Mutkan kautta Vihavuodelle

Suuntasin aamupäivällä Vihavuoden koskelle, mutta löysin matkalla mielenkiintoisen sinupolun, jolla viihdyinkin kaksi ja puoli tuntia. Ajan määrä johtuu osin siitä, että kävelin ensin moneen kertaan väärään suuntaan. Niin tyypillistä minua ;-)

Suuntasin seikkailuni jälkeen auton nokan kohti Vihavuotta, kun melkein vieressä jo oltiin. Muutaman kilometrin päässä keskellä tietä seisoi todella iso hirvi. Pysäyttävä kokemus siis. Onneksi noilla mutkaisilla sivuteillä tulee ajeltua kovin rauhallisesti, mitään vaaratilannetta ei päässyt syntymään. Hirvi jolkutteli lopulta tien toiselle puolen metsään ja puolisko vasan kanssa jäi tien toiselle puolelle. Onpa iso ja upea eläin! Kuvaa en tietenkään ehtinyt saamaan, sitäkin suuren elämyksen kylläkin :-)

Vihavuoden koskella koskikarat lentelivät ja lauloivat! Kannatti käydä :-)

Lumisade ja pilvet vähensivät valon määrää ja kuvia piti räpsiä urakalla toivoen, että jokin niistä onnistuisi lumisateessa ja hämärässä. Olipas elvyttävä reissu :-)