sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Koiran hätä oli kipeää kuultavaa

Väijyin kameran kanssa lammella korentoilmestyksiä, kun kuulin vihaisen kiljumisen alkavan ja jatkuvan raivokkaana ripityksenä. Nuori nainen oli selvästi enemmän kuin stressaantunut ja koira oli livahtanut auton luota viereiselle pellolle. Tyttö meni perään yhtä karmeasti sadatellen - tässä vaiheessa tuntui vielä vasta keljulta.

Sitten alkoi kuulua ison koiran ulvontaa, sellaista kovasti pelokasta ja ahdistunutta vinkumista. Tuntui, että mitään ihan pientä siellä ei tapahtunut, sillä koira huusi kipeästi ja kauan. Mahdottomalla rähinällä tyttö saapui autolle koiran kanssa ja sitten he lähtivät. Selkärangassa asti teki pahaa, koiran ulina soi korvissani, enkä keksinyt yhtään lohduttavaa selitystä.

Olen itsekin huutanut koiralle sen karatessa. Varmasti jopa niin pahasti, että olen pelästyttänyt lähellä mahdollisesti olevia lapsiakin. Pahoittelen sitä. Se, että koira säntää vilkkaasti liikennöidylle ajotielle on kuitenkin niin huonon todennäköisyyden arpapeliä, että koiran on ymmärrettävä ja kuultava ehdoton EI. En säästele silloin ääntäni. Saatanpa ripittää sitä vielä matkalla kotiinkin. Mutta KOSKAAN en tee mitään sellaista, että koira pelkäisi minua. Puhumattakaan siitä, että koiraa sattuisi mitenkään. En ikinä. En mitään sellaista, että sen tarvitsisi ulvoa sen enempää tuskasta kuin pelostakaan.

Olin tilanteessa niin äimänä, etten tehnyt tilanteessa yhtään mitään. Mutta ensi kerralla en jää paikalleni. Varmistan varmasti, ettei koiralle tapahdu mitään. Päätän sen jo nyt, vaikka toivon, ettei mitään vastaavaa tulisi koskaan enää kohdalleni. Oli väkivalta millaista tahansa, kohdistui se sitten ihmiseen tai eläimeen, pään pois kääntäminen ja puuttumattomuus on toiseksi pahinta heti pahoinpitelyn jälkeen. Seuraavalla kerralla puutun tilanteeseen - väärinkäsityksen uhallakin...


5 kommenttia:

  1. Seuraavan kerran kun tuo koira karkaa ja sen se tekee varmasti, se ei ehkä palaakkaan takaisin. naisen oma vikahan tuo oli. Toki koiran tulee totella varsinkin tuo Seis, mutta miksi sitten pitää "rääkätä" sen jälkeen kun pysähdys tulee. Ei se luoksetulo tuolla tavalla mukavaa ole.
    Sääliksi käy koiraparkaa.:(

    VastaaPoista
  2. ...kun karkaava koira pysähtyy odottamaan omistajaansa, tai jos se palaakin karkumatkalta takaisin luokse, niin sitä pitäisi kehua, eikä torua. Sitä pitäisi kehuin tai muulla tavalla palkita siitä, että se pysähtyi tai palasi…

    VastaaPoista
  3. Järkyttävä, kauhea tapahtuma. Jos jollekin osuu kohdalle vastavaa, on parasta tehdä juuri niin kuin kirjoitat, puuttua asiaan, väärinkäsityksen uhallakin.

    VastaaPoista
  4. Kiitos viisaista kommenteistanne...

    Olin niin tuohduksissani tuosta tapahtumasta, etten oikein saanut itsestäni ulos minkäänlaista positiivisempaa postausta tänne blogiin.

    Tuossa koiran palaamisessa minullakin olisi opeteltavaa... Se kun karkaa (silloin kun karkaa) portin kautta (kun kuvittelee, että siitä saa mennä, jos se on jäänyt hetkeksikään auki) aivan vimmoissaan haukkumaan jotain ohikulkijaa. Se ei kuule mitään omalta haukunnaltaan ja minä olen hirveän peloissani, että se kuolee jonkun auton alle... Pitäisi silti muistaa kiittää, kun se pitkällisen komentamisen ja huutamisen jälkeen vihdoin lönkyttelee takaisin ;-) Kiitos muistutuksesta, Töyhtötintti :-)

    VastaaPoista
  5. On inha tilanne, kun koira karkaa eikä suostu tulemaan luokse. Siinä voi olla keinot vähissä. Koiran rankaiseminen niin että se alkaa pelätä omistajaa, ei mitenkään auta asiaa sillä kertaa eikä jatkossakaan, kun koira menettää luottamuksen omistajaansa.

    Mielestäni sisäsiisteys ja luoksetulo ovat tärkeimmät ja ainoat välttämättömät "temput" joita koiran pitäisi osata. Meidän perheen koirille tuota luotettavaa luoksetuloa ei ole koskaan osattu opettaa. Nupulle toimi hätätilanteessa parhaiten kutsu "Syömään!!!".

    Joidenkin metsästyskoirien, kuten seisojien koulutuksessa on perinteisesti käytetty aika kovia ja kipua tuottavia menetelmiä. Se näyttää ihan kamalalta, mutta tulokset saattavat päällisin puolin vaikuttaa hyviltä. Itse en sellaiseen kouluttamiseen pystyisi ja moni pehmeämpi koira menisi sellaisesta varmasti pilalle. Uskon, että samanlaisiin ja parempiinkin tuloksiin päästään mukavammillakin menetelmillä.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)