torstai 3. joulukuuta 2015

Koiran levoton yö ja sinitiainen

Viime yönä koiralla oli vaikea olla. Johtuisiko siitä, että ovikelloa soitettiin illalla monen monta kertaa? Ensin ihan asiasta ja sitten päätimme harjoitella sitä lisää. Arkana vahtimaisen luonteen omaavana koiramme haukkuu, kun joku kulkee talon ohitse. Puhumattakaan siitä, kun joku tulee ovelle. Ja soittaa ovikelloa. Siinä ei pieni haukku riitä, vaan pitää rähjätä ihan urakalla, rynnätä ovelle ja täristä kauhusta. Voin ihan ymmärtää, että oven toisella puolella pelätään melkein yhtä paljon kuin meillä sisäpuolellakin... ;-)

Harjoiteltiin siis. Ei kovin montaa kertaa, sillä reaktio oli niin primitiivis-aggressiivis-jotain, että koiraa ei ollut helppo rauhoittaa edes herkuilla. Harjoitusten jälkeen otus oli äärettömän väsynyt ja nukkui kuin tukki.

Yöllä tuli kuitenkin koiralle hermostunut olo ja siihenhän auttaa vain se, että tulee istumaan sänkyyn puoliksi pääni päälle. Kyllä se varaemäntä siitä rapsuttelee ennemmin tai myöhemmin. No rapsuteltiin. Ja lisää. Vastineeksi tuli hermostunutta naaman nuolemista (mikäs sen parempaa keskellä yötä?).

Siitä se sitten hivuttautui vähitellen kohti jalkopäätä, jonka täyttikin aamulla kokonaan. Minä olin väsynyt ja hän tyytyväinen...

Kummasti ei-koiraihmisestäkin tulee koiraihminen, kun lempeän koiran kanssa viettää riittävästi aikaa :-)

Illalla selailin taas helmikuun kuvasatoa. Yhden kuvan ehdin valita sieltä. Lunta taas ihan mielin määrin :-)



Oikein mukavaa viikonloppua!

20 kommenttia:

  1. Voi toista, kun jännittää niin kovasti! Toivottavasti siedätyshoito tehoaa :) Onneksi on viikonloppu edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yö sujui taas jo normaalisti, vaan emmepä eilen ovikelloa soitelletkaan ;-) Täytyy jatkaa hieman pienemmillä annoksilla :-)

      Poista
  2. Voi toista kun on pitää vahtia ja pelätä. Harjoittelua ja kärsivällisyyttä eteenkin päin.
    Meillä aiemmat koirat eivät tahtoneet oppia ovikellon soittoon, haukkua riitti varsinkin terrierillä.. Sissi taas ei virka mitään sisällä, mutta pihalla senkin edestä, vahtii tontin rajoja ja haukkuu tuntemattomia ohikulkijoita, varsinkin pyöräilijöitä ja mopopoikia. (saa olla pihalla vapaana, koska tontti on aidattu turvalliseksi) sen kun saisi loppumaan...Pihavahti sitähän nämä spizit ovat luonteeltaan.

    Hyvää loppuviikoa myöskin sinne!

    Ps Sinitiaisen kuva on niin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Meillä räyhätään sisältä ikkunankin läpi, jos joku on otuksen mielestä liian lähellä meidän pihaamme. Se on sellaista tärinää ja kiihkoa, että pelottaisi, jos ei tietäisi sen olevan vaaratonta. Muutaman kerran tuo on karannut pihasta (ne reiät pensasaidassa on yritetty tilkitä) jalkakäytävälle räyhäämään ohikulkijalle ihan viereen, mutta kosketusetäisyydellehän se ei mene millään.

      Mutta harjoituksia jatketaan, kun tuo ei selvästikään ole mikään ohimenevä vaihe :-)

      Poista
  3. Meidän koiralla (mitteli) samanlainen vahtimisvietti. Haukkuu, kun ovikello soi. Jos sille antaa luun, kun vieraita on tulossa, niin silloin ei hauku. Käy kyllä liehitellen näyttämässä vieraille luun ja menee sitten jatkamaan luun syöntiä. Ainoastaan tuo luu saa koiramme hiljaiseksi, kun ovella on joku. Mutu herkkupalat eivät sitä hiljennä, kun oven vahtimisesta on kyse. Luu vain täytyy antaa sille juuri hetki ennen kuin joku tulee...
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tutkailla, josko löytyisi jokin riittävän suuri herkku vaimentamiseen ;-)
      Pieni vahtijahan tuo kaikesta pelokkuudestaan huolimattaankin on...

      Poista
  4. Onneksi koiruus sai sinusta turvaa ja ehkä hän oppikin jotain. Joskushan se opittu puhkee kukkaan vasta levossa, niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Koirat ovat ihania olemassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täytyy lepäillä välillä ja otetaan sitten harjoitus uudestaan - vähän pienemmillä annoksilla vain ;-)

      Poista
  5. Meillä annettiin nöffille "vinku" suuhun, kun ovikello soi. Oppi hakemaan sen itse suuhunsa eikä lähtenyt minkäänlaista ääntä. Vinku oli pehmeä vinkuva lelu, jonka se oli itse valinnut mökin alla olleista ulkoleluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä miettiä tuollaista hurmoslelua - pitäisi vain olla ihan siinä käden ulottuvilla...

      Poista
  6. Sinitiainen on niin ylväs, hieno kuva.

    Voi sitä koiruutta, olen kuullut vastaavista, jotka pelkäävät ovikelloa. Toivottavasti jotenkin tottuisi siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rantakasvi!

      Täytyy ryhtyä harjoittelemaan säännöllisesti. Onhan se oppinut ylittämään monta muutakin pelonaihettaan, kun on riittävästi harjoiteltu ja löydetty riittävän vahva motivaatio :-)

      Poista
  7. Ihana sinitiaine. Parempia yöunia sinulle ja hyvää itsenäisyyspäivän viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!

      Viime yö sujui jo onneksi paremmin :-)

      Oikein hyvää itsenäisyyspäivän viikonloppua sinullekin!

      Poista
  8. Toivottavasti ensi yö on rauhallinen. Upea sinitiaisen kuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti Juhani!

      Viime yö oli jo jotakuinkin normaali - onneksi ;-)

      Poista
  9. Lindo e bela fotografia.
    Um abraço e bom fim de semana.

    VastaaPoista
  10. Sama juttu meidän koiruudella.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)