Yyteri syysloman avaajana

 

Lomateemalla jatkan kirjoituksiani.

Syyskuun lomaviikko on meillä jo pitkä perinne. Ensimmäistä kertaa koskaan meille luvattiin nyt sadetta lomaviikoksi. Kerta se ensimmäinenkin. Mieluummin sateessakin lomalla kuin töissä 🤭

Myönnän, että lomaviikon eteen tein etukenossa aivan julmetusti töitä. Tein kaiken mahdollisen etukäteen ja valmistauduin loma-ajan tarpeisiin kirjoittamalla valmiiksi monikäyttöisiä tekstejä meneillään olevista projekteista, joita voisi käyttää tarvittaessa lisäuutisointiin. Tekstit menivät siis jo muuhun käyttöön ennen lomaani, joten mitään varsinaista ekstraa en tehnyt. Suunnittelin ja koordinoin vain kaiken paremmin kuin arkiarjessa.

Pori on rakas lomapaikka. Kun loma sijoittuu Länsi-Suomeen, Pori on melkein aina listoilla. Yyterin hiekat ja rannat ovat erityisesti lomasesongin ulkopuolella aivan täydellistä ulkoilumaisemaa 🥰

Siikaranta on toinen vakiopaikkamme, siitä sitten myöhemmin.

Tässä katettu kävelyreitti Yyterin rantaan. Kulkeminen sinne on näin helpompaa ja ihmiset hairahtuvat tällä tavoin myös paljon harvemmin tallaamaan suojeltua dyynialuetta.

Lempeästi muotoiltu penkki etualalla. Takana suojeltu dyynialue.

Luonnon hiekkarantaa riittää kunnon kävelylenkille.

Joissakin kohtaa meren pohja tuo mutkia (aaltojen) matkaan. Tässäkin aaltojen sik-sak-kuvio syntyy melko lähellä rantaviivaa.

Ranta ei ole vain tasaista viivaa, mikä tekee matkasta kiehtovampaa.

Yyteristä siirryimme Siikarantaan kallioisempaan maisemaan. Tuuli alkoi myös kasvaa huomattavasti näiden melkein tyynien maisemien jälkeen.

Koti on ihana, mutta loma tuottaa minulle kunnollista arjesta irtautumista usein vasta, kun pääsen matkalle jonnekin ihan erilaiseen paikkaan. Nautin myös muiden arjesta. En innostu turistikausista, vaan olen innoissani, kun pääsen tutustumaan paikkoihin turistikausien ulkopuolella. Muiden arjen seuraaminen tuo oivalluksia oman arjen viettämiseen. Mutta muiden arjessa vierailu tuo rentoutumista ja uteliaisuutta jo sellaisenaan.

Kotiin palaaminen intensiivisen lomareissun jälkeen on myös oma projektinsa. Ensin täytyy luopua lomamatkasta. Sitten siirrytään loma-asetelmiin omaan kotiin. Ja sitten valmistaudutaan siirtymään takaisin työelämään.

On tärkeää, ettei hairahdu jäämään suremaan loman loppumista. Loma on lomaa ja siten myös väliaikaista ja palautumiseen tähtäävää. Loman tavoitteena on saada uudet asetelmat arkeen. Uusi ajattelutapa, uusi tärkeysjärjestys ja uusi mielenrauha.

Yyterin rannat ja hiekat jäävät sydämeeni, ja siksi jatkan entistäkin innokkaammin oman työni tekemistä. Yyterin reissu ei ratkaise kaikkea, mutta säännöllisten (kiitollisten) irtiottojen jatkaminen ratkaisee jo aika paljon.

Arjen tasoitusta tuovat sienimetsäseikkailut ovat nekin pian oman reittinsä päässä. Siihen asti nautin metsäterapiasta ihan täysillä. Mitä sinä suosittelet syksystä nauttimiseen?

Syksy on ihanaa, mutta kiireistä - ja silti ihanaa 🥰

Vaikka säätiedotus lupaa tulevalle viikolle vettä ja sadetta, olen kovasti innoissani kuluneen syyskesän ja alkusyksyn tunnelmista. Olen kulkenut toimistopäivien työmatkoja niin junalla kuin autollakin. Junat ovat olleet välillä enemmänkin myöhässä. Automatkoillakin on päässyt jonottamaan ruuhkissa. Tämä vuodenaika on silti nautinnollista - ihan työmatkoillakin.

