Taukoa pittää, halusi tai ei...

Elämä tuppaa pysäyttämään liian kovaksi käyneen vauhdin ja niin kävi tälläkin kertaa. Olen ollut kovasti paikoillani viimeisen vuorokauden. Ei kuvaamista eikä ulkoilua. Mitä nyt ensiavussa eilen kävin...

Autoin eilen miestä siirtämään painavia ja pitkiä paneelipaketteja sisään. Kunnes sitten käsistä voimat loppuivat ja se minun puoliskoni paketista tippui suoraan jalalleni. Kuudesta paketista ehdittiin neljä kärrätä perille (tai ainakin melkein...). No terävä reuna edellähän se siihen jalkaterään laskeutui ja melkein saman tien oli selvää, että ensiapuun pitäisi lähteä.

Eilen oli olo kireä (fyysisesti, jalkaterä turposi äärimmilleen) ja kipeä (sekin fyysisesti ;-)) kipulääkkeistä huolimatta. Lisäksi ensiavun odotustilassa odotellessani läikytin juomaa lattialle ja yritin kuivata sitä pitäen silti jalkaa koholla, kunnes tuolin metallinen käsinoja tunkeutui kylkiluiden väliin aiheuttaen reippaasti napsahtavan äänen. Siinä vaiheessa se jäi jalan kipujen varjoon, mutta yöstä asti se on ollut kivualiaampi kuin jalka... Mikäs olisikaan oivallisempi paikka uudelle tapaturmalle kuin ensiavun odotustila ;-)

Ensi tähän viime kevään luontokuva ja sitten voi sulkea silmät tai vain lopettaa lukemisen. Kuva jalasta on tältä päivältä - turvotus on laskenut helpottavan paljon, mikä vähentää kipua. Väritys vaihtelee jatkuvasti. Tässä illan herkullinen versio ;-)