keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Tällainen päivä tänään ;-)

Aamulla juna oli ensin noin 25 minuuttia myöhässä. Junassa kuuluteltiin myöhästymisen syyksi Tampereella rikkoutunut veturi. Koska juna jäi kunnolla jälkeen aikataulustaan, junan vaihtajat eivät Riihimäellä ehtineet seuraaviin juniinsa. Lisäksi jouduimme odottelemaan vapaata raidetta, köröttelemään hitaamman junan perässä ja Tikkurilan kohdalla olimme jo yli 40 minuuttia myöhässä. Matka kotoa työpaikalle kesti 2 tuntia ja 13 minuuttia. Aamun ohjelma sai heti muutaman tiukan muutoksen.

Kotiin palatessa suunnistin junalle vaunuun 8, jossa minulla oli paikka varattuna kahden hengen työskentelyhyttiin. Oli todella tyytyväinen paikkavalintaani, sillä matkaseura oli syyslomien vuoksi huomattavasti tavallista vilkkaampaa ja äänekkäämpää. Tuhdin työpäivän jälkeen oli ilo ajatella rauhallista kotimatkaa.

Paitsi että junassa nyt ei jostain syystä ollutkaan vaunuja 7 ja 8. Päädyin etsimään paikan vaunusta 6 (siis se viimeinen vaunu) ja toivoin sieltä löytyvän kausilippulaisten kiintiöpaikkoja, jonne ei tarvitse siis paikkalippua. Mutta ei, sinne tuli kaksi rouvaa kouluikäisten lastensa kanssa, jotka ottivat sitten kaiken ilon irti junassa olemisesta.

Tiedätkö, millaisen äänen IC-junan istuimen edessä olevassa istuimessa oleva pöytä pitää, kun sen päästää putoamaan vapaasti? Kovan. Entä millainen ääni kuulukaan sen viereisen pöydän vapaasta vapauttamisesta? Ihan yhtä kova. Vastaavasti äänen taso pysyy suurinpiirtein yhtä kovana, kun mennään junavaunussa eteenpäin tai taaksepäin. Pitkän rymistelyjakson jälkeen lasten äiti kehotti heitä olemaan hiljempaa. Vahvistin kehoitusta katsomalla vieressäni touhuavaa poikaa puolijulmalla leipääntyneen naisen katseella. Tuli hetken hiljaisuus.

Sitten lapset löysivät kaksikerrosvaunun portaat. Niissä saattoi juosta kilpaa ja kiljua kovaa. Edestakaisin. Pitkältä tuntuneen riehuntajakson jälkeen lasten äiti sanoi lapsille, ettei sovi juosta rappusissa, koska voi tuntua ikävältä, kun juna yhtäkkiä lähteekin liikkeelle. Tähän kouluikäiset vastasivat (ihan oikein), että eihän juna ole lähdössä vielä vähään aikaan. Mutta minä olin, juuri sillä hetkellä.

Päätin kävellä junan toiseen päähän ja etsiä rauhallisempaa vaunua matkalle. Löysinkin rauhallisemman vaunun. Tikkurilaan asti odottelin, josko istunkin jonkun toisen paikalla ja joudun vielä siirtymään. Onni oli myötä, eikä kukaan tullut karhuamaan minulta paikkaansa. Sain laittaa selkänojaa hieman rennompaan asentoon, sulkea silmäni ja levätä.

Joskus aikoinaan tätä villiä työmatkaelämää oli viisi päivää viikossa, sitten etätyön myötä 4-5 päivää viikossa. Silloin huumorintaju ei aina sopeutunut näihin junamatkailun ainaisiin vähemmän miellyttäviin yllätyksiin. Nyt, kun lisääntyneen etätyön myötä junailemista ei tarvitse harrastaa jatkuvasti, vastoinkäymisetkin ottaa vastaan huomattavasti positiivisemmin.

Tähän loppuun muutamat syksyiset lintukuvat räkättirastaasta - ihanaa viikon jatkoa!







Mitenkäs sinun päiväsi meni?

16 kommenttia:


  1. A beautiful bird like a bison holds food beautifully you captured it

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia! Kolmonen ja viitonen huvittaa erityisesti, ihan pikkuista palaa eivät kitaansa ottaneetkaan :-D
    Väsyneenä tuollaista mölyä ja möykkää ei jaksaisi kyllä millään. Ja nyt, kun omat lapset ovat jo isoja, ei se "tottumuskaan" enää auta, vaan äänet melkeinpä kertaanutuvat. Onneksi oli mahis vaihtaa paikkaa, ettei tapahtunut leipääntyneen puolijulman katseen omistajan älähdystä ;) Toivottavasti huominen on parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos Helmi Nainen :-)

      Rastaat ja tilhet tykkäävät nielaista saalismarjansa kokonaisina. Pohjoisessa paremmin tavattava taviokuurna rouhii marjat rikki ja hylkii siemenet samoin tein ;-) Se on todella sotkuisen näköistä.

