Nuotio syttyi kuin syttyikin :-)

Tänä viikonloppuna ei aurinko hymyillyt niin, että olisi tänne meille asti näkynyt. Piti siis tyytyä siihen, mitä oli ulottuvilla. Pilviä, lunta, joitakin ihania lintutapaamisia. Onhan siinä jo paljon tällaiselle viikonlopulle :-)

Jalka on kestänyt kaksi kuvausreissua peräkkäisinä päivinä. Toivottavasti en tunne sitä nahoissani huomenna ;-) Ulos on kuitenkin ihana päästä ja nimenomaan luonnon helmaan...

Lauantaina Vihavuoden koskelle mennessäni näin kyltin, joka osoitti Vähäniemen virkistysalueelle. Paikka on Hämeenlinnassa ja olen monesti miettinyt sinne lähtemistä, jostain syystä on jäänyt tähän mennessä aina väliin. Paitsi nyt.

Virkistysalueella kulkee merkitty polku, joka on varmasti kesällä oikein helppo seurattava ja kuljettava. Nyt kuljin tuollaisella ensimmäistä kertaa koskaan talviaikaan ja vaikeuskerroin oli suuri, sillä lumi peitti paljon, eikä reitillä näkynyt kenenkään muun jalan jälkiä. Melkoista tiirailua siis...

Mutta selvisin :-) Reitin uusin anti oli se, että päätin sytyttää nuotion tulentekopaikalle. Tulitikut olivat mukana ja paikalla oli polttopuita kirveen kera. Kirvestä en tarvinnut, sillä joku oli hakannut puita yli oman tarpeensa ja hyödynsinkin tilanteen heti.

Nyt täytyy myöntää, etten ole koskaan aikaisemmin sytyttänyt nuotiota. Puulämmitteisen kiukaan ja uunin olen lämmittänyt ja piharoihun sytyttänyt. Kiukaan ja uunin kanssa en ole hyvä, mutta saan ajan kanssa homman toimimaan. Tämä oli siis AIVAN uusi kokeilu.

Ja se syttyi :-) Pieni nuotio ja pieni tuli, mutta tämä antoi itsevarmuutta. Ensi kerralla voisi vaikka hyödyntää tulta muuhunkin kuin lämmittelyyn... Niin paljon hommasta innostuin, että aloin suunnittelemaan jo telttareissua ensi kesälle ;-) Saas nähdä, säilyykö innostus kesään asti :-)

Upeaa alkavaa viikkoa! Ja uusia kokeilun ja innostuksen kohteita :-)