Pixie matkailuautossa ja Punkaharjua

Matkailuautoilu oli nyt keväällä jo huomattavasti helpompaa Pixie-koiralle kuin viime syksyn reissu. Nyt Pixie malttoi monesti asettua muka-lepoasentoon eli makaamaan, mutta niin, että pää oli vielä pystyssä. Viime syksynä hän pilkki istuallaan melkein kaiken matkan.

Tässä pilkitään pystyasennossa. Nukuttaa kovasti, muttei malteta asettua lepoasentoon.

Tässä ns. levätään. Ollaan jo makuuasennossa, mutta päätähän ei voi mitenkään laskea lepoasentoon. Ei ihme, että univelkaa kertyi.

Matkailuauton ollessa parkissa Pixie tarkkaili kovasti ympäristöä.

Väillä huilattiin apukuskin paikalla.

Tauoilla Pixie malttoi ihan nukkuakin, tuli ihan tarpeeseen 🥰.

Käytiin myös Punkaharjulla. Minä viipotin kameran kanssa maastossa ja mies koiran kanssa odottelivat autossa. 

Punkaharju oli kaunista. Etenkin, kun sen tarkkailuun käytti aikaa ja energiaa.

Vuosisadan tie, väittää kyltti. Voi pitää hyvinkin paikkansa.

Vaikka reitin alku kulki lähellä järven pintaa, järven rantaan joutui kiipeämään alamäkeen.

Ilahduin siitä, kuinka kirkasta vesi oli. Rantakivet näkyivät hohtavasti heti rannassa.

Harju oli välillä todella matala ja kapeakin. Kaiteet olivat lumoavat. Näyttävät ensin pelkältä puulta, mutta sisällä on vahvat metalliset tukirakenteet.

Harjun tukirakennelmat (taustalla) olivat vaikuttavia ja sopivat ympäristöön täydellisesti. Ja niitä riitti.

Antoisaa toukokuun jatkoa! Nautitaan 🥰.