En keksi melkein yhtään syytä, miksi jotain ihmistä ei pitäisi voida arvostaa. Toki selvät ihmisoikeusloukkaukset ynnä muut vastaavat teot muuttavat pelitilannetta. Mutta muuten jokaisen ihmisen pitäisi olla oikeutettu arvostukseen juuri sellaisena kuin hän on. Erilaisena, kummallisena, hankalana, epätavallisena tai jotain muuta vastaavaa.
Vastaavasti ystävyys ja rakkaus eivät vaadi urotekoja tai näyttöjä, vaan aitoina ne osuvat kohteeseen yleisistä normeista riippumatta. Niitäkään ei tarvitse erikseen ansaita. Onneksi :-)
Uppoutuminen luontoon eheyttää minua aina. Siihen tarvitaan vain hieman kiireetöntä aikaa ja hyvä ympäristö :-)
Valkohäntäkauris (tai -peura) suorastaan säkenöi rypsipellon keskellä. Ensin näin vain sen korvat ja kuvittelin tuijottavinani rusakkoa, mutta valkohäntäkaurishan se olikin siellä :-)
Ihanaa heinäkuun jatkoa!
Wow !!! Fantastic photos !!!
VastaaPoistaGreetings
Thank you very much, Ela!
PoistaAivan ihanat kuvat, väriterapiaa.
VastaaPoistaMinusta ystävyys ja rakkauskin on jossain määrin ”ansaittava”. Panostus ihmissuhteisiin luo ystävyyttä ja pitää rakkauden hengissä. Samaa mieltä olen siitä, että myös hankalia ja erilaisia ihmisiä tulee sietää ja ymmärtää.
Kiitos, Cheri!
PoistaMielenkiintoista :-) Kerron vähän oman ajatteluni taustoja.
Ensin ystävyydestä. Minulla on (omasta mielestäni) runsaasti ystäviä ja kavereita, mutta hyviä ystäviä vain jokunen. Yhtäkään näistä hyvistä ystävyyksistä en ole missään nimessä ansainnut. Olen ollut onnekas kohdatessani heidät, jotka ovat olleet halukkaita ottamaan minut ystäväkseen. Ja olen ollut onnekas myös siinä, että he ovat osoittautuneet todella ihaniksi ystäviksi.
En ole tehnyt ystävyytemme eteen mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Sen sijaan on montakin ihmistä, joiden ystäväksi olen elämäni aikana kovasti halunnut ja tehnyt sen mahdollistamiseksi paljonkin. Tavallaan olen yrittänyt ansaita heidän ystävyyttään. Ei siitä ole koskaan mitään syntynyt satunnaista kohteliasta sananhelinää lukuunottamatta.
Toki ystävyyteen kohdistuu samat ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen periaatteet kuin muihin suhteisiin: arvostaminen, rehellisyys, vastavuoroisuus ja luottamus. Mutta nämä periaatteet eivät synnytä yhtään ystävyyttä. Tai niin ei ainakaan ole tapahtunut koskaan minun elämässäni.
Hyvät ystävyydet ovat kestäneet taukoja ja hiljaisuutta. Jotkut niistä ovat hiljaisuudessa juuri nyt, mutta tulevaisuus näyttää, mikä kestää.
Sitten rakkaudesta. En osaa keksiä montaa syytä, miksi rakkaus olisi erikseen ansaittava. Jos ajattelen suhdettani lapsiini, rakkaus heihin kestää jotakuinkin kaiken. Heidän ei koskaan tarvitse eivätkä he voi ansaita rakkauttani. Se vain on.
Parisuhteessa voidaan palata noihin ihmissuhteiden periaatteisiin, mutta sen lisäksi pitkässä parisuhteessa nostaisin tärkeäksi asiaksi anteeksiantamisen ja itsestään välittämisen taidot. Silti noilla ei rakenneta eikä ansaita rakkautta. Olen nähnyt elämässäni myös rakkauden ja parisuhteen eteen suorittamista, pyrkimystä ansaita ne. Kovin usein aito rakkaus tai rakkaudettomuus jää silloin vain jalkoihin, niinkuin uurastava osapuolikin. Rakkautta voi tukea, mutta sitä ei voi mielestäni ansaita. Jokaista odottaa rakkautta paljonkin - sen löytäminen sen sijaan on aina haaste.
Ehkä tässä haasteena on termin "ansaitseminen" määritelmä. Ehkä tarkoitamme sillä hieman eri asioita. Mutta ihanasti haastoit minut ajattelemaan tätä eteenpäin :-) Kiitos siitä!
Viisaita ajatuksia. Ja totta, että rakkautta on monenlaista, rakkaus lapsiin ja usein esimerkiksi lemmikkeihin on täysin pyyteetöntä. Sen kaltaista sen pitäisi tietysti olla kaikkeen. Minulla oli jossain elämänvaiheessa tolkuton määrä ”ystäviä”, mutta aika pian väsyin epäaitoon Vip-elämään. Nyt minulla on vähän läheisiä ystäviä ja olen paljon tyytyväisempi näin. Ehkä ansaitseminen on vaikea termi, mutta edelleen olen sitä mieltä, että aitoa ystävyyttä on ruokittava ja osattava olla sekä antava, että saava osapuoli. Kiinnostavia pohdintoja.
