Sukka-arpajaisten sukat lähtivät eilen vihdoin postiin. Toivottavasti saapuvat pian ja nätisti voittajilleen.
Näillä keleillä sukkatehtailu on minun kohdallani mitä rentouttavinta ja positiivisinta puuhaa. Tehtailua ei ole sukkien valmistumisen vauhti, vaan niiden tekemisen jatkuvuus. Kun yksi pari on saatu valmiiksi, seuraavan silmukat sujahtelevat jo puikoille.
Vasemmalla yhdet isokokoiset (miesten?) sukat. Muut ovat omiin jalkoihini sopivia sukkia.
Jotta kuvattavaa olisi vähemmän, kuvasin kerralla kahdet sukat. Tänä vuonna olen siirtynyt vähitellen pelkästä valepalmikosta valepalmikon ja jakoavainpalmikon yhdistelmään. Jakoavainpalmikko näyttää näin tiiviisti tehtynä ehkä enemmänkin jopa jonkinlaiselta sydänpalmikolta (edestä katsottuna) ja se sopii minusta oikein hyvin naisten sukkiin. Miesten sukkiin saatan tehdä samaa palmikkoa löyhemmällä välillä ja ehkä toiseen suuntaan aukeavana.
Valotukset menevät ja tulevat. Alla oleva karvamatto on sama kaikissa kuvissa. Ensimmäisessä kuvassa näytillä ovat keskiharmaa ja luonnonvalkoinen sukka.
Toisessa kuvassa karpalonpunainen ja vaaleanharmaa sukka.
Sitten vielä ohuemmasta langasta tehdyt varrettomat 'toimistosukat' keskiharmaasta langasta.
Töissä on ollut vilkasta menoa ja kalenteri on täyttynyt ihan omia aikojaan. Onneksi ohjelmassa on ollut vaihtelua, pähkäilyä ja ihmisten kohtaamisia. Ja niinhän se on, että jos se kalenteri ei täyttyisi itsestään, minähän sitä ryhtyisin kuitenkin heti täyttämään. Tekeminen kun ei maailmasta tekemällä lopu, vaan aina löytyy jotain.
Työmatkat tuntuvat nyt pimeillä keleillä tuplasti aiempaa pitemmiltä ja raskaammilta. Olenkin mahdottoman tyytyväinen työpaikkani toimivaan tasapainoon lähi- ja etätyön kanssa. Uskon, että tuolla tasapainolla on myös osuutensa siihen, että olen viimeisen parin vuoden aikana sairastellut vähemmän kuin koskaan. Nyt perjantaina iski jokin miniflunssa, joka riipi päivän aikana, mutta asettui pian levolla ja särkylääkkeellä siedettäväksi. Ei tarvinnut edes sairauslomalle jäädä 🥰.
Olen päässyt vetämään taas dialogeja työpaikallani. Niissä on jotain vetovoimaista. Niissä pääsee tekemään kaiken voitavansa sen eteen, että kaikki pääsisivät osallistumaan yhteiseen keskusteluun mahdollisimman tasa-arvoisesti ja arvostetusti. Lisää tietoa dialogeista löydät esimerkiksi täältä ja täältä.
En ole tehnyt joulun eteen vielä muuta, kuin avannut tyttären tekemästä joulukalenterista ensimmäisen luukun. Olen silti ollut mentaalisesti joulukuussa jo pitkän aikaa. Jopa niin paljon, että menneellä viikolla ostin jo joulukortit ja suunnittelen jopa niiden lähettämistä kerrankin ihan ajoissa. Voi olla, että aikainen lähetys jää vain ajatukseksi, mutta tämä on ensimmäinen kerta lasten syntymän jälkeen, kun edes suunnittelen lähettäväni joulukortit matkaan ennen joulukuun puolta väliä.
Miten sinun joulukuusi käynnistyy?