Olen muutamaankin kertaan kokenut elämänmuutosten yhteydessä ystävärakenteen muutoksen. Se on aina ollut ikävä. Hyviksi ystäviksi olettamiani henkilöitä on osoittautunut pelkiksi hyvän päivän kavereiksi. Osa on jopa haihtunut savuna ilmaan ihan hetkessä. Nämä tilanteet ovat olleet musertavia siitä huolimatta, etten ole ollut mikään unelmoija tai helposti höynäytettävä sinisilmäinen hattaraunelmoija, Tai ehkä juuri siksi.
Erityisesti some saa aikaan ilmiön, missä tykätään toisista ja ollaan niin mahdottoman hyviä ystäviä. Tiukan tilanteen tullen (ja jo paljon pienemmästäkin syystä) ystävyydet haihtuvat jonnekin ja jäljelle jäävä todellisuus on aika karmivan oloinen.
Tiukoissa elämäntilanteissa, joissa kaipaisi lähipiirin tukea ja rakkautta, on karmivaa herätä huomaamaan omien luottohenkilöiden lähes täydellinen katoaminen. Jollakin on varmastikin jotain omia kriisejä meneillään samaan aikaan, mutta että melkein kaikilla?
On ollut kipeää opetella huomaamaan, kuka ei olekaan oikea ystävä, vaan hengailee mukana vain suosiollisissa tuulissa. Kun noita henkilöitä on monta, kipu kertautuu vastaavasti.
Toisaalta silloin myös kirkastuu se, kuka on oikea ystävä, kuka jaksaa kannatella heikoissakin tuulissa. Se, jos mikä, on kullan kallista tietoa. Noista ihmisistä kannattaa pitää jatkossakin kiinni ja heidän ystävyyttään kannattaa vaalia. Energian ja ajan siihen voi ottaa pois vaikkapa noilta muka-ystäviltä.
Some-elämä tarjoaa paljon häiveilmiöitä. En tiedä, onko niistä mikään positiivinen juttu. Häiveystävyyden tunnistaminen on taitoa, joka kannattaa opetella ajoissa. Muuten päätyy siihen, mihin minä olen viimeisimpänä keinona päätynyt: skeptisyyteen ja isoon varovaisuuteen. Sekin on tietenkin parempi, kuin juosta suden suuhun kerta toisensa jälkeen.
Positiivisena loppukaneettina täytyy todeta, että minulla on kaikesta skeptisyydestäni huolimatta kourallinen hyviä ystäviä. Toivon ja uskon, että nykyisistä ystävyys- ja kaveruussuhteista poikisi vielä muutama lisää.
Häiveystävien määrä merkitsee hyvin vähän. Onnellisuuteen tarvitaan vain muutama, ehkäpä vain yksi tosiystävä. Kuka on ollut kiinnostunut hyvinvoinnistasi viimeisen puolen vuoden aikana?
Ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Kun kerran surin noita "ystävyyssuhteita", näin unta, jossa joku sanoi minulle, että tärkeintä on se yhdessä kuljettu matka, ei se, että ollaan yhdessä koko eliniän. Mikä lie lohtu-uni, mutta yritän nykyisin iloita lyhyistäkin positiivisista kohtaamisista. Yksi hymy voi pelastaa jopa jonkun elämän, vaikkei koskaan näkisi toista enää.
VastaaPoistaTodella suurisydäminen ja anteeksiantavainen näkökulma. Minulla on tässä aika lailla opeteltavaa.
PoistaYstävyyden teeskenteleminen tai hylkääminen ilman oikeita syitä ovat minun mielessäni aika pahoja asioita. Toki ystävyyden hyllyttämiseen on ns. reilujakin syitä, mutta kaikkea en osaa niellä. Upea näkökulma sinulla kuitenkin, yritän ujuttaa sitä omaan ajattelumaailmaani :-)
Itse haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja ystävystyä, myös blogien kautta, mutta jostain syystä ei monikaan halua tutustua, saati ystävystyä,mm. blogin lukijoita,
VastaaPoistaystäviä ei koskaan ole liikaa, onneksi muutama hyvä ystävä on säilynyt lähinaapurista,pari uutta ystävyyttäkin olen saanut yllättäen Ransu koirani avulla.
On ihmisiä jotka haluaa olla yksin, eivätkä kaipaa ystäviä vierelleen, eivät kyläile toisten luona, eivätkä kutsu kylään.
Korona aikana korostettiin paljon että kun vanhukset on niin yksin, mutta aika paljon on vanhuksia jotka haluaa olla yksin, tänä päivänä pystyy ottamaan kontaktia jos itse haluaa.
Olen kyllä huomannut että turkulaisissa ja itä-suomalaisissa on aikamoinen ero ystävystyä.
Olen valmis vaikka sinun kanssa kaffeelle Espresso Hausiin Turussa.
