sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Lintuja ja auktoriteettiongelma

Ennen Korkeasaaren lintukuvia myönnän, että minulla oli eilen koiran kanssa auktoriteettiongelma. Vein koiran uimaan, mistä tämä tavallisesti pitää oikein kovasti. Ja totteleekin minua tavallisesti oikein kiltisti. Joskus pitää komentaa kahdesti, mutta viimeistään sillä toisella käskyllä silloinkin totellaan.

Eilen koira kävi kahlaamassa hihnan päässä kanssani ja päätti siirtyä rannalle. Ajattelin, että sen olisi helpompi liikkua ilman hihnaa ja irrotin hihnan. Olin aivan oikeassa. Koiran OLI paljon helpompi liikkua. Kutsuessani sitä luokseni veteen se alkoi matalana hiipiä päinvastaiseen suuntaan kohti parkkipaikkaa ja autoa. Komensin koiraa olemaan paikallaan, jolloin se katsoi minua varovasti olkansa yli ja jatkoi määrätietoisesti hiipimistä pois päin.

Korotin ääntäni ja komensin sen paikalleen oikein jämäkästi. Vastauksena tähän koira vilkaisi minua taas olkansa yli ja jatkoi hiipimistään matalana, korvat hieman luimussa, mutta vauhtiaan hieman kiihdyttäen. Noin seitsemännen paikka-komennon jälkeen koira hiipi jo reipasta vauhtia enää taakseen vilkuilematta ja minä olin revetä nauruun. Käske siinä toista nyt jämäkästi, kun ihan mahdottomasti naurattaa... ;-)

Tein vielä muutaman epätoivoisen vakavoitumis- ja komentamisyrityksen kävellen koiran perässä yhä reippaampaa vauhtia itsekin. Sain koiran vihdoin pysähtymään - auton vieressä. Koiruliini oli kovasti sitä mieltä, että kahlaukset on nyt kahlattu ja että nyt lähdetään kotiin. Paksuturkkinen otus tarvitsi kuitenkin vilvoituksensa, joten hihna löysi nopeasti tiensä takaisin paikalleen. Tallustelimme takaisin rantaan kahlaamaan ja lisäksi kannoin hänet kerran syvemmälle, josta sitten uitiin rivakasti rantaan ja hölkättiin hihna vinkuen autolle :-) Vaan olipa koira virkistynyt oikein kunnolla.

Korkeasaaren lintusöpöläisiä kuvasin tietenkin paljon, mutta jotten venyttäisi aihetta aivan tolkuttomasti, laitan tähän lyhyen yhteenvedon lintukavereistani.

Tämä jättikokoinen kotka taisi olla kuningasmerikotka... Harmi, ettei Korkeasaaren sivuilla ole kuvauksia kaikista näistä eläimistä. Iso kuin mikä kuitenkin...


Viirupöllö oli puun lehvästön kätkössä nukkumassa. Hieman raotteli välillä silmiään, hurmaava otus. Hieman orastavaa pöllökuumetta havaittavissa minussa... ;-)


Hiiripöllö oli huomattavasti helpommin havaittavassa paikassa kuin viirupöllö. Ja mahdottoman paljon pienempi... Jotain mystistä näissä pöllöissä.


Suokukko - epäilisin, että koiras - ilman juhlaröyhelöitä kaulassaan.




8 kommenttia:

  1. Hienoja lintukuvia!
    Pöllöt ovat tosiaan jotenkin arvoituksellisia. Luonnossa olen joskus säikähtänyt suurta lehtopöllöä kun se vierestä lähti aavemaisesti liitelemään metsän hämärään.

    Voi, kyllä tuli koirajutusta taas haikealle mielelle, kuukausi on takana ilman koirulin seuraa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos muistini olisi parempi, olisin jättänyt koirajutut toiseen kertaan... Voi sinua...

      Poista
  2. Hienoja kuvia lisää Korkeasaaresta! Hauskan näköinen tuo suokukko.

    VastaaPoista
  3. Hienot lintukuvat. Millainen koira sinulla on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!
      Koiramme on Kleinspitz, pieni saksanpystykorva. Kuvia mussukastamme esimerkiksi täällä: http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2014/02/salaisuus-lumen-alla.html

      Poista
  4. Hienot kuvat!

    Koirat osaavat joskus olla itsepäisiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi!
      Tiukan paikan tullen ainakin ;-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)