tiistai 21. kesäkuuta 2016

Niin se elämä etenee...

Sorsalla on seitsemän poikasta. Niistä neljä kuuliaista ja tottelevaista ja kolme huliviliä, jotka viis veisaavat säännöistä ja yhteispelistä. Ne haluavat pitää hauskaa ;-)

Ne uivat melkein aina aivan eri paikassa kuin emonsa ja alkavat piipittämään sitten, kun tuleekin hätä. Emo niitä vaakkuu sitten luokseen.

Uimisen jälkeen pitää leyhytellä siipiä. Pienenkin ;-)


Kieltämättä tämä näyttää IHAN erilaiselta sitten, kun siivet ovat täydessä mitassaan.

Sitten emo ja ne neljä kuuliaista poikasta siirtyivät kauemmaksi nurmikolla. Siitähän syntyi pian hätä, kun ensimmäinen kolmasta villikosta huomasi tilanteen. Piipitys oli kova...


Tänään aamupäivällä rakas anoppini kirjaimellisesti nukkui pois. Vaikka tätä osasi odottaa, tyhjyys ja suru jaksavat silti yllättää.

30 kommenttia:

  1. Moi. Ihanan näköisiä poikasia.

    Otan osaa suruunne.

    VastaaPoista
  2. Sööttejä sorsanpoikasia! Otan osaa anoppisi poismenon johdosta...

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanottoni. Rakkaan ihmisen poismeno jättää tyhjän paikan, mutta ei sitä onneksi tarvitse millään täyttää. Suru hiipuu vähitellen ja jäljelle jää muistot.
    Herkullisia lapsosia. Mainiot ilmeet.

    VastaaPoista
  4. Hupaisan näköinen kun poikanen yrittää räpyttää siipiään.

    Osan ottoni anopin poismenon johdosta.

    VastaaPoista
  5. Ihana sorsan poikanen!
    Osanottoni suruunne!

    VastaaPoista
  6. Ihanat poikaskuvat. Oasnottoni anopin poismenon vuoksi.

    VastaaPoista
  7. Otan osaa.

    Sorsanpoikanen ihana.

    VastaaPoista
  8. Otan osaa suruunne. Se sattuu, ja on vaikeaa kun omaisen kanssa ei voi enää puhua, ja olla läsnä. Mutta samalla hän elää monissa muistoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Anopin puhekyky oli poissa viimeiset kolme vuotta. Aivoinfarkti teki aikanaan hallaa eikä puhetta saatu palautettua edes avun kanssa. Luopumis- ja eroprosessit ovat olleet siis käynnissä jo pitkään. Silti sopeutuminen vie voimia...

      Poista
  9. Kiitos kauniista eläväisistä kuvista ja tosiaan pahoittelut menetyksestänne.

    VastaaPoista
  10. Maailman ihanimmat kuvat! Osanotto suruusi...

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)