Vajaa viikko sitten ajelin moottoritietä pitkin aamuseitsemän molemmin puolin ja keli palkitsi minut isosti. Oli usvainen aamu. Vahva, jäpäkkä usva oli väriltään tukevasti kylmä jään valkoinen lännen puolella ja idän puolelta nouseva aurinko kultasi usvan lämpimäksi kullaksi. Usva oli paksu, mutta matala. Se oli irti tiestä ja sen yläpuolelta näkyi kaunis sininen taivas 💖 Ihailin, huokailin ja tunteilin suurimman osan matkasta, kunnes usva hävisi ja aurinko nousi korkeammalle.

Joinakin aamuina sumu on ollut tukeva ja toimiston isot ikkunat ovat olleet huurussa tiivistyneestä sumusta. Omalla tavallaan sekin on ollut oikein upea näky.

En ole vieläkään varma, kumpi on lempivuodenaikani: kevät vai syksy. Molempiin haluan sijoittaa osan vuosilomistani. Kesäkin on kivaa aikaa, mutta hieman tylsää etenkin helteiden aikaan.

Kevät ja syksy ovat myös erinomaisen hektisiä aikoja töissä. Ilman loma-aikoja voisin löytää itseni jaksamisen rajan väärältä puolelta. Nyt loman voimalla jaksaa vähän enemmän ja stressaa ihan vähän vähemmän. Kun ei ole pieniä lapsia ohjaamassa perheen loma-aikoja, voi hakea lomarytminsä täysin työn ja oman olon ehdoilla. Toki touko- tai syyskuussa lomailu ei silti ole helppoa. Minun kohdallani järjesteltävää, kun oikein ajoissa ottaa kaikki vuosikellot huomioon ja varaa ajan kalenteriin.

Meillä töissä tähän aikaan vuodesta minun työlistallani on henkilöstösuunnittelua, henkilöstökyselyä, strategiakorttien (tuloskorttien) seurantaa, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman työstämistä kaiken arkiraportoinnin ja -työn ohella.

Kotiarjessa kuljen metsissä sienestämässä (paitsi nyt, kun hirvikärpäset ovat aktiivisimmillaan), ystävän kanssa käydään kerran viikossa jumpassa ja edelleen pitäisi kuolinpesän viimeisiä byrokratiakoukeroita pyörittää. Välissä yritän lukea kirjoja, sillä se tekee minulle hyvää. Käsityövillitys iskenee taas ihan lähiaikoina, lähinnä tehtailen villasukkia.

Mitä sinun syksyysi kuuluu? Miten ja mihin käytät aikaasi? Mistä ilahdut ja mistä voisit luopua kokonaan, jos olisi vain mahdollisuus?

Metsähakkuita ja kantarellisafaria

Syksy suhisee kiireestä ja tekemisen paljoudesta. Itse viettäisin mieluusti vapaa-aikaani kameran kanssa luontoa tarkkaillen, ilman kameraa sieniä etsien ja kaikkea kirjoittaen. Juuri nyt energiaa ja aikaa riittää vain vähään, mutta jatkossa ehkä vapaa-aikakaan ei enää suju vain lepäillen j palautellen.

Tänä viikonloppuna kävin vielä metsissä kantarellien perässä. Ehkä nyt on jo aika luovuttaa kantarelleista ja siirtyä suppilovahveroiden etsimiseen.

Kahdella sienimetsäreissulla olen jo törmännyt mustatorvisieniin. Pienessä mittakaavassa, mutta ihanaa vaihtelua 💖

Muutaman kesän käytössä ollut upea kantarellimetsä koki hakkuun.

Mistä metsäkone ei ollut jyrännyt maata matalaksi, siellä oli pinoissa puiden runkoja ja latvuksia. Väleihin mahtui vain muutama niukkainen kantarellipaikka.

Uusia kantarellipaikkoja etsiessä eteen on tullut paljon hakkuu- ja harvennusalueita. Pitäisi mennä kai kovin kauas, jotteivät harvennukset ja metsien leikkuut vaikuttaisi omaan ajatuksen kulkuun.

Onneksi olen etsinyt uusia kantarellimetsiä joka vuosi.

Kantarellit ovat olleet minulle jokasyksyinen elämyshaaste. Tänäänkin kävin niitä uusista metsistä etsimässä. Vierailemani maastokohteet valitsin osittain kantarellikartan myötävaikutuksella. Kävelemistä kertyi paljon ajatelmieni enemmän. 

