torstai 3. lokakuuta 2019

Jurmala

Täsmennän tässä vielä aikaisempia kirjoituksiani. Riian ja Latvian vastakohtaisuudet ja rosoisuudet olivat mielestäni upeita ja kiehtovia. Matemaatikkona pidän arvoituksista ja vastausten etsimisestä. Tällä kertaa näin edessäni vahvasti Latvian historian. Latvian ensimmäinen itsenäisyyskausi oli vuosina 1918-1940. Toisen maailmansodan aikana Latvia joutui Neuvostoliiton miehittämäksi ja kohtalo oli rankka. Neuvostoliiton jättämät jäljet näkyvät vieläkin maassa väistämättä. Eikä mikään ihme.

Latvia itsenäistyi uudelleen Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1991. Vaikka maata on kehitetty paljon sen jälkeen, mitkään resurssit eivät riitä kaiken korjaamiseen hetkessä. Latvialaiset ovat kovan luokan selviytyjiä ja se näkyy melkein kaikessa. On ihan hyvä, että historia saa olla läsnä. Kaikkea vanhaa - huonoakaan - ei tarvitse purkaa väkisin pois silmistä. Kaikella on aikansa.

Mutta sitten Jurmalaan. Jurmalan kuuluisat hiekkarannat olivat se, mikä ensikädessä houkutti minua matkustamaan Latviaan. Yllätys oli tietenkin kova, kun upeita hiekkarantoja löytyikin melkein kaikilta rannoita!

Kävelin Jurmalan keskustan tienoilla ja kuvasin ympäristöäni. Ihastuin täydellisesti uuden ja vanhan suloiseen yhdistämiseen. Minun epäarkkitehtuurinen silmäni ei nähnyt yhdistelmässä mitään vikaa, vaan välitti aivoille mielihyvää kaikesta kauniista. Ja vaikka upeiden vanhojen ja uusien talojen sekaan mahtui kulahtaneitakin taloja, se tuntui vain kauniisti sopivan maisemaan :-)

Ikinä en ole reagoinut taloihin mitenkään erityisesti. Tällaiset hyvät vibat tulivat jotenkin ihan puskista.

Tässä oli ensimmäinen talo, josta tuli hyvä fiilis. Kaikkien ympärillä oli korkeat aidat ja usein lisäksi vielä korkeaa, peittävää kasvillisuutta.


Naapuritalo lienee Neuvostoliiton ajoilta. Hieman eri tyyliä. Mutta sielläkin on asukkaansa.


Taas kahden eri tyylin rinnakkaiseloa.


Tämän kauhtuneen rakennuksen tilalle tullee jotain uutta, jollei tämä ole korjauksen alla. Tontin reunalla on tuollainen rakennusaidan tyylinen verkkoaita.


Tästä kuvasta alla näkyy talon vieressä ihan hyvässä kunnossa olevan näköinen pakettiauto - jotain on siis tekeillä, rakennus ei ole niin hylätty kuin miltä näyttää. Tontit taitavat olla tuolla aika arvokkaita, kysyntää varmasti löytyy hyvältä paikalta.


Taas hieman modernimpaa taloa isoilla aidoilla ja porteilla.


Ja naapurissa aivan erityylinen vanhempi rakennus. Minun silmäni oli sitä mieltä, että nämä sopivat oikein kauniisti yhteen :-)


Löytyi niitäkin rakennuksia, jotka eivät herättäneet minussa juurikaan tunteita (niinkuin tavallisesti käy).


Tässäkin naapurina on taas aivan erilainen ja eri-ikäinen talo.


Modernien porttien lisäksi löytyi vähän vanhanaikaisemman näköisiäkin portteja. Yhtä jykeviä silti.


Osa taloista oli selvästi useamman perheen taloja.


Kävin myös Jurmalan rannalla. Mahtavaa hiekkarantaa kumpaankin suuntaan :-)




Toisesta suunnasta tämä hotelli näytti hieman epäsopivalta ympäristöönsä, mutta näin rannalta se näytti ihan laivalta. Yllättävän toimivaa.



Toivottavasti tässä ei enää kulje mitään sähköjä...


Ison tien toisella puolella oli rakennuksia vanhasta tuoreempaan kaikissa kuntoluokissa. Edelleen se tuntui minusta vain positiivisen eksoottiselta.


Ja vielä yksi kuva neuvostoaikaisesta kerrostalosta kaiken kauniin keskellä. Hieman kauempana oli aivan aidosti hirvittäviäkin neuvostokomplekseja - niissäkin kuitenkin oli asukkaansa.


Näillä fiiliksillä siis Jurmalan reissua. Todella koskettavaa monellakin tapaa.

12 kommenttia:

  1. Kyllä kannatti käydä Latviassa ja erityisesti Jurmalassa! Todella viehättävän näköistä. Mieleni on tehnyt pitkän aikaa mennä Latviaan ja puolitosissaan suunnittelin tänä syksynä reissua sinne, mutta se jäi suunnittelun asteella. Jospa ensi vuonna..

    Kiitokset näistä postauksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Ihanaa, jos postauksissani on ollut jotain itua sinulle suunnitelmiasi varten :-)
      Suosittelen Latvian reissua - ehdottomasti :-)

      Poista
  2. Varsinkin tuo puulinna on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakentamisen historia näkyy noissa huonommassakin kunnossa olevissa rakennuksissa. Voi vain kuvitella, mitä kaikkea on tapahtunut näiden kulissien takana.

      Poista
  3. Jurmala on kaunis paikka. Muutamia vuosia sitten siellä käydessäni kuulin, että varsinkin rannan puolen tontit ovat kalliita ja siksi sinne nousee kivilinnoja varakkaille ja myös ulkomaalaisille.
    Vastakohtaisuus ei välttämättä ole huono asia. Tallinnassa minua häiritsee se, kuinka siellä alkuun purettiin surutta vanhaa pois ja tilalle rakennettiin lasilaatikoita, jotka pomppaavat ympäristöstä liian räikeästi. Nyt tilanne on selvästi rauhoittunut ja vanhoja rakenteita hyödynnetään enemmän yhdistämällä uutta ja vanhaa.
    Entiset Itä-Euroopan maat ovat edelleen länttä köyhempiä. Kuluu vielä paljon aikaa ja rahaa tavoittaa sama taso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin samoilla mietteillä menen minäkin.

      Jurmalan alueen arvostuksen nousu näkyy uuden rakentamisen tasossa. Ihanaa on, ettei vanha ole väistämättä joutunut väistymään uuden tieltä.

      Latvian nousu on mielestäni upeaa. Ja erityisen upeaa on se, ettei kaikkea vanhaa ole tarvinnut purkaa heti saman tien.

      Poista
  4. Hienoja kuvia ja kylläpä vaan sopivat joissain kohtaa niin kauniisti virekkäin uusi ja vanhat! Itse pidän enemmän vanhoista rakennuksista, ne on jotenkin niin kauniita ja välillä suorastaan huokuvat sitä elettyä elämää:) Onpas hauska tuo laivahotelli, siltä se nimittäin tosiaan näyttää:) Kaunis on kyllä ranta ja hiekka mukavan houkuttavan näköistä! Ihanaa alkanutta lokakuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde!

      Vanhoissa rakennuksissa on elettyä elämää ja luonnetta.
      Ilo on ollut huomata, että luonnetta osataan tehdä toisinaan myös uusiin rakennuksiin :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)