Minun kokemukseni mukaan ihmisten ystävystymisen tarve vähenee ikääntymisen myötä. Tai sittenkin - jossain vaiheessa ystävystymishalu nousee iän myötä taas korkeammalle.
PoistaMinusta on tullut iän ja kokemusten myötä varovainen uusien ihmisten suhteen. En pystytä panssariaitoja, mutta olen varovainen ja luottamuksen syntyminen kestää nykyään.
Ihanaa! Mielelläni tulen kanssasi kaffeelle Turkuun. Ilmoittelen, kun olen liikkeellä siellä päin. Tällä hetkellä on kiirettä ja tohinaa töiden kanssa, mutta eihän mikään kiire kovin kauaa kestä. Palaillaan asiaan :-)
Olen aika hyvin pärjännyt jonkinlaisen vaiston varassa ystävyyssuhteita luodessani. Introvertiksi itseni luokittelen, muutama hyvä ystävä mieluummin, kuin laaja piiri. Nykyään kun on niin paljon avioerotilanteita, niissä ystävyyssuhteet punnitaan. Välillä tuntuu jopa siltä, että vaaditaan tekemään vaikeita valintoja kenen/kumman ystävänä jatkat, jos avioparin tilanne on ollut kovin riitaisa.
VastaaPoistaSomessa en kovin paljon avaudu, joten tutustumiset ovat aika pintapuolisia. Mutta olen toki löytänyt monta ihanaa ihmistä.
Minulla vaistoa näiden asioiden suhteen ei ole tai se sitten toimii ihan satunnaislukugeneraattorin tavoin. Olen ollut lapsena aika yksinäinen susi, tai niin ainakin koen asian näin jälkikäteen. Halusin olla monen kaverin ystävä, mutta harvoin siitä tuli mitään. Ja sittenkin, kun ystävyys syttyi, en osannut vaalia ja hoitaa sitä. Olen huono siinä vieläkin, onneksi parhaat ystävyydet eivät kärsi kyvyttömyydestäni.
PoistaPaikallispolitiikan parissa viettämäni vuodet toivat somen tärkeänä elementtinä elämääni. Sieltä löytyi kannattajia ja hyökkääjiä, jotka koettelivat ihan täysillä. Kasvattelin paksua nahkaa, mutta tuntemattomia nettivastustajia vastaan puolustautuminen oli helpompaa kuin tuttuja yhteistyökumppaneita vastaan puolustautuminen.
Politiikan myötä koin paljon takinkääntöjä. Hyväksi ystäväksi luulemani henkilö irtisanoi kaveruutensa, tuntematon herjasi tavalla, jota en ollut aikaisemmin kokenut ja puoliystävä purki tuntojaan tavatessamme hyvin negatiivistunteellisesti. Mitään noista en kaipaa.
Söpö pupu;-)
VastaaPoista:-)
PoistaHäiveystävyys. Hyvä sana. Moni ei ehkä osaa suhtautua siihen, että kaverilla meneekin huonosti tai sillä on ongelmia, joihin ei ole helppoa ratkaisua. Ainoa minkä ne osaa siinä tilanteessa, on ghostaaminen.
VastaaPoistaUsein juuri näin.
PoistaJoskus taas nautitaan vain nosteesta ja jos kaveri ei sitä enää tarjoa, löytyy monta muuta hyvää uutta 'ystävyyttä'.
Kiitos kommentista,oikeesti viinipullo telineeseen sopii pidempi kynttilä,se täytyy koht ostaa.Niin täs olen nyt toipilaana leikkauksesta, tuo korona aika vähän pelottaa mennä keskustaan, en ole siellä ½ v.käynyt.Kesällä kannattaa tulla turkuun, jolloin on kauniinpaa, ja voi olla ulkona liikkumassa,puistot,museot,kirkko...jos et koskaan ole käynyt turus,tee ihmeessä retki turkuun.
VastaaPoistaVoihan nenä. Paranemisia ja toipumisia sinulle leikkauksesta! Toipilaana on hyvä päästä karttamaan kaikkia pöpöjä koronasta puhumattakaan.
PoistaKun tytär oli pieni, hän kävi mallikurssilla Turussa. Joka maanantai klo 16 suuntasimme auton kohti Turkua. Mallikurssi oli klo 18-19 ja noin klo 21 olimme jälleen kotona. Söimme eväitä matkalla ja talviaikaan matka oli pimeä molempiin suuntiin.
Muutama vuosi sitten kävin tutustumassa Ruissaloon, mutta aika heppoisin tiedoin. Olisi varmasti syytä tehdä oikein kunnon tutustumisretki sinne Turkuun.
Hienoa pohdintaa jälleen, kiitos! Sinulla on ihailtava taito pukea sanoiksi vaikeitakin asioita.