Maastosta löytyi kantarellien lisäksi kypsää puolukkaa, lopun ajan mustikoita ja maastoyllätyksiä.

Luulen nyt olevani sitä mieltä. että kantarellit saavat nyt tältä vuodelta riittää. Poimin tämän mukaani hieman mustikkaa

Löysin matkoillani myös hieman mustatorvisientä. Siitä on moneksi herkuksi 💖

Kantarellikartta, uusiin metsiin tutustumista ja metsänokiperhonen

Töissä on nyt vauhdikasta, viikonloppuisin pyrin pääsemään metsiin hengähtämään ja ihan pienesti seikkailemaan. Moni asia on nyt muutaman viikon tauolla. Täytyy opetella rutiiniksi nämä työn uudet rytmitykset. Kiireen ja ruuhkan jälkeen palauttavat elementit täytyy ottaa taas kunnolla käyttöön.

Metsät ja kantarellit kutsuvat minua elokuiseen tapaansa. Keltaisten herkkujuttujen loisteen havaitseminen metsässä tuo vain sellaisen keräilijäihmisen hurmauksen ja voiton tunteen, ettei sitä oikein voi kuvailla tai muuhun verrata. Koska kantarelleja on nyt kerätty (= minä olen kerännyt) jo pienen kylän verran, niiden keräämiseen ei ole enää oikeaa painetta. Paitsi, jos löytää hyvän kantarellipaikan - silloin vain on ihan pakko kerätä 🥴.

Tähän aikaan vuodesta panostan aina jonkin verran uusiin metsiin tutustumiseen. Jos nyt löytää kantarellikeitaan, josta kukaan ei näytä keränneen mitään koko kesänä, niin siinä on oivallinen sienestyspaikka ensi vuodeksi ja siitä eteenpäin. Kunnes joku taas päättää hakata senkin metsän alas 😔.

Uuteen metsään tutustuminen on aina oma pieni seikkailunsa. Jokainen metsä on omanlaisensa. Vaikka sieniä ei näkyisikään, matka on uteliasta samoilua ja metsämaaston kartoitusta. Joskus pitkäkin tähystely tuottaa sen päätelmän, ettei metsään kannata palata ainakaan kantarellien toivossa. Mutta sitten aina silloin ja tällöin löytyy ihan mukava kantarelliapaja. Ja joskus löytyy jotain aivan lumoavaa (kantarellimielessä). Mutta siihen asti täytyy vain etsiä sopivia metsiä ja kävellä paljon. Ja vielä enemmän.

Jos kantarellimetsän tunnistaminen ja löytäminen tuntuu liian isolta haasteelta, niin ei hätää. Karttaselaimesta löytyy nyt myös kantarellikartta! Ihan täsmällinenhän se ei ole, mutta se osoittaa metsien kohtia, joista on todennäköistä olosuhteiden puolesta löytää kantarelleja. 

Viime viikonloppuna testasin karttaa kahdesti. En ole ehkä paras kohde, sillä silmäni on kehittynyt havaitsemaan hyviä kantarellimaastoja (vaikka opittavaakin riittää vielä paljon). Lauantaina lähdin uuteen metsään ihan puhtaasti kartan suosituksen ja etäisyyden perusteella. Opin heti sen, että kannattaa katsoa karttaa vähintäänkin satelliittikartan kautta ennen matkaan lähtöä. Päädyin harvennettuun nuoreen metsään, jossa oli suon läheisyyden vuoksi myös todella syviä uria harvennuksen jäljiltä. Löysin muutaman kantarellin tieltä lähtiessäni enkä yhtään sen jälkeen. Eikä ollut ihmekään tuosta maastosta.

Kipaisin viereiseen kypsempään metsään ja sieltä löytyikin kantarelleja paljon enemmän. Silti niitä oli siellä niin harvakseen, etten ainakaan tarkoituksella palaa tuonne uudelleen.

Sunnuntaina katsoin sovelluksesta suositusmetsiä myös satelliittikuvien kautta. Valitsin hyvältä näyttävän metsän ja kiirehdin matkaan. Satelliittikartan kuvat eivät näyttäneet (tai en vain niistä ymmärtänyt), että tämäkin metsä oli harvennettua, tosin aikuisempaa metsää jo. Kannot, isot kivet ja maassa lojuvat puunrungot vaikeuttivat etenemistä ja reissusta tuli oikea työleiri. Onneksi löytyi sitten myös pari ihan mukavaa kantarelliesiintymää. Ne olivat kuitenkin niin vaikeakulkuisen matkan päässä, etten lähde tuonne takaisin kuin jossain erityisessä ja kummallisessa tilanteessa.

