Sorsalla on seitsemän poikasta. Niistä neljä kuuliaista ja tottelevaista ja kolme huliviliä, jotka viis veisaavat säännöistä ja yhteispelistä. Ne haluavat pitää hauskaa ;-)
Ne uivat melkein aina aivan eri paikassa kuin emonsa ja alkavat piipittämään sitten, kun tuleekin hätä. Emo niitä vaakkuu sitten luokseen.
Uimisen jälkeen pitää leyhytellä siipiä. Pienenkin ;-)
Kieltämättä tämä näyttää IHAN erilaiselta sitten, kun siivet ovat täydessä mitassaan.
Sitten emo ja ne neljä kuuliaista poikasta siirtyivät kauemmaksi nurmikolla. Siitähän syntyi pian hätä, kun ensimmäinen kolmasta villikosta huomasi tilanteen. Piipitys oli kova...
Tänään aamupäivällä rakas anoppini kirjaimellisesti nukkui pois. Vaikka tätä osasi odottaa, tyhjyys ja suru jaksavat silti yllättää.
Moi. Ihanan näköisiä poikasia.
VastaaPoistaOtan osaa suruunne.
Kiitos, Matti!
PoistaSööttejä sorsanpoikasia! Otan osaa anoppisi poismenon johdosta...
VastaaPoistaKiitos, Matkatar!
PoistaLämmin osanottoni. Rakkaan ihmisen poismeno jättää tyhjän paikan, mutta ei sitä onneksi tarvitse millään täyttää. Suru hiipuu vähitellen ja jäljelle jää muistot.
VastaaPoistaHerkullisia lapsosia. Mainiot ilmeet.
Kiitos, Between!
PoistaHupaisan näköinen kun poikanen yrittää räpyttää siipiään.
VastaaPoistaOsan ottoni anopin poismenon johdosta.
Kiitos, Sami!
PoistaOsanottoni suruunne!
VastaaPoistaKiitos, Minttuli!
PoistaOsanottoni suruunne!
VastaaPoistaKiitos, Irma!
PoistaIhana sorsan poikanen!
VastaaPoistaOsanottoni suruunne!
Kiitos, Sari!
PoistaIhanat poikaskuvat. Oasnottoni anopin poismenon vuoksi.
VastaaPoistaKiitos, Milja!
PoistaOsanottoni.
VastaaPoistaKiitos, Rantakasvi!
PoistaLindo.
VastaaPoistaUm abraço e boa semana.
Andarilhar
Obrigado, Francisco!
PoistaOtan osaa.
VastaaPoistaSorsanpoikanen ihana.
Kiitos, Risa!
PoistaOtan osaa suruunne. Se sattuu, ja on vaikeaa kun omaisen kanssa ei voi enää puhua, ja olla läsnä. Mutta samalla hän elää monissa muistoissa.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaAnopin puhekyky oli poissa viimeiset kolme vuotta. Aivoinfarkti teki aikanaan hallaa eikä puhetta saatu palautettua edes avun kanssa. Luopumis- ja eroprosessit ovat olleet siis käynnissä jo pitkään. Silti sopeutuminen vie voimia...
Kiitos kauniista eläväisistä kuvista ja tosiaan pahoittelut menetyksestänne.
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi!
PoistaMaailman ihanimmat kuvat! Osanotto suruusi...
VastaaPoistaKiitos, Inna!
PoistaOsanottoni suruusi, Susanna.
VastaaPoistaKiitos, Pirkkoinkeri!
Poista