maanantai 1. kesäkuuta 2020

Huolia, valkohäntäkauris ja kirjosieppo

Tämä kevät on ollut aika viheliäinen, myönnän sen nyt. Kaikki opettelemani elämänhallinnan taidot ovat olleet arvokkaita ja ahkerassa käytössä. Minun pienen elämäni muutamat tärkeät ihmissuhteet ovat tasapainottaneet kaikessa upeudessaan tätä vaikeaa aikaa. Keskittyminen luontoon ja sen kuvaamiseen ovat olleet ihan parasta terapiaa. Ja tämän blogin kirjoittaminen on ollut tärkeä osa positiivisuuden säilyttämisessä. Kiitos teille, jotka olette jaksaneet olla mukana!

Minulla on iso huoli sairastuneesta läheisestä ja välillä huoli tekee tepposet. Kuten tänään. Mutta enimmäkseen olen onnistunut löytämään elämään tasapainoa ja vahvuutta. Olen oppinut useimmiten erottamaan sen, mihin voin vaikuttaa ja sen, mikä on ulottumattomissani. Olen aika ajoin jopa hävennyt itsekseni mielenrauhaani. Minulla, jos kellä on kokemusta vaikeista paikoista ja koskaan en ole ollut näin vakaa. Yritän kertoa itselleni, ettei se merkitse välittämisen puutetta. No, tänään tuli taas epävakauden puuska todistamaan, että ei sitä välittämistä puutu.

Tiedätkö sen tunteen, kun on huolissaan jostain läheisestä, muttei ole paljonkaan, mitä voisi tehdä?

No niin. Nyt ollaan sitten taas matkalla vakauteen, vaikka välittämisen määrä onkin hirmuinen. Valkohäntäkauriita näin jollain näistä retkistäni ihan täällä lähellä. Aina yhtä ihania kohtaamisia :-)






Kirjosiepponaaraan kuvat ova jääneet esittelemättä. Tässä kuvat ahkerasta kirjosieppoemosta. Malttoi pysähtyä poseeraamaan :-)



Millaisia ajatuksia sinulla on kummallisen talven ja koronaisen kevään jälkeen?

16 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin! Se, että pysyy vakaana, ei tosiaan tarkoita, etteikö kuitenkin välittäisi ja tuntisi vahvasti. On hassua, minkälaisissa tilanteissa ja minkälaisista asioista oma vakaus horjuu ja milloin taas tuntee itsensä aivan tyyneksi siitä huolimatta, että on myrskyn silmässä. Minusta tuntuu, että itse pysyn vakaana juuri silloin, kun on jotain tosi isoa meneillään, mutta epävakaudun sen sijaan pienistä jutuista. Niin sanoakseni pelkään enemmän pelkäämistä, kuin loppujen lopuksi pelottavien asioiden keskellä olemista. Oikeastaan silloin, kun on jotain todellista huolen aihetta, sellaiset pienet, ns. tyhjästä ilmestyvät huolet katoavat ja pystyn keskittymään paremmin vakaana pysymiseen ja ongelman kanssa pärjäämiseen.

    Tämä kevät tuntui olevan minulle paljon kevyempi kuin monelle muulle. Oli helppoa asettua eristäytymismoodiin, eikä loppujen lopuksi tehnyt kovin kipeää luopua monista harrasteista ja ajanvietteistä. Retkeilylle vapautui ihanan paljon aikaa! En ole ikinä linturetkeillyt näin ahkerasti. Jossain taustalla se huoli ja ahdistus tilanteen kaikenkattavasta hirveydestä kyllä oli, mutta enimmäkseen se ei vaikuttanut omaan elämääni, täällä mukavassa koti- ja retkeilykuplassani. Lähipiiriin ei ole tainnut onneksi osua yhtäkään koronasairastumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tarvitsen vakauteen tietoa tai vaikuttamisen mahdollisuuden. Epätietoisuus ja pimeässä vaeltaminen ruokkii paniikkiherkkyyttäni. Se on usein aika pienestä kiinni, että löytää taas sen vakauden hennon langan ja pystyy varaamaan siihen.