Vilkaisin samalla myös vieressä olleen toisen metsän. Sieltä löytyi vähemmän, silti oikein riittävästi kantarelleja. Kävelymatka oli helppo ja suhteessa vaivaan saalis oli kovin antoisa. Tuonne voin palatakin.

Suosittelen kokeilemaan kantarellikarttaa. Myös puolukoille ja mustikoille löytyy omat karttansa saman palvelun kautta, jos marjastus kiinnostaa. Ennen pitempää matkustamista kannustan tutustumaan alueeseen myös satelliittikuvakartan avulla. Lisäksi kannattaa katsoa varalle jokin vaihtoehtoinen metsä läheltä tai reitin varrelta, jos ensimmäinen kohde osoittautuisikin ihan pommiksi. Paluumatkalla voi sitten katsastaa sitten vielä tuon toisenkin paikan.

Hyvät kantarellipaikat tallennan puhelimen maastokarttaan, jotta löydän sinne uudelleen vajaan vuoden kuluttua. Ja vaikka uuteen metsään tutustuminen ei tuottaisikaan tulosta keräilymielessä, on sekin tulos, ettei sinne kannata palata uudelleen. Mutta ennen kaikkea olo seestyy ja rauhoittuu metsässä. Itselleen uudessa metsässä tulee kuljettua aistit valppaina ja nautittua monesta asiasta, joita muuten ei ehkä edes huomaisi.

Metsänokiperhosten kuvia heinäkuiselta Kinnulan vuokramökkireissulta. Vielä riittää elämää luonnossa. Meidänkin joutsenparimme lähti vihdoin lentoon sulkasadon jälkeen. Palasivat onneksi vielä takaisin, ettei vielä tarvitse äkkilähtöä surra.

Ihanaa elokuun loppua.

Upeaa syyskuuta odotellessa 🥰

Himmeä lintuhavainto ja silittämisen filosofiaa

Työt ja kantarellien kerääminen ovat vieneet aikani. Hieman olen ehtinyt myös lukea. Aika aikaansa kutakin tai jotain sinne päin.

Kuvassa lienee viherpeipon vihervarpusen poikanen. Jos joku on eri mieltä, otan argumentit vastaan ihan mielelläni. Viherpeippo on ollut aktiivinen laulaja ja reviirin vartija täällä. Siksi veikkasin ensin sitä tämän nuorukaisen vanhemmaksi. Kiitos Samille korjauksesta!

Ja sitten taas asiasta kukkaruukkuun tai jopa kauemmas. Silitin tänään toimistopäivältä tultuani huomiset toimistopäivän vaatteet aamua odottamaan. Siinä lähti ajatus lentämään ja kerimään ihan lapsuuteen asti.

Äiti heitti joskus (olin 12-15 -vuotias) ilmoille ehdotuksen, että hän maksaisi 10 (vai oliko se 5?) markkaa, jos silittäisin koko silityskorillisen. Silityskori oli ISO. Sinne mahtuivat parinkin koneellisen kuivuneet pyykit.

Totta kai suostuin! Inhosin silittämistä selkärankaani myöten, mutta vastaavia ansaitsemistilaisuuksia ei ollut muuten tiedossa. Minä silitin. Siinä kului ehkä kaksi tuntia? Ihan hillittömän paha urakka käsistään ei-kätevälle tyypille. Siitä tuli minun hommani monesti uudelleenkin.

Minä olen suosinut viimeiseen asti ilman silittämistä toimivia vaatteita. Mutta välillä on vain tyydyttävä siihen, että silitystä tarvitaan. Voi niitä harvinaisten uhrauksien hetkiä 😔

Minä en silitä pyykkäämisen jälkeen kaikkia silitystä vaativia vaatteita kerralla. Saavat mennä ryppyisinä henkarille ja vaatehuoneen tangolle. Silitän vasta, kun hetki koittaa. 

Mikä on sinun silityskulttuurisi? Silitätkö kaiken kerralla, osissa vai vain tarvittaessa? Tai ei silloinkaan? Ja miksi?