      Lasten (ja ehkä äitienkin) lempeän fiiliksen kannalta oli todella hyvä, että pääsin vaihtamaan paikkaa, olet niin oikeassa ;-)

      Ihanaa viikon jatkoa!

      Poista
  3. Juuri sopivalla hetkellä painettu suljinta. Mainioit rastaskuvat. Minä tuskastun jos joudun paikkoihin jossa melutaan, mutta oletan sen johtuvan siitä, kun ympäristöni on yleensä hiljainen. En tiedä, onko kuvittelua, mutta tuntuu kuin nykyisin lapset olisivat kovaäänisempiä kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seita :-)

      Miksikä hiljaisuudessa viihtyvä ihminen muuttuisi?
      Äänistä pitävät ihmiset järjestävät ympärilleen ääniä yksin ollessaankin.

      Poista
  4. Mainiot kuvat. Taitaa linnuilla olla aikalailla suora putki nokasta mahaan.
    Tykkään junalla matkustamisesta ja jotenkin liitän siihen aina tietynlaisen rauhan ja mahdollisuuden vaikka kirjaan uppoutumiseen. Ei taida tänä päivänä helposti onnistua. Aikanaan kuljin useinkin junalla lasten kanssa. En antanut heidän meluta. Matkat olivat hyviä hetkiä opettaa muiden ihmisten huomioon ottamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillakin näyttää olevan sellainen suora putki ;-)
      Toki tuo ei ole mitään verrattuna vaikkaåa selkälokkiin ja sen kalan nielemiseen.

      Minusta Vr voisi järjestää matkoille myös ns. hiljaisia vaunuja. Toki niidenkin valvominen olisi oma haasteensa. Uskon silti, että moni olisi valmis maksamaan muutaman lisäeuron rauhallisesta matkaympäristöstä.

      Poista
    2. En inhoa lapsia, olen itsekin äiti. Silti ymmärrän oikein hyvin, miksi etelänmatkoillekin myydään "ei lapsille" -hotelleja. Ehkä on vähän nurinkurista, etteivät ihmiset enää osaa huomioida toisiaan, vaan täytyy luoda erilaisia ympäristöjä erilaisille ihmisryhmille. Mielelläni varaisin paikan ns. hiljaisesta vaunusta.

      Poista
  5. Aikamoiset matkat! Mietin usein junassa ja bussissakin matkustaessani, olisiko matkaan lähteminen ollut mukavampaa, järkevämpää, stressittömämpää, tehokkaampa ja kaikin puolin miellyttävämpää ja paremmin tarkoitustaan palvelevaa, jos olisin sittenkin lähtenyt omalla autolla. Liikenteessä on kuitenkin välillä vielä paljon pahempia tilanteita kuin kuvailemiesi kaltaiset tilanteet junissa, eivätkä ne yleensä ole ainoastaan ärsyttäviä ja stressaavia vaan myös jopa hengenvaarallisia. Eikä kotimatkalla voi levätä, vaan sekin täytyy jaksaa ajaa, vaikka kuinka väsyttäisi (tai pitää vaivautua tuhlaamaan aikaa torkkuihin ajamisen sijaan, jos hereillä ei meinaa pysyä). Siltikin mietin asiaa usein, kun junassa tai bussissa joku riehuu ja häiritsee toisten matkantekoa. Että olisinpa oman auton rauhassa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autolla minäkin hurauttaisin työmatkani paljon nopeammin, mutta ympäristöystävällisyys ja mahdollisuus lepäämiseen ratkaisevat valinnan junayhteyden puoleen. Sitten kun pysäköinti rautatieasemalla muuttuu maksulliseksi, on taas uusi harkinnan paikka. Maksun lisäksi parkkitaloon rantautuminen vie aina uusia lisäminuutteja, jotka on sitten varattava työmatkaan lisäajaksi.

      Poista
  6. Tavallinen räkätti on oikeasti kaunis lintu! Hienoja kuvia jälleen.

    Aikamoista käytöstä lapsilta, vai nuoriako olivat? Jotain rajaa kyllä pitäisi olla ..

    HYvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se räkättikin kaunis :-)

      Ehkä noin 10-vuotiaita olivat. Mikäs siinä oli mellastaessa, kun se äidille sopi suurimman osan ajasta oikein hyvin.

      Poista
  7. Onko se sitä vaapaata kasvatusta. Eikö vanhemmat enää välitä mitä lapset tekee! Meidän naapurin pojat saavat myös tehdä mitä haluavat ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuuluu varmaan siihen samaan sarjaan, missä lapset leikkivät tavaratalossa kaupan leikkikaluosaston leluilla kuin omillaan aika rajustikin. Kai se noiden vanhempien mielestä on ihan normaalia touhua?

      Poista
  8. Luonnon rauha välittyy kuvistasi!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)