Eteen tuli ainakin melkoisen paljon enemmän käveltyä matkaa kuin olin ajatellut. Jalka alkoi kipuilla harvinaisen aikaisin eikä olo mitenkään helpottunut ajan mittaan. Mutta sain monenlaista täytettä päähäni automaattiajatusten lisäksi. Nivelrikko rajoittaa kummasti ennen niin äärettömän tuntuista päivittäistä askeltamisen mahdollisuutta.
Silkkiuikut olivat helisemässä kovan tuulen kanssa. Se ei innostanut kuvaamaan. Meriharakan poikasen kuva täytyy muistaa julkaista myöhemmin :-) Vuoden ensimmäinen ruskosuohaukkani liiteli kaukana ja siitä otetut kuvat ovat lähinnä todistusaineistoa.
Päädyin kuvaamaan niitä perhosia, jotka tuossa puuskaisessa ja kovassa tuulessa olivat uhmakkaasti liikkeellä. Hauraita, kauniita, vaaroille alttiita ja levottomia siivekkäitä.
Karttaperhoseksi tulkitsin tämän ensimmäisen. Ei mikään kovin iso perhonen, muttei ihan pienikään. Kaunis kuin mikä :-)
Alla oleva pikkuperhonen oli ihan uusi tuttavuus. Luontoportin tekstin ja kuvien mukaan väitän sitä keltaniittyperhoseksi.
Virnaperhonen - vanha tuttavuus, tosin jo vähän unohduksiinkin jäänyt.
Toinen valkoinen perhonen oli auroraperhosnaaras. Alla olevassa kuvassa näkyy sekä sen siipien ylä- että alapuoli. Takasiiven alapuoli on samanlaista kuviointia kuin koiraallakin.
Koiraspuolinen auroraperhonen on alla. Huomaa takasiipien alapinnan kuviointi.
Auroraperhosia oli todella vaikea saada kuvattua. Olen nyt muutaman kesän ajan yrittänyt vangita niitä kameralla, mutta ovat vikkeliä kuin mitkäkin.
Upeaa alkavaa viikkoa! Nautitaan sateista, innostutaan auringosta, ilahdutaan pienistä tuulen henkäyksistä ja ennen kaikkea arvostetaan rakkaitamme!
Katsoin ensin että siinä on karttaperhonen, mut olikin keltaniittyperhonen, en ole koskaan nähnyt aurooraperhosta, sen olisin halunut joskus kuvata.Sinulla on hyvät kuvauspaikat.
VastaaPoistaKiitos, Pirjo!
PoistaUpeat kuvat ja ihania perhosia♥ Siinä olikin monta uutta minulle:) Viime kesänä rakennettiin sellainen pieni "perhospenkki" ja nyt sitten toivotaan että tänä kesänä oikein paljon perhosia löytäisi meidänkin mökin pihaan:) Leppoisaa sunnuntai-iltaa♥
VastaaPoistaKiitos, Päde!
PoistaPeukkuja kovasti uudelle perhostarhurin uralle :-)
Auroraperhonen on yksi kauneimmista perhosista.
VastaaPoistaOn, mutta ihan liian levoton ja vikkelä ;-)
PoistaAhaa! Täältä sainkin vastauksen! Tänä vuonna on näkynyt paljon auroraperhosia ja olen miettinyt, mikä on kyseessä. Tosi kaunis ja herättää huomion kyllä. En muista nähneeni/noteeranneeni ennen.
VastaaPoistaPerhoset on kyllä kauniita ja kameran takana on taitava kuvaaja <3
Kiitos, Helmi :-)
PoistaMuutamana kesänä minäkin olen näitä vasta nähnyt. Ensimmäisen kerran Virossa, mutta silloin näkyi jo noiden kuvia blogeissa.
Ihana kullalla kirjailtu auroraperhonen ♥
VastaaPoistaKyllä luonto osaa <3
PoistaOvathan ne :-) Silmä lepää ja iloitsee.
VastaaPoistaKiva, että löysit perhosia kuvattavaksi. Sen verran on ollut sateista ja tuulista, että perhosenkin kuvaamisessa on ollut haastetta.
VastaaPoistaAuroraperhosia on ollut runsaasti meidänkin puutarhassa. Uroksen siipien alapuolta en ole onnistunut näkemään, hieno on sekin.
Nivelrikko on rasittava vaiva. Minulle se on tullut sormiin ja se on yksi syy siihen, että kudon paljon. Lääkäri kehotti keksimään harrastuksen, jossa sormet saavat liikuntaa. Eivät kuulemma jäykisty niin helposti. Toimii näköjään. Toivottavasti saat jalkasi toimimaan, jotta pääset kuvausretkillesi ja muutenkin luonnon pariin.
Luonto ja puutarhuri kiittävät viime päivien sateista. Seuraavaksi on luvassa aurinkoa ja lämpöä. Mikäs sen mukavampaa näin kesäaikaan.
Kiitos, Between :-)
PoistaEipä noita perhosia ruuhkaksi asti ollut, mutta kun jaksoi riittävän kauan päivystää, sai aina kuvan sieltä täältä noista levottomista liihottajista.
Minun niverikkoni asuu ainakin käsissä ja jaloissa. Se on edennyt onneksi viime vuosina aika hitaasti siltä osin kuin sitä on kuvattu. Jalkojen nivelrikon yhtenä lähteenä lienee lapsuuden ja nuoruuden ajan balettitanssi. Kovakärkisillä tanssitossuilla hyppeleminen on rankkaa puuhaa jaloille.
Kuvausreissuilla rämpiminen on johonkin rajaan asti hyvää jumppaa nivelille. Sen oikean rajan määrittäminen on vaikeaa ja usein se selviää siinä vaiheessa, kun on mahdottoman kaukana autosta ja lonkka alkaa huudella apuja ;-)
Meidän pihamme vieressä on lähdepohjainen lampi ja sen kosteus näkyy meilläkin. Kun muiden nurmikot palavat paahteessa, meidän nurmikkomme rehottaa entistä vahvemmin ;-) Pitäisi osata arvostaa.
Hienosti olet saanut perhosia kuvattua ja tuon auroraperhosenkin, joka minulle on tämän kesän uusi tuttavuus. Viime viikolla näin sellaisen ensimmäisen kerran, ja totesin saman, ettei kuvaaminen taida onnistua, kun lepattaa karkuun niin vikkelästi. Meillä kyllä muuten piha vilisee perhosia, kun on niin paljon kukkivia kasveja.
VastaaPoistaVoi harmi, että nivelrikko haittaa kävelyäsi. Itselläni nivelrikko rassaa sormia, mutta yritän olla välittämättä siitä, vaikka välillä särkeekin kovin. Olen huomannut, että magnesiumin syönti säännöllisesti on auttanut paljon vähentämään särkyjä.
Kiitos, Hitunen!
PoistaVälillä pitemmätkin lenkit sujuvat hienosti nivelrikosta huolimatta, mutta välillä kroppa ärsyyntyy todella helposti. Täytyisi aina muistaa iltaisin - ja aamuisinkin - kropan venyttely ja hoivaaminen. Lihakset kompensoivat nopeasti kropan toimintakyvyn vajeita ja ne rasittuvat siksi yllättävän nopeasti. Niiden palauttamiseen pitäisi muistaa käytää aikaa.