Ihanaa elokuun jatkoa 🥰

Kantarelleja ja yksi keittoresepti

Niin se aika kuluu. Tytär oli lomailemassa meillä reilun viikon verran. Vanhempien perinnönjako sovittiin nyt ihan lopullisesti. Sienimetsät ovat kutsuneet sienihullua (minua) helteiltä asti. Helteillä ei metsissä törmännyt kanssasienestäjiin, mikä on ihan ymmärrettävää.

Kesäloma sujui ihanasti ja antoisasti. Töihin oli mukava palata hyvän loman jälkeen, vaikka rutiinit ja vähemmänkin rutiinit asiat olivat melkoisen hukassa ruhtinaallisen tauon jälkeen. Asia kerrallaan tulee otettua taas haltuun työarkea. Ihan hyvin tämä sujuu 😊

Sienikuumetta hillitsin ja hallitsin mökkiloman loppuun asti. Alun perin lupailtiin mainiota sienisatoa alkukesän sateiden perusteella. Helle sitten kuitenkin kuivatti kantarellit. Tuoreet sienet olivat harvassa ja niiden keräily oli kuumaa puuhaa. Ei ihme, ettei muita näkynyt 😩

Tuoreimmatkin kantarellit olivat meillä vielä heinä-elokuun vaihteessa vielä melkoisen kuivia. Mutta parhaimmat yksilöt päätyivät sienikoriin. Tässä sieniä muovipussissa korin sijaan. Lähimetsään ei jotenkin vain kehtaa lähteä ihan korin kanssa matkaan.

Kantarelleja voi kuulemma puhdistaa myös vedessä liottamalla ja sen jälkeen kuivaamalla ilmassa (esim. lävikkö). Pitäisi kokeilla ihan itse, vaikka niin arveluttaa. Minun kantarelleissani jäynää tekevät sammalpeitteen läpi kasvettua kaikkiin rakoihin jääneet sammalen varret ja kuusen alla kasvaneiden yksilöiden jääräpäiset havunneulasvieraat. Pääsisikö noista ihan oikeasti eroon vain vedessä huljuttelemalla ja liottamalla?

Eilen löysin uuden kantarellimetsän 🥰. Vanhoja katoaa milloin hakkuun ja milloin kaatuneiden puiden alle. Tavoitteena olisi löytää joka kesä vähintään yksi uusi kantarellimetsä vanhoja menetettyjä korvaamaan. Tänä vuonna se onnistui 💖

Osaatko arvioida, kuinka paljon kantarellia pakastat talven varalle? Viime vuonna pakastin kantarellia aivan tolkuttomasti ja tyttären avituksella saatiin suurin piirtein kaikki menemään. Ehkä ensi vuonna en jaksa syödä ihan yhtä usein kantarellia, vaikka se herkkua onkin. Rajansa kaikella kuitenkin.

Jos jaksat pakastaa kantarelleja, tässä täkynä yksi ruokaresepti pakastetuille kantarelleille.

Kantarelli-pekonikeitto (6 annosta)

Aineet:

250-300g pakastettuja kantarelleja

1 pkt kalkkunapekonia

1 sipuli

2 rkl öljyä

2 rkl vehnäjauhoja

8 dl vettä

2 dl ruokakermaa / kaurakermaa

100 g kantarellin makuista tuorejuustoa

4 tl lihaliemijauhetta

ripaus suolaa, valkopippuria, valkosipulijauhetta maun mukaan

Ohjeet:

1.     Paista pilkottu pekoni paistinpannussa. Lisää sulatettu kantarelli ja silputtu sipuli joukkoon. Haihduta neste pannulla.

2.      Siirrä sienet, pekoni ja sipuli pannulta kattilaan. Lisää öljy joukkoon. Kuumenna ja ripottele vehnäjauhot sienien päälle ja sekoita.

3.      Lisää vesi kattilaan ja lihaliemijauhe. Sekoita ja anna kiehua n. 15 min. hiljaisella lämmöllä.

4.      Lisää kerma ja tuorejuusto. Kiehauta ja lisää mausteita ja maistele. Ole varovainen suolan kanssa, ettei tule liian suolaista.

