maanantai 7. heinäkuuta 2014

Nokikanan persoonalliset poikaset

Poikasten saattaminen maailmaan on ollut tänä keväänä mahdottoman vaikeaa. Haudo nyt siinä, kun kylmää tihkui kaikkialta... Nokikanoista kaksi perhettä näyttää saaneen perheenlisäystä. Olen näissä nokikanojen perhejutuissa ihan aloittelija, joten noiden perhesuhteiden seuraaminen tarjoaa minulle vain ja ainoastaan uusia elämyksiä.

Eivät ole ihan vanhempiansa näköisiä nämä poikaset, mutta sen minä tiesin jo etukäteen :-) Näissä kuvissa poikaset seurasivat kiltisti emoa, mutta emo saattoi yhtäkkiä häipyä paikalta ja poikaset joko jäivät heinikon suojiin - tai sitten lähtivät urheilemaan reippaasti ihan avovesille omalle matkalleen. Näyttivät niin helpolta saaliilta jollekin isommalle linnulle, muttei kukaan niitä minun aikanani hätyytellyt. Vähän sydän syrjässä siinä touhua seurasin...



Tässä yksi yksilö on lähtenyt omalle purjehdusmatkalleen...


Emot sukelsivat helposti tuosta vain ruokaa hakemaan ja poikaset jäivät pinnalle odottelemaan. Yllätyksekseni emo mussuttelikin itse kaiken pohjasta tuomansa ruuan. Välillä emot 'hyppelivät' heinikossa varmaankin hyönteisten perässä. Minulle ei selvinnyt, antoivatko he saaliinsa poikasille vai näyttivätkö niille vain esimerkkiä. Yksi emo antoi paikalle saapuessaan kaula pitkällään odottavalle poikaselle jotain syötävää, toinen lähestyi ensin lupaavasti - ja sitten kääntyi ympäri ihan toiseen suuntaan. Paljon on tässä logiikassa minulla vielä opittavaa ;-)

Poikaset ovat keskenään aika erikokoisia. Lukemani mukaan niillä voi samassa pesueessa olla jopa kuuden vuorokauden ikäero.


12 kommenttia:

  1. Niin pienoisia vielä, toivottavasti selviävät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään peukkuja niiden puolesta. Voisivat tosin itsekin hieman parantaa omalla toiminnallaan tuota hengissä pysymisen mahdollisuutta...

      Poista
  2. Ruman kauniita ja suloisia poikasia.

    VastaaPoista
  3. Poikaset ovat aika hassun näköisiä, anteeksi vaan nokikanaemo :)
    Kyllä tuolla luonnossa on niin paljon seurattavaa ja mielenkiintoisia juttuja yksi toisensa perään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ovathan ne hassun näköisiä... kaljuja pellerokkareita ;-)

      Poista
  4. Näitä harvemmin pääsee näkemään edes vilahdukselta. Olen joskus miettinyt miten eri vesilinnut poikkeavat poikastensa hoivaamisessa ja miksiköhän ne toimivat juuri niin. Vertaa nyt esim. joutsenen huolenpito jopa seuraavaan kesään tai sitten telkkä joka saattaa jättää osan poikasista jo ihan pieninä lähes oman onnensa nojaan. Haapana "hukkaa" joka kesä vähintään yhden poikasensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vasta aloittelen tätä ihmettelemistä. Lintukirjoissakin on kerrottu vain lyhyesti 'olennainen' ja moni tällainen asia jää niitä lukiessa aivan auki.

      Poista
  5. Onpa heissä tosiaan jotakin kanamaista. Ehkä lapsi-vanhempisuhteessakin? Vesilinnut vaikuttavat muuten niin poikasistaan huolehtivaisilta. En ole koskaan nähnyt noita luonnossa, mutta painan mieleen jospa joskus näkisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintukirjassa kerrottiin, että emo hoivaa kolme viikkoa ja on kovasti poikasiaan puolustava. Nämä eivät olleet mitenkään vanhoja, mutta puolustamishalun tilalla minä näin vain tuon syömishalun...

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)