Anoppi oli sota-ajan lapsia ja siksikin lapsuuteen liittyi paljon haasteita. Näitä 'parempia' kahviastioita säästeltiin, vaikka muusta luovuttiin. Appi kuoli 12 vuotta sitten, joten säilytetyillä astioilla on ollut aivan erityinen merkitys anopin elämässä (tavaran karsiminen alkoi silloin) ...
Rakkaita astioita oli paljon. Tässä ensimmäiset kuvat...
Näistä emme koskaan juoneet kahvia, ainakaan minun muistini mukaan. Näistä puhuttiin ja näitä säilytettiin. Näihin täytyi liittyä paljon hyviä muistoja...
Se on rankkaa puuhaa tuo edellisen sukupolven kotien läpikäynti. Meillä on tehty yhdessä sisarusten kanssa molempien äitien kodeille sama. Uuvuttaa enemmän henkisesti kuin fyysisesti.
VastaaPoistaKauniit ruusukupit.
Kiitos, Rantakasvi. Tavaroiden (toisen elämän) läpikäynti on tosiaan raskasta. Tänään jouduin työtapaturmaan, joka vuoksi olen varmasti paljon vähemmän stressaantunut tavaroiden läpikäynnistä. Suhteellisuusteoria toimii ;-)
PoistaMoi. Hieno kahviastiasto. Toisten tavaroiden läpikäynti on aina rankkaa. Varsinkin lähiomaisten. Onneksi olitte jo alkaneet karsimaan tavaroita aikaisemmin.
VastaaPoistaKiitos, Matti!
PoistaAnoppi aloitti karsimisen ihan omin voimin :-)
Lindo uma bela peça.
VastaaPoistaUm abraço e continuação de uma boa semana.
Andarilhar
Obrigado, Francisco!
PoistaIhana anoppi, kun oli itse supistanut tavaramäärää. Kaunis kahviastiasto. Tuon katseleminen tuo mielihyvää näin kuvienkin kautta.
VastaaPoistaKiitos, Milja!
PoistaIhana kahvikuppi!
VastaaPoistaMukavaa torstai päivää!
Kiitos, Sari!
PoistaMoi. Tosi upean näköinen astiasto. Terkkuja.
VastaaPoistaKitos, Sami!
PoistaKyllä onkin kaunis kahviastiasto!
VastaaPoistaTulin toivottelemaan hyvää Juhannuksen aikaa!
Kiitos, Harakka!
PoistaOikein hyvää juhannuksen aikaa sinullekin!
Ihanat ruusukupit. Tuovat oman mummolan mieleen.
VastaaPoistaKiitos, seita :-)
PoistaMikähän merkki tuo on? Kaunis se todellakin on! Arvokkaita muistojahan näihin sisältyy.
VastaaPoista