Surut ja murheet ovat erilaisia, samoin ihmisten murheiden sietokyvyt. Aina pitää jaksaa olla hellä ja varovainen.
Sitähän me jokainen haluaisimme, jos joutuisimme oikein pahaan paikkaan. Armoa, ymmärrystä ja välittämistä. Minä ainakin.
Tärkein henkilö elämässäsi antamaan sinulle armoa, ymmärrystä ja välittämistä olet sinä itse. Aloita siitä ja panosta siihen. Aina ei voi panostaa parhaisiin ystäviin. Siksi kannattaa etsiä oma vahvuutensa ja keskittyä siihen. Olet parhaimmillasi itse itsesi paras kannustaja :-)
Elämän iloja löytyy onneksi luonnosta vaikka kuinka paljon. Tässä kyhmyjoutsenperhettä Kemiönsaaressa ihan äsken :-)
Ensin jompikumpi emoista (ja vähän poikasia).
Upeaa loppukesän jatkoa!
Aivan ihanat joutsenkuvat, sininen vesi ja pietaryrtit kehyksenä.
VastaaPoistaLuonto on eräs parhaita terapeutteja. Vähän aikaa sitten itkin kannonpäässä hyvin rakkaan lemmikin menetystä.
Kiitos, Vikki!
PoistaOtan osaa sinun menetykseesi :-(
Hei Susanna, olet näköjään reissaamassa ihan lähellä meitä! Linnuntietä Kemiönsaarelle on ehkä 4 km, autoillen lyhimmillään reilut 8 km. Mukavaa lomareissun jatkoa!
VastaaPoistaVoi että asutte mahtavissa maisemissa!
PoistaKävimme ihan päiväreissulla sivistämässä itseämme :-) Maailma avartui taas pikkaisen.
Hienoa ajatuksenkulkua joka herättää.
VastaaPoistaKesäisen kauniit kuvat ihanasta joutsenperheestä.
Oikein kauniita kuvaushetkiä sinulle!
Kiitos, Kristiina :-)
PoistaJoutsenperheen tapaaminen oli iloinen yllätys.
Kauniita kuvia ja ihanan armollisia ja erittäin hyviä ajatuksia :)
VastaaPoistaKiitos, Helmi!
PoistaHyvin kirjoitettu! On tärkeää opetella puhumaan itselleen armollisesti.
VastaaPoistaMukavat kuvatkin. Pienten poikasten kanssa kyhmyjoutsenet ovat välillä vähän pelottavia, aggressiivisia, mutta kun poikaset ovat vähän isompia, tulee emoistakin rauhallisempia.
Kiitos, M.T. :-)
PoistaPysyttelin juuri tuosta syystä sopivan välimatkan päässä, etten ärsytä enkä häiritse mitenkään. Pidin kuvausrupeamankin aika lyhyenä, etten stressaisi niitä liian kauan. Syystähän nuo omista jälkeläisistään pitävät huolta. Sitä kannattaa vain kunnioittaa :-)
Ihana viimeinen kuva! Miten voikin olla niin vaikea, olla itselle armollinen.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaJos omassa mielessä elää ajatus, että hyvä pitää ansaita, tunnolliset ja kiltit ihmiset osaavat olla itselleen aika armottomia. Eivät tietenkään ilkeällä tavalla, mutta vaativalla tavalla. He (me) haluavat tehdä maailmasta hyvää paikkaa.
Hienot kuvat! Sinulla on kyky löytää parhaat kuvakulmat.
VastaaPoistaKyllä, tärkein tukihenkilö on oma itse. Aina ei ole ymmärtäjiä ja nojattavia lähipiirissä, jolloin omat voimavarat ja armollisuus itseä kohtaan korostuu.
Blogissani on sinulle haaste: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2020/08/kuvaa-kimalainen-haaste.html
PoistaKiitos, Between!
PoistaItsensä ruoskiminen ei paranna elämän laatua.
Ja kiitos haasteesta, Between! Innolla mukana!
PoistaNiinhän se on, että se paras ja pahin kaveri yleensä katselee peilistä. Miksi sitä onkin itselleen niin ankara ja vaativa. Toisille on helpompi sanoa, että kyllä se siitä.
VastaaPoistaKauniit kuvat joutsenista. Ylväitä ovat.
Kiitos, Johanna!
PoistaOlisi mielenkiintoista tietää, miten ankaruus omaa itseä kohtaan liittyy omilta vanhemmilta saatuun ankaruuteen. Tuleeko malli kotoa vai liittyykö se vain luonteeseen?
Niin ylväs ja upea lintu.
VastaaPoista