Villasukkia ja syksyn puuhailuja

Kävin viikonloppuna pellon laidalla, mutta siellä olikin ruuhkaa ihan usealla reunalla. Syksy saa muuttolintujen ohella liikkeelle myös lintuharrastajat. Parveilu on paikoin samanlaista kuin linnuillakin, paitsi että mukana liikkuvat kiikarit, kaukoputket, kamerat ja tietenkin paikalla on melkein yhtä monta autoa kuin lintujen seuraajaakin. Tuo viimeinen on tietenkin näin korona-aikana ihan fiksuakin.

Minä olin hakemassa hiljaisuutta ja rauhaa. Päädyin nopeasti päätelmään, että olin aivan väärässä paikassa. Päädyin kuvaamisen sijaan jälleen kerran metsään. Ei niin, että se olisi ollut mikään rangaistus tai lohdutuspalkinto. Alunperinkin olin päättänyt tehdä molempia: kuvata ja metsääntyä. Nyt tuo ensimmäinen jäi vain aika vähille.

Koska lintutarkkailijoiden määrä ei jatkossa tule vähään aikaan vähenemään, minun tuleekin kehittää vaihtoehtoisia strategioita luonnonrauhan ja kuvausmahdollisuuksien saavuttamiseen.

Kantarelleja on pakastimessa jo ihan mukavasti ainakin talveen asti, vaikka olemme tuoreillakin antimilla herkutelleet säännöllisesti. Vain 'ylimääräiset' on pakastettu. Tuoreen sadon maukkautta ja runsautta ei korvaa mikään enää sitten myöhemmin. Siitä pitää päästä nauttimaan juuri nyt :-)

Kantarellit näyttävät luonnosta vähenevän - ja se on nyt vain tämän hetken käsitys asioiden haaroista ;-) Varmaan jo ylihuomenna osoittautuu, että olen jälleen kerran sieniasioissa aivan väärässä. Suppilovahveroita tulee kuitenkin kerättyä ihan mukavia pikkuannoksia milloin itselle, milloin muille annettavaksi. Aika näyttää, millainen sato niistä sitten kehkeytyy :-)

Iltaisin ja penkkiurheiluhetkinä puikot kilisevät villasukkaoperaatioiden kanssa. Kokeilen uusia juttuja ja erilaisia lankayhdistelmiä. Vaikkei kaikista sukkapareista tule aarteita, jokaisen myötä kuitenkin oppii tai oivaltaa jotain uutta :-) Luovaa hulluttelua.

Kahdet uudet sukat ovat pompsahtaneet puikoilta valmiiksi. Molemmat ovat kahden langan yhdistelmiä. Novita on vihdoin ryhtynyt tekemään yhteensopivia lankoja, tai nyt minä vihdoin sitten havaitsen sen. Mutta niistä sitten irtoaa ihan uusia juttuja.

Näissä jämälangoista tehdyissä sukissa punainen hupeni toivottua nopeammin ja kärjen punainen osuus jäi aika tyngäksi. Kyllä ne silti kehtaa jalkoihinsa laittaa. Samasta syystä sukat ovat kokoa 36-37 eivätkä yhtään isommat.

Nämä eivät ole jämälangoista, joten varren pääsi tekemään pitemmäksi ja silti ylhäältä leveäksi. Lankasuunnitelma näytti ensin hyvältä, sitten alun jälkeen alkoi hirvittämään, mutta ihan kivat niistä sitten kuitenkin tuli :-)

Nyt puikoilla on miesten sukat pojalle. Edelliset naisten sukat menevät sukkapankkiin, mistä löytyy aina annettavaa sopivaan tilanteeseen :-)

Tänään oli pitkästä aikaa ns. tavallinen työpäivä. Ehti miettimään huomista ja ensi viikkoakin ja silti sai aikaiseksikin ihan mukavasti sitä, mitä pitikin. Tällaisia päiviä pitäisi sisältyä jokaiseen viikkoon. Näissä sielu lepää ja mieli innostuu.

Mahtavaa viikon jatkoa!