Ihanaa elokuuta 🥰💖🥰

Melkein keskellä ei-mitään

Mökkiloma on vietetty. Perinteitä on noudatettu ja oli oikein kivaa käydä mökillä 💖

Meillä ei siis ole omaa mökkiä ja olemme vuosikausia viettäneet viikon kesälomastamme vuokramökillä. Koskaan emme ole olleet kahdesti samassa paikassa. Niin kutsuvaa mökki-sijainti -yhdistelmää ei ole löytynyt, että haluaisimme palata kohteeseen uudelleen. Voi olla, että olemme olleet budjetin suhteen liian pihejä. Ehkä isommalla satsauksella olisi löytynyt jokin unelmapaikkakin. Mutta oikein hyvin olemme pärjänneet näinkin.

Nyt mökkeilimme Keski-Suomessa ja hyvin keskelle harvaan asuttua maatamme. Paarmat olivat kesäloman ajan hyvin näyttävässä ja pistävässä roolissa. Isompia ostoksia toteutimme lähiseudun suuremmilla paikkakunnilla: Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Mökkimme sijaitsi Kinnulassa, joka on pieni kahden kaupan (Sale ja K-market) kunta.

Kinnulassa asuu noin 1500 asukasta. Kesämökkiläiset lisäävät kunnan asukaslukua kesäisin huomattavasti.

Lähimmissä isoissa kunnissa Pihtiputaalla (n. 40 minuutin ajomatkan päässä) asuu noin 3 700 henkilöä. Niinpä sieltä löytyi jo isompi ruokakauppa (K-Supermarket) ja Tokmanni. Alkosta puhumattakaan.

Viitasaarella on noin 6 400 asukasta. Sieltä löysimme myös pari kirpputoria muiden herkkujen lisäksi.

Koskaan ennen emme ole eläneet niin kaukana kaikesta (siis meidän näkökulmastamme). Reissun aikana tuli mietittyä syntyjä syviä ja elämän monimuotoisuutta. Miltä elämä tuntuisi täällä kaiken tutun ja totutun sijaan?

Se oli hyvää itsekeskustelua. Hämmentyneen alun jälkeen löysimme paljon hyviä kysymyksiä ja ihan kelvollista keskustelua niiden pohjilta 👍

Kinnulan keskustaan mökiltä oli noin viisi kilometriä. Meillä oli yhdet naapurit.

Kuvia mökköseltä:

Yläkerrassa parvella oli nukkumapaikat ja sängyt vielä neljälle, mutta me tulimme mainiosti toimeen alakerran tiloilla, joihin sisältyi yksi (pienehkö) makuuhuone.

Virittelin riippumaton hyttysverkkoineen varjoisaan paikkaan, joka ihan hetken kuluttua olikin taas jo auringossa. Takuuvarmaa varjoa emme mökiltä löytäneet.

Pixie-koira oli rantaa kiinnostuneempi mökin takapihasta ja sieltä avautuvasta mahdollisuudesta päästä mökkitielle. Valvottavaa riitti. Mutta Pixie oli kovasti tyytyväinen samoilumahdollisuuksiinsa.

Vesi oli rannassa ihon lämpöistä. Kauempana tuli vastaan myös viileitä/kylmiä vyöhykkeitä. Uin mökkeilyn aikana melkein kymmenen kertaa. Kovin ennätys moneen, moneen vuoteen.

Olen jäätelön syöjä vain kesäisin. Lapsena en innostunut jäätelöstä edes kesällä. Kaikki maito aiheuttaa minulle melkein aina ikäviä vatsaoireita. Olenkin siirtynyt hylkimään / välttämään maitoa. Jäätelön kohdalla (en tykkää mehujäistä) maidottomuus korreloi usein vegaanisuuden kanssa. 

Olenko ihan ainoa olento maan päällä, jonka vatsaa maito korventaa niin, ettei edes laktoosittomuus auta? Jotenkin voisi kuvitella, että nykyisellä osaamisella maidoton menu (ja jopa vegaani menu) voisi olla aika helppo ja vakiokin juttu. Mutta onhan se välillä todella haastavaa löytää jäätelövalikoimasta edes yhtä vegaanista vaihtoehtoa 😲. Olemmeko me Suomessa edelleenkin niin vannoutuneita maidon kannattajia, ettei vaihtoehtoja juurikaan tarjota?

Kolmella kaveruksella on useampikin vegaani jäätelövaihtoehto. Magnumilla oli ainakin viime kesänä vielä mainio vegaani vaihtoehto - tänä kesänä en ole löytänyt sitä mistään.

Tänään mies toi minulle kaupasta jälkiruoaksi vegaanin jäätelön - olin aivan taivaissa ja himmeissä himmeleissä. Ihanaa, että noita herkkuja löytyy 💖