VastaaPoistaOmalla kohdallani olen miettinyt viime aikoina ystävyyttä paljonkin. Luovuin kaksi vuotta sitten facebookista profiilini jouduttua vääriin käsiin. Sen myötä elämästäni lähti joukko ihmisiä, joista vain harva on pitänyt muulla tavoin yhteyttä. Taisin kohdata mainitsemasi häiveystävyyden konkreettisesti. Korona on myös muuttanut ihmisisuhteita, sillä monet kääriytyvät yhä enemmän omiin ympyröihinsä. Viihdyn erittäin hyvin itseni ja mieheni kanssa. Lisäksi minulla on pari tärkeää ystävää, joiden kanssa juttu luistaa, olimme sitten yhteydessä kerran viikossa tai kerran puolessa vuodessa. Kahden viime vuoden aikana elämästäni on lähtenyt kaksi pitkäaikaista ystävää. En vain tiedä, miksi. Kummankaan elämässä tahollaan ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Kumpaankin olen suhtautunut samoin kuin aina ennenkin. Olen pitänyt säännöllisesti yhteyttä, enkä takuuvarmasti ole heitä loukannut. Outoa.
Blue Titin kommentti on viisas ja lohdullinen. Ajattelin ottaa sen omaan käyttöön, mikä on varmasti sallittua.
Kiitos, Between!
PoistaSome on kieltämättä aika kätevä keino pitää yhteyttä ihmisiin, jotka eivät ole ihan sitä lähipiiriä. Samallahan sitä tulee viestittyä samoja asioita sille lähimmälle piirillekin. Toisaalta someen myös hukkuu helposti. Jos sieltä katoaa, sitä ei moni välttämättä huomaa. Syötettä tulee monesta suunnasta ja yhden tai kahden ihmisen 'puuttuminen' voi tuntua vain siltä, ettei ole vain sattunut törmäämään sen henkilön julkaisuihin.
Vuosia sitten mietin hämärästi, mitä yhdelle kaverilleni kuuluu, kun en ollut häneen enkä hänen julkaisuihinsa törmännyt aikoihin. En sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi mennä tarkastelemaan hänen profiiliaan, sillä emme kuitenkaan olleet läheisiä ja jotenkin tekemistä riitti muutenkin.
Jonkin ajan kuluttua minulle selvisi, että tuo minua selvästi nuorempi entinen työkaveri olikin kuollut. Olisin huomannut sen, jos olisin käynyt hänen seinällään. Siellä oli muistokirjoitus. Onneksi hänellä oli paljon minua läheisempiä ihmisiä, jotka olivat hänen kanssaan paljon ennen tapaturmaa. Mutta se oli todella pysäyttävää.
Onhan noita muulla tavallakin kadonneita 'ystäviä' ollut myös. Yksi jopa bannasi minut, kun pyysin uudestaan ystäväksi. Luulin fb-ystävyyden loppumisen olleen pelkkä vahinko. Ei ollut ;-)
Jostain luin kauan sitten, että ihmisellä riittää 1-2 oikein hyvää ystävää, joiden kanssa jakaa ilot ja surut ja avaa sielun syöverit, ja loput on tuttavia, joita voi olla lukematon määrä. Mutta jotka vaihtelee elämäntilanteen muuttuessa. Jotkut häviää luontaisesti jotkut muuten vain. Mutta tosi ystävät säilyy.
VastaaPoistaSinulla oli hienoa pohdistaa.
Iloista syksyn alkamista.
Samantapaista olen lukenut minäkin. Some-kilpailu 'ystävistä' tuntuu tähän peilaten enemmän kuin turhalta. Mutta sosiaalinen paine on kova :-(
PoistaYksikin hyvä ystävä riittää. Aika ja kokemukset (hyvät ja varsinkin huonot) kertovat kaiken.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Yksi hyvä ystävä on paljon. Sen puuttuessa perhe korvaa paljon.
PoistaValitettavasti kokemuksia löytyy tältä rintamalta. Eikä voi sanoa, että uusia ystäviä tulee, kun vanhoja häviää.
VastaaPoistaTässä samalla tuli pohdittua hyvän merkitystä. Miten määrittyy hyvä? Kyllin hyvä. Riittävän hyvä. Aika hyvä. Hyvä, parempi, parhain.
On myös ystäviä, jotka kulkevat rinnallamme kappaleen matkaa. Ja vaikka sitten katoavatkin, ovat olleet kyseisellä hetkellä hyviä meille. Ehkä heidän tehtävänsä tuli suoritetuksi.
Mutta et tarkoittanut tätä. Vaan sitä, että ne joita luulimme hyviksi ystäviksi, katoavat juuri silloin, kun heitä tarvitsisi kaikkein eniten. Pohdin tätäkin - ehkä näillä katoavilla ei olisi ollutkaan mitään annettavaa.