Rapola, linnavuori

Tytär vei minut sinne ensimmäisen kerran, toissakesänä. Hän poimi mustikoita, minä autoin vain hieman. Katselin maisemia ihmeissäni. Kaunista, vaikka en saanut kuvaukseen kosketuspintaa.

Tänään kävin siellä toisen kerran, ihan yksinäni. Paikka on Rapolan linnavuori Valkeakoskella. Aika on tehnyt tehtävänsä ja minäkin olen noussut maisemien tasalle. Ainakin aikaisempaa paremmin :-)

Keliä mahtui matkaan melkein mitä vaan. Pilvisyys vaihtui raesateeseen, uuteen pilvisyyteen, auringon paisteeseen ja taas uuteen välitilaan. Linnut lauloivat. Talven niska on selvästi jo taitettu :-)

Kuvista tähän vain yksi, pitemmälle en ehtinyt. Talven kaikki taudit jonottavat selvästikin pääsemistään kroppani uumeniin. Unta tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin...