Jos perheemme sairaalajäsen voikin jo paremmin, työpaikalta sataa ristiriitaista palautetta. Päätän uskoa enemmistön ja samalla lähemmistön palautteeseen. Uskon, että haluni ja panostukseni muiden auttamiseen ja tukemiseen oikeasti merkitsee. Jos sitä ei kukaan arvostaisi, leikkaisin sen heti työlistaltani. Minäkin haluan priorisoida. Tässä on ollut pureskeltavaa.
Tarvitsen metsälenkin jokaisen uuvuttavan päivän jälkeen. Ja sitten palaudun. Hyvä, että Suomi on näin monien metsien maa :-)
Tämän iltapäivän jälkeen keskityn taas omiin tavoitteisiini, omiin kykyihini (vaikkeivät kaikki niihin uskoisikaan) ja omaan hyvään olooni. Jos joku ei tykkää, niin se ei haittaa, kun todella tärkeät henkiöt tykkäävät. Yritän auttaa ja auttaa muita vaikuttamaan. Jos siinä vähänkin onnistun (vaikkei se sinänsä työnkuvaani kuulukaan), olen tyytyväinen.
Kurkiperhe lounastamassa puidulla pellolla kannustakoon meitä näkemään elämän kohokohdat - erityisesti luonnossa.
Tämän päivän turhautumisten jälkeen mietin tarkoin, mitä voisin lopulla työelämälläni tehdä. Jotain hyödyllistä, innostavaa tai jopa pysyvää?
Mietintäjakso alkakoon. Ihanaa viikonloppua!
Sinulla on valtavasti energiaa näköjään, ja pääasia että voi hyvin, minä en jaksa ajatella noin syvällisesti, tai ehkä töissä ollessa oli eri juttu, silloin oli stressiä ihan liikaa, mutta tarttis niitä aivoja käyttää, ettei ne kutistu.
VastaaPoistaMutta hienot kurki kuvat on ainakin.
Kiitos, Pirjo!
PoistaEi minulla mitenkään erityisen paljon energiaa varmaankaan ole, mutta haluan kovasti käyttää aikani mielekkäästi ja jotain hyvää tuottaen. Ideaalitilanne olisi se, että pääsen töissä toteuttamaan tätä tarvettani. Pahin tilanne vastaavasti se, että joudun toteuttamaan kaiken mielekkään tavoittelemisen vapaa-ajallani. Kokemus on osoittanut, ettei mikään vapaa aika töiden jälkeen riitä sellaiseen.
Ihanaa syysviikon jatkoa!
Aika kuluu parhaiten, kun tekee jotain, mistä tykkää. Minä tykkään ottaa haasteita vastaan ja heittäytyä uuteen.
Mutta kaikki tavat suhtautua haasteisiin ovat oikeita. Pitää vain mietttiä, mikä niistä on omalla kohdalla se kaikkein tehokkain.
Toivon sydämestäni, että löydät uusia polkuja kuljettavaksi, mikäli niin on tarkoitettu.
VastaaPoistaVoimaannuttavaa viikonvaihdetta Sinulle! <3
Kiitos, Piipe!
PoistaViikonloppu oli yllättävä, mutta antoisa. Omaa uraa en ehtinyt paljon miettimään, mutta onneksi aika ei lopu tähän viikonloppuun :-)
Ihanaa viikonloppua Susanna!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaKurjet ovat niin upeita lintuja. Kiva kuva.
VastaaPoistaTsemppiä!
Kiitos, Anu!
PoistaKannustan tuohon työelämässä viihtymisen pohdintaan, se on kuitenkin niin suuri osa arkea. Ne ikävät asiat jotka eivät tuo työssä viihtymistä, seuraavat vapaa-aikaankin.
VastaaPoistaPuhun tässä vähän kokemuksesta, olisi pitänyt aikoinaan pohtia ja olla muutoksille rohkea.
Ihana kurkikuva!
Kiitos, Vikki!
PoistaOlen hitaasti, mutta päättäväisesti tullut siihen tulokseen, että työelämä, etenkään sen asiattomuudet, eivät saa häiritä nukkumistani. En ole vielä onnistunut tekemään täyttä muutosta, mutta pieniä muutoksia kuitenkin. Aion jatkaa tämän palapelin ratkomista niin kauan, että pääsen johonkin kohtuulliseen lopputulemaan.
Luulen, että työelämän pitää muuttua jo senkin vuoksi, että nuoret aikuiset eivät enää ota kiltisti sitä ikävää vastaan, mihin meidät on aikoinaan opetettu. Enkä muuten minäkään ota kaikkea kiltisti vastaan. Jokainen meistä ansaitsee nykyistä parempaa työelämää.
Hienot kurkikuvat! Pääsisipä joskus noin lähelle kurkia niin, että olisi kamerakin mukana.
VastaaPoistaTuo vaikuttaminen on alkanut kiinnostamaan minuakin. Ehkäpä tässä iässä olisi jotakin annettavaakin, kun on jo tuota - elämänkokemusta.:)
Kiitos, Blue Tit!
PoistaPeriaatteessa jokaisessa työssähän me pyrimme vaikuttamaan johonkin. Usein se vain unohtuu kokonaisilta työyhteisöiltä. Joskus esimiehet ajattelevat, että vain he vaikuttavat ja muut toteuttavat. Joskus esimiehetkään eivät muista mitään vaikuttamisnäkökulmaa.
Minä uskon, että sinulla on varmasti vaikka kuinka paljon annettavaa vaikuttamisen puolelle. Ja usein saa samalla itse todella paljon iloa ja uusia oivalluksia vastineeksi :-)
Olen funtsinut paljon tätä kysymystä työelämästä ja elämästä. Ideaalitilanne olisi, että näitä ei olisi kovin tarvetta eritellä, että työelämä tuntuisi mielekkäältä, ihan oikealta elämältä. Suomessa ollessani viimeinen työpaikka oli juuri sellainen, oli kiva tehdä töitä. Kaikki juonsi esimieheen, jonka puolesta olisin kyllä ollut valmis tekemään aika paljon. Oli myös työyhteisöjä, joissa esimies ei ollut ihan niin sisäistänyt hommaansa, mutta oli mahtavia työkavereita, ottivat untuvikon siipiensä suojaan.
VastaaPoistaNyt olen innolla seurannut meidän nuorten työkokemuksia. On vähän erilaisia kuin omani. Ei tuonnut aikoinaan pomo Starbucksin kahveja tai muistanut ylimääräisellä tipillä.
Upeat kurjet olet ikuistanut! Hyvää viikkoa Susanna.
Kiitos, Johanna!
PoistaVielä riittää jopa niitä vanhan kannan pelolla johtajia. Ja ikävä kyllä huonoja esimiehiä ja johtajia löytyy nuoremmistakin. Eläköön kuitenkin uudet tuulet :-)
Hyvää syksyä kaikkeen pohdintaan.
VastaaPoistaKiitos, Maarit!
Poista