perjantai 2. lokakuuta 2015

Valkohäntäpeuroja auringonlaskun jälkeen...

Kattopelti rymisee, kun kiihtyvänä puhaltava tuuli tarttuu siihen. Äärimmäisen mukavaa olla juuri nyt sisätiloissa :-)

Keskiviikkoilta jatkui joutsenten jälkeen rannalle auringonlaskua seuraamaan ja sitten kotiin. Paitsi että tiellä seisoi valkohäntäpeura. Hyppäsi sitten tien sivuun, kun pysähdyin sen taakse. Kuvat ovat auringonlaskun jälkeen - eli puhdasta taidetta :-) (Meinasin kirjoittaa, että suhrua, mutta sitten ymmärsin paremmin :-))




Olin jo lähdössä, kun huomasin, että tien toisella puolen odotteli loput perheestä. Oli vaan ihana ilta :-) Ja vähenevä valo senkuin lisäsi taiteellisuuden määrää ;-)


22 kommenttia:

  1. Kyllä, taidetta nämä on ihan selvästi! Söpöt peurat!

    Kyllä sai tuuli trampoliinin tanssimaan ja leivinuunin pellit rämiseen! Toivottavasti ei syksy tuo tullessaan kovin monta myrskyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Betsy :-)

      Me säilyimme vahingoitta, mutta kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita... Eipä noita myrskyjä lisää toivoisi.

      Poista
  2. Taidetta toki, komeita elukoita:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovathan ne :-)

      Viimeisessä kuvassa suljinaika oli hävyttömät 1/5 s. 1/400 s on minimisuositus tuolla objektiivilla paikallaan pysyvään kohteeseen... Objektiivi ei tarkentanut millään peuroihin, kasvusto jaloissa oli tarttuvampaa. Käsitarkennus olisi ollut paikallaan, mutta minun silmäni toimii käsitarkennukseen huonosti. Kai sitäkin kovasti harjoittelemalla oppisi...

      Poista
  3. Vastaukset
    1. No sitä kyllä :-)

      Olivat selvästi hämillään, kun jäivät kahden puolen tietä ja auto oli siinä välissä. Häivyinkin heti, kun sain useamman kuvan otettua sarjatulituksella :-) Pääsi perhe yhdistymään.

      Poista
  4. Hienot kuvat olet saanut kauniista eläimestä. Ihan kuin se katsoisi suoraa silmiin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nainen.kuvastimessa.

      Siltä se tuntuikin. Yritti kai tulkita minua vaaralliseksi tai vaarattomaksi perheensä kannalta.

      Poista
  5. Ihanat peurat ja myös kaunis tausta tuo sänkipelto! Ei voi mitään sille, että nuo ilmaantuvat hämärissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi kohtaaminen hämärässä kuin ei ollenkaan :-) Ja vielä näin, ettei törmätty.

      Poista
  6. Hienoja kuvia nämäkin ovat! Kauniit peurat.

    VastaaPoista
  7. Nätti on peura vaan kun pysyisi teiltä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitää päästä tien toiselle puolelle. Oli selvästi tutkailemassa tilannetta perheelle, kun minä saavuin paikalle.

      Poista
  8. Olisipa kiva nähdä joskus peuroja ihan läheltä. Meilläpäin on toki peuroja , mutta vain kaksi kertaa olen niitä nähnyt ja silloinkin vain auton ratin takaa. Kovasti ne loikkivat karkuun. Ymmärrettävästi!
    Lempeää sunnuntaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auton ratin takaa minäkin nämä näin. Tie oli niin hiljainen, että oli mahdollisuus pysähtyä tien laitaan ja avata ikkunat kuvaamista varten. Onni oli, että jäivät odottelemaan eivätkä pinkoneet pois :-)

      Poista
  9. Kauniita eläimiä ja hienot kuvat.

    VastaaPoista
  10. Minun varhaisin lapsuusmuisto on vajaan kolmen vuoden iässä, jolloin olin ollut viikon Nivalan lastensairaalassa kovan kuumeen vuoksi. Kotiin palatessa tien yli hyppäsi valkohäntäpeura, jonka muistan vieläkin elävästi. Kauniin kuvat, kiitos flashbackistä!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)