keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Iltakävelyllä Riiassa

Alunperin suunnittelin käyttäväni yhden neljästä Latvia-päivistäni tutustumalla Riian keskustaan ja hieman shoppailemallakin. Toisen päivän illalla ajatus kokonaisen päivän uhraamisesta kaupunkeiluun alkoi hieman ahdistamaan ja päätin jakaa kaupunkeiluni pienempiin osiin. Lähdin ensi töikseni iltakävelylle kohti kaupungin keskustaa.

Asuntoni sijaitsi melko lähellä isoa keskustaan vievää katua nimeltä Brivibas gatve. Sitä pitkin lähdin kävelemään keskustaa kohti jo kovasti kävelyä sisältäneen päivän jälkeen. Aika lähelle keskustaa pääsin (noin kilometrin päähän) ennen kuin alkoi tuntua hyvältä ajatukselta kääntyä takaisin :-)

Kaksi mielenkiintoista asiaa jäi tuosta iltakävelystä mieleeni. Ensimäinen oli se, että ensimmäistä kertaa koskaan rakennukset koskettivat minua. Eivät syvältä, mutta toivat hyvää rauhoittavaa fiilistä. Oli jotenkin mukavaa olla noiden vanhojen rakennusten lähellä. En muista tällaista tapahtuneen aikaisemmin ;-)

Toinen seikka oli se, että Latvia alkoi vaikuttaa yhä enemmän vastakohtien maalta. Jos löytyi jotain ikävää tai kurjaa, niin sitä vastasi aina iso määrä erinomaisuutta ja upeutta. Tämä päti myös rakennuksiin liikenteen ohella.

Tässä kolmen kilometrin matkalta (suuntaansa) kuvia niistä paikoista, joita ei Riian keskustassa käydessä välttämättä näe.


Tämä pysäköintitalo ei selvästikään ole enää käytössä. Kuvaan mahtui vain osa siitä.


Uusi St. Gertruden evankelinen luterilainen kirkko näkyy tässä hieman kauempaa.


Jossain näillä main käännyin takaisin. Matkaa keskustaan oli noin kilometri ja asunnolle noin kolme kilometriä. Nämä näin jäkiviisaana jälkikäteen laskettuna. Sports tracker kertoi kävellyt kilometrit. Kuvatessa laitoin asetuksiin gps:n käytön eli sijainnin tallentamisen. Sen avulla olen voinut jäljittää jälkikäteen kartalta, missä olenkaan oikein liikuskellut :-)


Tässä uusi St. Gertruden evankelinen luterilainen kirkko näkyy toisesta suunnasta paluumatkalla.


Tässä hieman erilaista kaupunkikuvaa loistokkaiden isojen rakennusten lomasta.


Illalla kuuden jälkeen näkyi paljon äitejä lastenrattaiden ja -vaunujen kanssa liikkeellä. Oli toki muutama isäkin :-)


Autoja tuli kaupunkiin päin vielä jonona, mutta jono onneksi liikkui. Keskustasta pois päin liikenne sujui jo hienosti.


Vanhojen rakennusten vastapainona kaupunkikuvassa oli myös todella moderneja rakennuksia. Juuri sitä vastakohtaisuuta, jonka koin aika voimakkaana. Ja kiehtovanakin :-)




Tässä näkyy hyvin paikallinen sähköbussi. Ratkaisuna on raitiovaunujen kaltainen systeemi. Bussi pysty vaihtamaan kaistaa ja katolla olevat härpäkkeet kääntyvät ja joustavat sen mukaan.


Ja taas pieni erilainen risteys lähellä keskustaa.


Ei yhtään junaa. Myöhemmin selvisi, ettei junaliikenne ole Latviassa mitenkään keskeisessä asemassa. Liikennetiheys on selvästi aivan muuta kuin meillä Suomessa.


Tässä näkyy asvaltoiden kadun siirtymä kuoppaiselle hiekkapinnoitteelle, joita tuli eteen siellä täällä yllättäen.


Tämä oli siis se reilun 28 000 askeleen päivä. Olo oli väsynyt kaiken tämän jälkeen, mutta myös täynnä uusia ajatuksia ja kokemuksia.

Seuraavana aamuna nukuin niin pitkään kuin jaksoin (ja minähän jaksoin ;-)) ja lähdin rauhallisen aamupäivän jälkeen kohti Jurmalaa. Siihen palataan seuraavaksi.

Mahtavaa lokakuun ensimmäsitä viikkoa! Syksy on vielä oikein hyvää :-)

8 kommenttia:

  1. Linja-auto on kuin ratikka. Ihan outoa katsella tyhjää ratapihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin vielä tuossa vaiheessa, missä kaikki junat oikein ovat.

      Poista
  2. Eikös trollikkaliikennettä ole joskus ollut Suomessakin?
    Voimakkaat vastakohdat herättävät ihmettelyä ja kysymyksiäkin. Paikallisia ne eivät usein haittaa, ovat ehkä tottuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon trollikkaliikenteeseen en osaa ottaa mitään kantaa :-(

      Voimakkaat vastakohdat ovat varmasti väistämätöntä seurausta maan historiasta ja sen jälkeisestä kovasta kehittymisestä. Omalla tavallaan tuollainen tietty rosoisuus kertoo vain omaa tarinaansa kaupungin ja maan historiasta. Hienoa sekin.

      Poista
    2. Totta. Toivoisin osan rosoisuudesta myös jäävän kertomaan noita tarinoita. Historiaa ei saa pois siivoamalla kaikki sen jäljet.

      Poista
    3. Samaa mieltä olen. Historiaa ja sen rosoisuutta pitäisi jättää näkyviin. Silloinkin kun se ei ole kivaa.

      Poista
  3. Hmm...kaikilla kaupungeilla on ikään kun sielu! Joskus sen kanssa pääsee kosketuksiin ja toisinaan ei. Mielikuva lyhyestäkin vierailusta voi jäädä vahvaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kovin huono pääsemään kosketuksiin kaupunkien sielujen kanssa. Mutta nyt tuntui jotenkin hyvältä :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)