maanantai 7. syyskuuta 2015

Karannut hevonen - eikä saa häiritä kurkia...

Eilinen päivä oli kaunis - kyllä sitä syyskuussakin onnistaa :-) Ensin suuntasin lintupellolle. Maisemat olivat kovin poikkeuksellisen näköiset ottaen huomioon, että kello oli noin 11 aamupäivällä.


Sadetta oli tullut lotissut koko lauantai ja sunnuntain vastaisena yönäkin vielä. Sunnuntain lämmin aurinko lämmitti märkiä peltoja ja siellä, missä kasvillisuus ei ollut erityisen imukykyistä, maan pinnalla oli vielä aamupäivällä matalaa usvaa. Etualalla on syysviljaa, joka on oraalla. Taaempana taitaa olla juuri puitu viljapelto. Välissä oli kesän vanhaa kasvustoa eikä maa siinä hengittänytkään höyryjään yhtä voimakkaasti.

Tällä etummaisella pellolla oli töyhtöhyyppiä, enimmäkseen aika kaukana. Siirryinkin toiselle pellolle hieman kauemmas. Siellä näki ainakin viime syksynä isoja kurkiparvia, vaikkei ihan vielä tässä vaiheessa syyskuuta. Viimeksi päädyin siellä kuvaamaan perhosia ja heinätöpökattia. Nyt näköpiiriini ilmestyi muutamien kurkien lisäksi aivan odottamaton vieras.


Kuva ei ole tarkka, välimatkaa oli liikaa. Tosin tästäkin käy hyvin ilmi, että hevonenhan se siellä viilettää. Satuloituna ilman ratsastajaa. Eipä siinä muuta voinut kuin seurata katsella ja kameralla hevosen menoa. Tämäkin kuva on 400 mm putkella kuvattu ja silti hevonen on niin kaukana. Juosten en olisi ehtinyt hätiin, enkä minä hevosia hallitse, ihan kokematon olen niissä hommissa.

Kun riittävän kauan odotin, niin paikalle saapui kävellen, kiirehtien, ratsastaja (ilman hevosta siis). Kyseli yksinäisestä hevosesta ja minä kerroin, mihin karkulainen oli suunnannut. Ehkäpä viiden minuutin kuluttua hevonen kipitteli takaisin päin ja suuntasi kohti ratsastajaa. Hyvinhän siinä kävi, onneksi. Hetken talutettuaan hevosta, ratsastaja päätti kokeilla ratsastamista. Hevonen osoitti mieltään nopeasti, syöksähti peltoon ja heitti kyytiläisen pois selästään. Ratsastusliivi oli selvästi paikallaan, sillä pian kypsän viljan seasta pilkahti pää ja pian koko ratsastaja oli näkyvissä ja jaloillaan. Hevonen palasi takaisin ja sai selvästikin toivomansa talutuksen siitä eteenpäin. Loppu hyvin, kaikki hyvin...

Seuraava etappi oli lintutorni. Saavuin paikalle tyhjään torniin ja kurkiperhe oli aterioimassa aivan siinä vieressä. upea tilaisuus! Tilaisuutta kesti onneksi hetken, ennen kuin seuraava seurue saapui paikalle. Seurueen lapset menivät leikkimään lintutornin alle ja se on kurjille jo aivan liian pieni etäisyys ihmisiin. Jonkin aikaa ne odottelivat ja siirtyivät sitten kauemmas katseen ulottumattomiin. Täytyy myöntää, että harmitti. Vaikka lasten touhu oli viatonta ja suhteellisen vähämeluista, kurki arkana lintuna ei siedä sellaista liian lähellä.

Seurueen lähdettyä jäin pähkäilemään tornille. Kun kurjet häipyvät, ne eivät tavallisesti tule takaisin ihan tuota pikaa. Juuri mitään muuta tarkkailtavaa tornilla ei niiden lisäksi ollut. Päättämätön lorvailuni tuli kummallisesti palkituksi. Kurjet pyrähtivät vähän myöhemmin lentoon ja suuntasivat kohti tornia. Ne kiersivät tornin ennen kuin suuntasivat järveltä pois. Ihan kuin olisivat tulleet vielä erikseen tervehtimään. Ihanat kurjet <3 p="">
Kuvissa toinen perheen lapsosista. Alemmassa kuvassa lintutornin pystypalkki tulee jo kuvaa häiritsemään, mutta ei välitetä siitä :-) Ihanaa viikon jatkoa!