      Poista
  2. Noi on niin upeita nuo sun photo otokset, että melkein luulen että asut metsässä ja pusikoissa saadakseen noin upeita kuvia koko tämän kevään.
    Sitä mä en ymmärrä minkä ihmeen takia median pitää luoda pelkoa ihmisiin ihan tarkoituksella, melkein joka päivä kuulee uutisista että toinen korona aalto tulee vielä, tulee jo kesällä tai syksyllä, annettais olla tietämättä myös ne luvut alkaen ameriikasta, vähät kiinnostaako ketään kuolinluvut ja tartunta luvut, vai kiinnostaako ketään-ehkä ?
    Sulle voimia ja aurinkoisen hyvää kesää toivottelen sydämestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piritta!

      Ehkä se pelon herättäminen ei niinkään ole se tarkoitus kuin erottua muista tiedotusvälineistä, olla askelen verran muita edellä rohkeasti ja näkyvästi. Pienen ihmisen kustannuksella sitten tosin :-(

      Poista
  3. Ihania kuvia. Pää pystyyn. Kannattaa keskittyä siihen, mikä on kivaa.

    VastaaPoista
  4. Voimia ja jaksamista sulle! Tuttu tunne tuo, ettei itse kykene tekemään mitään kuolemanvakavasti sairastuneen hyväksi. Ei ole syytä tuntea huonoa omaatuntoa vakaudesta. Vakauttahan juuri tarvitaan, jos on tilanne, että asioiden kulkuun ei itse voi vaikuttaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  5. Onpa sulla nyt ihana otsikkokuva!
    Vakaana pysyminen on lahja, koska eihän epävakaus millään lailla edesauta mitään. Ei se läheistä paranna eikä helpota muidenkaan oloa.
    Mie pysyn edelleenkin parhaani mukaan poissa ihmisten ilmoilta, vaikka lievää yhteiskunnan vapaamielistymistä on havaittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, RH :-)
      Minusta niin näyttää siltä, että poikanen yrittää uskotella muille, että emo on paha ja siepannut poikasen ja että nyt se huutaa pelastajaa paikalle ;-)

      Sen olen oppinut, että voin olla tukena vain, jos voin itse vähintään kohtuullisesti. Itsestään huolen pitäminen on yhtä tärkeää kuin muista huolehtiminen.

      Poista
  6. Luulen, että pystyn ehkä ymmärtämään tilannettasi jollakin tapaa, koska olen kokenut huolen ja voimattomuuden edesmenneen äitini sairastellessa. Siihen liittyi myös huonoa omaatuntoa, jos samanaikaisesti muussa elämässäni meni hyvin. Muista, ettet syyllistä itseäsi turhaan, kuten minä tein. Se ei auta ketään, kerron jälkiviisaana. Toivotan kovasti voimia ja myös iloa eikä vain kestämistä. Sinä riität sellaisena kuin olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninnu!

      Voi kunpa omasta hyvinvoinnistaan voisi välillä luovuttaa osan sitä enemmän tarvitsevalle läheiselle. Enemmän kuin mielelläni sen tekisin.

      Poista
  7. Ihania kuvia taas! EA on jotenkin kummallisesti onnistunut olemaan kauheasti huolestumatta koronasta. Ehkä osittain siihen vaikuttaa se, että lähipiirissä ei ole montaakaan, jonka henkeä korona välittömästi ja suuresti uhkaisi. Omat vanhemmatkin on haudattu jo n. 20 vuotta sitten. Lapset puolisoineen ja oma puoliso ovat olleet etätöissä. Itse joudun käymään "lähitöissä", mutta ei tarvitse tavata asiakkaita kasvokkain. Muutenkaan korona ei normaaliin arkeen ole suurta muutosta tuonut: töihin-kotiin-kauppaan-nukkumaan-töihin-kotiin-nukkumaan jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Nyt koronasta on jo myös aika paljon tietoa. Nyt tietää, mistä ei tarvitse olla huolissaan. Sekin keventää :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)