Työt ja kantarellien kerääminen ovat vieneet aikani. Hieman olen ehtinyt myös lukea. Aika aikaansa kutakin tai jotain sinne päin.
Kuvassa lienee viherpeipon poikanen. Jos joku on eri mieltä, otan argumentit vastaan ihan mielelläni. Viherpeippo on ollut aktiivinen laulaja ja reviirin vartija täällä. Siksi uskallan veikata sitä tämän nuorukaisen vanhemmaksi.
Ja sitten taas asiasta kukkaruukkuun tai jopa kauemmas. Silitin tänään toimistopäivältä tultuani huomiset toimistopäivän vaatteet aamua odottamaan. Siinä lähti ajatus lentämään ja kerimään ihan lapsuuteen asti.
Äiti heitti joskus (olin 12-15 -vuotias) ilmoille ehdotuksen, että hän maksaisi 10 (vai oliko se 5?) markkaa, jos silittäisin koko silityskorillisen. Silityskori oli ISO. Sinne mahtuivat parinkin koneellisen kuivuneet pyykit.
Totta kai suostuin! Inhosin silittämistä selkärankaani myöten, mutta vastaavia ansaitsemistilaisuuksia ei ollut muuten tiedossa. Minä silitin. Siinä kului ehkä kaksi tuntia? Ihan hillittömän paha urakka käsistään ei-kätevälle tyypille. Siitä tuli minun hommani monesti uudelleenkin.
Minä olen suosinut viimeiseen asti ilman silittämistä toimivia vaatteita. Mutta välillä on vain tyydyttävä siihen, että silitystä tarvitaan. Voi niitä harvinaisten uhrauksien hetkiä 😔
Minä en silitä pyykkäämisen jälkeen kaikkia silitystä vaativia vaatteita kerralla. Saavat mennä ryppyisinä henkarille ja vaatehuoneen tangolle. Silitän vasta, kun hetki koittaa.
Mikä on sinun silityskulttuurisi? Silitätkö kaiken kerralla, osissa vai vain tarvittaessa? Tai ei silloinkaan? Ja miksi?
Ihanaa elokuun jatkoa 🥰
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!