pelkĂ€stÀÀn minuun. Ei kannata syyllistÀÀ itseÀÀn inhimillisestĂ€ epĂ€tĂ€ydellisyydestĂ€. Jos sellainen luo traumoja, niitĂ€ traumoja tulisi joka tapauksessa.

      En jaksa mitenkÀÀn uskoa, ettÀ lapsillesi olisi tullut sinun huonoista hetkistÀsi mitÀÀn traumaa. EhkÀpÀ pÀin vastoin. Lapsenkin on hyvÀ huomata, ettei kukaan voi aina jaksaa ja olla positiivinen. VÀsymys tulee joskus aikuisellekin. HyvÀ aikuinen osaa myöhemmin pyytÀÀ anteeksi sitÀ, mikÀ ehkÀ on myöhemmin tuntunut ikÀvÀltÀ.

      Sinun lapsesi voivat hyvin. Ole huoleti 💖.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi <3 Se on kyllÀ ihan totta, ettÀ vÀsymys tulee aikuisellekin ja jokainen meistÀ kÀyttÀytyy vÀlillÀ vÀhemmÀn rakentavalla tavalla ja lapsen on hyvÀ turvallisesti kokea sekin, ettÀ aikuinenkaan ei aina jaksa. TÀstÀ tuli sellainen mieleen, ettÀ olen aika vahvasti vastaan sitÀ ilmiötÀ, ettÀ Àidit ajattelevat ettÀ eivÀt tarvitse elÀmÀÀnsÀ mitÀÀn muuta kuin perheen ja sitÀ vielÀ tarmokkaasti julistavat. Minusta jokainen tarvitsee aikaa omille harrastuksilleen ja ihmissuhteilleen ja signaali on minusta ihan vÀÀrÀ, ettÀ Àidille pitÀÀ riittÀÀ oma perhe.

      Poista

Kiitos kommentistasi!