34 kommenttia:

  1. Hienot kolmiulotteiset kuvat! Harvoin näkeekään tuosta kulmasta otettuja kurkikuvia!

    VastaaPoista
  2. Ai sentään. Mikä leikkipaikka se lintutorni on? Kiva kun sait kuitenkin lentokuvat kurjesta. Onneksi tuo heppa suuntasi ratsastajan hoteisiin. Olisi voinut tulla pahaa jälkeä, jos olisi suunnannut autotielle. Kastelin aamukasteisessa heinikossa jalat ja taas tässä nuhassa ollaan. Toisaalta kumppareissa ei oikein pysty hiljaa hiipimään ötököiden perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis ajatushan se on ottaa lapset mukaan luontoon, mutta pitäisi ajatella vähän pitemmälle...

      Toivottavasti nuhasi paranee :-)

      Poista
  3. Ohhoh tuota heppaa. Melkoisen villin kuuloinen tapaus! :D Mahtavat kurkikuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elina!

      Villiksi tyypiksi ratsastajakin sitä kuvaili ;-)

      Poista
  4. Hieno kuvakulma kurjesta. Näkee selvästi, miten suurikokoinen lintu se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Aikamoinen jötkäle noin edestä katsottuna :-)

      Poista
  5. Huh, kurki on todella iso lintu! Hienot kuvat.
    Iloa syksyisiin päiviin!

    VastaaPoista
  6. Täysosumakuvat. Nuori kurki näyttää aivan metalliselta, niin tasainen väritys. Hienoa, että heppa halusi kotiin. Kun menee ulos ovesta katsomaan maailmaa, voi nähdä vaikka millaisia näytelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kvilttaaja!

      Välillä luonto tarjoilee aikamoisia jännitysnäytelmiä romanttisten komedioiden ohella ;-)

      Poista
  7. Onneksi hevonen palasi ratsastajan luo, vaikka ei halunnutkaan tätä selkäänsä. Mielenkiintoisen näköisiä nuo nuoret kurjet.

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuoria kurkia pääsee kuvaamaan harvemmin kuin aikuisia, joten valitsin siksi lentävästä perheestä tämän nuoren yksilön kohteekseni.

      Poista
  8. Onpa upeat lentokuvat. Ja lentävän näyttää tuo karkulainenkin viljapellossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seita!

      Välillä hevonen pysähtyi kuin miettimään, mitä seuraavaksi tekisi. Kääntyili vähän paikallaan ja lähti uudelleen kevyeeseen lentoon :-)

      Poista
  9. Mahtavat lentokuvat, aivan huikaisevat!

    Hiivattiako niitä lapsia sinne pitää leikkimään viedä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rantakasvi!

      Arviointikyky taisi hieman siinä pettää...

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Sitä se oli, Ari!
      Eikä yhtään sellainen, mitä olin ajatellut :-)

      Poista
  11. Upeat kuvaparit. Usvainen luonto ja karannut hevonen, herkkua. Mutta niin on nuo lentokuvatkin.

    VastaaPoista
  12. Komeat kurkikuvat ja mainio näkökulma tosiaan. Joskus luonnossa näkee kiinnostavia ja yllätyksellisiä tapahtumia, kuten tuo hevoskarkulainen :). Vanhana hevoshulluna tiedän, että jos hevonen haluaa ratsastajan selästään, se todennäköisesti myös onnistuu siinä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nainen.kuvastimessa!

      Ei näyttänyt tuottavan minkäänlaisia ongelmia tuo ratsastajan pudotus ;-)

      Poista
  13. Hevoskuva on hieno! Pelkään hevosia, en uskaltaisi mennä kovin lähellle, saatikka ottamaan kiinni.
    Kurkilapsonen taitaa olla kohta valmis muuttoon, kun noin hyvin sujuu lento.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vikki!

      Minäkin olen varovainen hevosten kanssa, ovat niin isoja ja voimakkaita enkä minä ymmärrä niistä juuri mitään. Hevonen näytti iloitsevan kovasti itsenäisyydestään, joten en usko, että olisin onnistunut vakuuttamaan sitä missään suhteessa ;-)

      Kurjen poikaset ovat vahvoja ja isoja jo, eiköhän muutto suju hienosti :-)

      Poista
  14. Onneksi omistaja ja hevonen löysivät toisensa. Hienot kuvat!

    VastaaPoista
  15. Komeat kuvat sekä hevosesta että kurjista. Harvinaisia kuvia todella molemmat.

    VastaaPoista
  16. Upeat kurkikuvat. Hauska tarina kiukkuilevasta hevosesta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!