perjantai 13. lokakuuta 2017

Syksyinen poutapäivä

Tänään vietin vuosilomaa seesteisen poutaisessa syyssäässä. Ja menin tietenkin metsään :-) Metsässä oleilu tekee minulle selvästikin hyvää, joten siellä kannattaa käydä jatkossakin säännöllisesti.

Useiden tuntien metsäharhailun tuloksena kannoin autolle suppilovahveroita henkeä salpaavan verran. Soitin ystävälleni kysyäkseni, kelpaisiko heille osa sienistä, sillä suppiksia oli AIVAN liian paljon. En vain malttanut jättää niitä metsäänkään :-) Ystävä suostui ihan suostuttelematta ottamaan osan suppilovahveroistani - näin me molemmat voitimme jotain :-)

Hirvikärpäsiä löysin itsestäni muutaman. Kotiin saavuttuani en ole löytänyt itsestäni yhtään salamatkustajaa. Jospa ensi yön matala lämpötila karsisi nuo ötökät metsissä minimiin. Toivoa sopii aina :-)

Vuosilomapäivien säästäminen syksylle on ollut yksi parhaista ideoistani ikinä. Ilman lomapäiviä syksyn kaikki kauneus hurahtaisi ohitseni tuossa tuokiossa, kuten on käynyt aikaisempina syksyinä. Tosin kymmenisen vuotta sitten en olisi voinut arvostaa syyspäiviä pätkääkään. Onneksi olen vihdoin löytänyt syksynkin ilot :-)


Lomapäivät antavat myös mahdollisuuden univelkojen peittoamiseen. Uneni on kulkenut ikävän epätasaista rataa syksyn ajan. Ehkä olen heittäytynyt liikaa kiireeseen. Niinkuin se toisi ihmiselle mitään hyvää :-(

23 kommenttia:

  1. Minäkin olen ruvennut tykkäämään syksystä, vaikka aiemmin se ei ollut kovin mieluisaa aikaa minulle.
    Nyt en ole muuttotouhujen vuoksi ehtinyt/jaksanut lähteä metsään enkä edes kävelylle. Raitis ilma tekisi kyllä hyvää ja antaisi paremmat unetkin.
    Mukavaa syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit jossain muuton lomassa rentouttamaan itseäsi luonnon helmaan :-)

      Poista
  2. Minäkin tykkäisin ainakin vähän syksystä, jollei sataisi joka päivä... Metsässä tykkäisin olla, mutta jalka ei kestä maastossa liikkumista. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade on ollut kyllä todella kohtuutonta :-( Maanviljelijät ovat varmaankin kärsineet kaikkein eniten.

      Harmi, ettei jalkasi kestä metsäilyä. Metsäkuvat ovat toiseksi paras juttu metsän jälkeen - keräile niitä :-)

      Poista
  3. Hei!
    Etsin uusia blogeja ja niin sitten löysin tänne blogiisi. Näin äkki katsauksella, blogisi vaikuttaa piristävälle vaihtelulle pelkkien sisustusblogien jälkeen. Niinpä taidan laittaa blogisi oman blogini "lukulistaan". Päästäkseni palaamaan blogiisi helposti uudelleen.
    Myös minulle luonto on äärimmäisen tärkeä, sieltä ammennan voimaa ja energiaa.
    Tänä syksynä pidimme mieheni kanssa ensimmäisen kerran koko kesälomamme (4 vko) syyskuussa ja se kannatti. Miten sitä ei ollut aiemmin tajunnut, että loman voi pitää näinkin myöhään. Kuinka ihanaa olikaan nauttia pimenevistä illoista, kotona kynttilöitä poltellen. Täyttäen repun eväillä ja lähtien päiväksi metsään, samalla kanttarelleja poimien. Samoillen lapin tuntureilla, upean ruskan kaunistaessa maisemaa entisestään. Suosittelen:)
    Kadehtien luin, kuinka olet onnistunut löytämään suppiksia ihan lahjoitettavaksi asti. Meillä päin niitä on vielä ollut harvakseltaan.
    Mutta, ei muuta kuin kumpparit jalkaan ja metsään...Ihanaa syksyn jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annikka!

      Lämpimästi tervetuloa luontoilun pariin :-)
      Sisustaminenkin on äärettömän mielenkiintoista.
      Nyt olisi vihdoin myös aikaa sille :-)

      Poista
  4. Hienoa kun olet löytänyt syksyn ilot ja kauneuden. Se tulee esille myös valokuvissasi, kuten tuossa ylläolevassa kuvassa. - Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Onhan se :-)

      Lapsena pidin kovasti syksystä, se tiesi koulujen alkamista ja kavereiden jälleen näkemistä. Jossain vaiheessa syksy muuttui vähemmän mukavaksi vuodenajaksi.

      Poista
  6. Mukavia lomapäiviä. Metsäkuvasi on niin rauhoittava. Toivottavasti sateet häipyvät ja pääset muinakin lomapäivinä metsän rauhaan.

    VastaaPoista
  7. Syksy ja sen värit piristävät kummasti tätä vuodenaikaa!
    Kaunis metsäkuva!

    VastaaPoista
  8. Hei Susanna! Hirvikärpäset ovat puistattavia! Tänään näin apteekissa hirvikärpäsille tarkoitettua karkoitetta,mitenköhän se toimii? Pahaa tekee jättää sieniä metsään! Meillä ei käytetä kuin kanttarellejä. Miten teet suppilovahverot? Niiden maku on niin toisenlainen kuin kanttarellissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvikärpäset ovat koettelevia... Hirvikärpäset etsivät kohteensa näköaistinsa avulla, joten hajukarkotteet eivät toimi siinä vaiheessa. Haju saattaa ehkä sitten auttaa hirvikärpästä huomaamaan, ettei siipiä kannata pudottaa, vaan etsiä nopeasti uusi uhri.

      Poista
    2. Kuivatan suppikset ja lähetän tyttärelle ;-) No, lisäksi jaan niitä läheisille...

      Ja ajattelin lisätä patoihin ja kastikkeisiin mausteenomaisesti. Puolisko freesaa ja pakastaa talven sienisalaatteja varten.

      Poista
  9. Suppilovahveroita on paljon tänä syksynä. Metsä on rauhan tyyssija. Sitä pitää ja kannattaa vaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sppilovahverokuume ja -riippuvuus ovat iskeneet minuun... Niitä löytyy TODELLA paljon.

      Poista
  10. Moi. Sinussa on tapahtunut upea muutos. Luonto on paras mahdollinen paikka rentoutua ja ladata akkuja. Jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Matti!

      Uskon, että jokaisella on aika loputon määrä kehittymisen ja kasvamisen varaa. Maailma avautuu kokeillen :-)

      Poista
  11. Metsä on mielipaikkojani olla ja rauhottua kiireiltä.
    Tulisi vain useammin sinne lähdettyä...Nyt olen niin paljon sairastellut, että on sen vuoksi vähemmälle jäänyt, mutta ehkä sitä vielä sinnekkin pääsee.
    Hirvikärpäsistä en kyllä tykkää ja ne ovatkin näin syksyllä mulle sellanen suuri esto, mennä metsään.
    Mutta toivottelen sulle oikein leppoisaa syksyä ja paljon luonnossa olemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Harakka!

      Kohta pakkasyöt rauhoittavat hirvikärpäsongelmaa.

      Metsästä voi nauttia myös kuvien ja videoiden avulla. Kannustan kokeilemaan :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)