maanantai 29. toukokuuta 2017

Pysähtymisen tärkeä taika

Ennen luontoon tustustumistani kevät ja kesät alkoivat huomattavasti nykyistä myöhemmin. Odotin puutarhan ensimmäisten selviytyjien elonmerkkejä ja siitä se viimeistään lähti. Tai, no ehkä lumen sulaminen oli se ensimmäinen askel kevääseen.

Nyt, kun puutarhan istutuskausi on alkanut, mutta uimakelit vasta tosirohkelikkojen ohjelmassa, monilla linnuilla on jo poikasia. Ne ovat saapuneet takaisin tänne, jos ovat muuttaneet pois, etsineet kodin, paritelleet, munineet, hautoneet ja hoitavat nyt poikasiaan. Kevät on lintualmanakan mukaan paljon pitempi kuin kesälomakalenterin mukaan.

Kurijilla on yksi poikanen, laulujoutsenilla kuusi poikasta. Sinitiaiset, talitiaiset, kirjosiepot, pikkuvarpuset ja räkättirastaat ovat selvästi poikasten ruokintavaiheessa, mutta niiden jälkeläisten lukumäärästä minulla ei ole mitään tietoa. Fasaaninaaraatkin ovat jotakuinkin järjestäen kadonneet näkyvistä.

Lisäksi liikkeellä on jo runsaasti sudenkorentoja ja erilaisia perhosia...

Suosittelen silloin tällöin pysähtymään - ainakin muutamaksi minuutiksi kerrallaan. Joko luontoa seuraamaan tai itseään kuuntelemaan. Luonnon seuraaminen on helpompaa ja siitä on hyvä aloittaa.

Ehdottomasti paras hetki oivaltaa jotain tästä hetkestä on juuri nyt. JUURI NYT. Kukin meistä oivaltaa luonnon äärellä muutaman minuutin ympäristön seurailussa eri asioita. Viikon kuluttua tilanne on jo toinen ja vuorossa ovat uudet kokemukset ja ajatukset.

Jos haluaa tietää, minne kannattaa mennä, on hyvä perehtyä siihen, missä on juuri nyt. Kannattaa kuunnella itseä, mikä kutsuu luokse ja mikä karkottaa pois.

Suorittamista palkitaan meidän yhteiskunnassamme. Pysähtymisestä palkitsemme itsemme - sitten myöhemmin.

Aina ei tarvitse itse rämpiä luontoon asti - jo luontokuvien katsomisella on tutkitusti elvyttävä vaikutus. Pääasia, että pysähtyy edes hetkeksi.

Ensin kuvia suojärven rannalta...



Vaskikorento kuusen oksalla. Huomaisitko ohikulkiessasi? Minä en. Huomasin vain siksi, että pysähdyin ja näin korennon laskeutuvan oksalle pitkällisen kaartelun jälkeen :-)


Upeaa alkanutta viikkoa!

30 kommenttia:

  1. Ihana korento. Kuvaan itsekin mielelläni lintuja, perhosia ja ötököitä. Kuvaamisen yhteydessä tulee useinkin hiljennettyä pitkäksikin toviksi. Silloin parhaiten bongaa ne luonnon pienet ihmeet.

    VastaaPoista
  2. Luonto on ihmeellinen paikka. Siellä on ja siltä löytyy kaikille ihan varmasti jotakin. Todella hyvä kirjoitus ja kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sami!

      Kaikesta, mihin keskittyy, löytyy paljon uutta ja ihmeellistä.
      Luonto on siitä upeaa, ettei siihen voi vaikuttaa - ainakaan haluamallaan tavalla.

      Poista
  3. Moi. Aivan mahtavia valokuvia noissa aikaisemmissa jutuissa. Pöllö on todella upea. Luonto on mahtava paikka . Ainakin itse saan hyvin akut ladattua luonnossa. Tosi hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti!

      Luonnossa latautuisi monen sellaisenkin ihmisen akku, joka siihen ei vielä usko. Ihminen on aika pieni kuitenkin muun luonnon rinnalla...

      Poista
  4. Viisaita sanoja! Kyllä näitä kuvia katsellessa rauhoittui. Luonto on minullekin kaikki kaikessa. <3
    Hyvää alkanutta viikkoa! Rekeillään luonnossa. Ja pysähdytään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe viisaista kommenteistasi!

      Luonto voi osua ja upota, vaikkei sitä vielä todeksi uskoisi :-)

      Poista
  5. Upeita kuvia ja hyvä kirjoitus! :) Luonnossa sielu lepää ja mieli rauhoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piia!

      Ihmiselle tekee hyvää ajatella isompaa kokonaisuutta.

      Poista
  6. Kaunista! Jep, luonto on ihmeitä täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!

      Luonto osaa meitä enemmän monessa asiassa :-)

      Poista
  7. Hyvä postaus. Näin juuri pitäisi tehdä. Kaunis korento.

    VastaaPoista
  8. Minun tulee valitettavasti usein luonnossakin kiirehdittyä. Nopeasti on päästävä laavulle ja nopeasti kierrettävä koko lenkki. Kunpa tuosta kiirehtimisestä pääsisi eroon.
    Kaunis kuva sudenkorennosta ja harvinaisesti kuusessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiire jää helposti päälle.

      Itsekin joskus huomaa suorittavansa luontoa, valokuvaamista ja rentoutumista. Eihän se niin toimi... :-(

      Poista
  9. Luonto tulee sitä tärkeämmäksi itselle, mitä vanhemmaksi tulee. Tosin aina olen nauttinut metsässä olosta, tosin lapsena ja nuorena eväiden syönti oli todella tärkeä tai kiipeily kallioilla. Nykyisin jätän kiipeilyn vähemmälle ja keskityn enempi eväisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eväät ovat hyvä juttu!
      Niiden kanssa luontoon ja hartaita, hiljaisia ateriahetkiä.
      Niin se syntyy:
      Luontokontakti :-)

      Poista
  10. Näin se on, pysähdy, kuuntele ja katso (tai järjestys vapaa :).
    Ihana kuva tuo ensimmäinen.

    VastaaPoista
  11. Hyvä puheenvuoro. Luonto palkitsee kun pysähtyy kuuntelemaan.

    VastaaPoista
  12. Olen aivan samaa mieltä. Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan ja katsomaan luontoa. Täällä stadissakin on niin paljon vihreitä alueita (toistaiseksi) joissa elää kaikenlaisia mielenkiintoisia otuksia. Olen ollut viime aikoina kiitollinen hyviin seurailupaikkoihin asetetuista penkeistä, joilla istuen voi kuunnella linnunlaulua ja odotta että laulaja tulee näkyviin ja kuvattavaksi.

    VastaaPoista
  13. Kyllä Suomen kesä on vaan kaunis, ihana luonto kuvissa esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki vuodenajat ovat upeita parhaimmillaan.
      Nyt eletään hyviä hetkiä :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)