PoistaHieno kommentti!
PoistaAlun ansaitseminen on selvästikin eri asia kuin jatkon ansaitseminen. Toki itsekin priorisoin hyvät ystävyyssuhteeni kaikessa korkeammalle kuin tavissuhteeni. Ehkä ystävyyden jatkuessa priorisointi ja vuorovaikutuksen tasapaino ovat tärkeitä? Minä olen saanut paljon anteeksi, vaikka on ollut kausia, jolloin en ole jaksanut/pystynyt pitämään yhteyttä. Toisaalta jotkin ystävyyssuhteet ovat kaatuneet juuri siihen.
Tällä hetkellä vaalin niillä voimavaroilla, mitä minulla on, juuri noita lahjaksi saatuja sydämellisiä ystävyyksiä, jotka kestävät myös erakkokauteni. Sieltä löytyvät ne sielunystäväni <3
Jestas, miten kaunis otus siellä keltaisessa ♥ Täällä on vissiin rapsikuoriainen syöny kukat, kun vain hento kellerrys on ollu rypsipelloissa.
VastaaPoistaLiittyykö ihmisen arvostus jotenkin ihmisarvoon? Oon sitä miettiny, ja nihilistinä tullu tulokseen, ettei sitä ole. Mietiskelyni asiasta ovat kyllä vielä kesken.
Ihana yllätys sillä oli :-)
PoistaJokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus arvostukseen. Jokainen ihminen on tärkeä ja arvostettava vain, koska on olemassa. Toki nyt taas syväpahat ihmiset pois näistä laskuista.
Näitä asioita on mielestäni helpompi pohdiskella, jos ne ulkoistaa kokonaan itsestään. Mietitään siis vaikka liikunta- ja puhekykynsä menettänyttä ihmistä. Kuka kehtaa ajatella, että hän ei olisi ihmisenä arvokas tai että häntä ei tarvitsisi arvostaa, koska häneltä puuttuu jotain suorittamiseen liittyviä kykyjä? Ehkä joku, mutta henkilökohtaisesti nnäen sellaisen ajattelun erittäin epäterveenä.
Sitä voisi mietiskellä, mitkä olisivat sellaisia tekijöitä tuntemattomassa ihmisessä, joiden myötä itse kadottaisi kaiken arvostuksen ja kaiken toiveikkuuden sen ihmisen suhteen?
Toki on niitä ihmisiä, joita on todella vaikea arvostaa. Mutta heitä on aika vähän.
Lisäksi ihmisille täytyy antaa mahdollisuus muuttua paremmaksi ja kehittyä. Yllättävän moni meistä kehittyy ikääntyessään parempaan suuntaan.
Jatka vain pohdintaa :-)
Mutta mitä se arvostus on? Hyvää kohtelua? Kunnioitusta? Sitä, ettei mollaa ja vähättele? Ja liittyykö se arvostus siihen ihmisarvoon? Kaikilla ihmisillä on toki oikeus tulla kohdelluksi hyvin. Jopa amerikan resitentillä, jonka arvostus kyllä johtuu vain asemasta ja rahasta. Harva kuitenkaan kunnioittaa sitä ihmisenä, luulen.
Poista"Syväpaha" on hyvä sana :)
Vaikea termi tuo arvostuskin ;-)
PoistaIhmisenä arvostetuksi tuleminen on mielestäni oikeutta ihmisen arvoiseen kohteluun. Amerikan presidentillä on olemassa olemisen oikeutus, mielipiteen ilmaisemisen oikeus, tunteiden ilmaisemisen oikeus jne. Niitä hän ahkerasti myös käyttää. Ja siitäkin huolimatta, että häntä ei kunnioittaisi, hänellä on oikeus samoihin ihmisoikeuksiin kuin muillakin. Jotenkin näin minä vetäisin tuon kunnioittavan arvostuksen ja ihmisenä arvostamisen välisen rajan.
Hei, ihana kuva,en saanut tekstistä selvää,mutta keltainen väri oli niin huikea.Muistui mieleeni pikkutyttönä n.6v näin ihania keltaisia kukkia silmän kantamattomiin,keräsin äidille ison kimpun,tukkapöllyä sain kiitokseksi,olin ollut jonkun rypsipellolla kukkia keräämässäL)
VastaaPoistaIhanaa :-) Rypsipelto taisi olla tämäkin. Valkohäntäkauris siellä nautiskeli olostaan :-) Ihanaa kesän jatkoa!
PoistaUskomattoman ihana kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaHyviä mietteitä ja aivan mahtavat kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Kuvakehrääjä :-)
PoistaTodella hienot kuvat! Kesän aurinko on sukeltanut peuran seuraksi.
VastaaPoistaMielenkiintoista pohdintaa, joka sai uudenlaista syvyyttä Cherin ja RH:n kommenteissa. Jollain sanalla voi olla hyvin erilainen merkitys eri ihmisille. Tässä tapauksessa tarkoitan tuota sanaa arvostus. Täytyy vähän sulatella ja pyöritellä esille nostamiasi asioita.
Kiitos, Between!
PoistaHyvät keskustelukumppanit nostavat aiheen kuin aiheen pohdinnan aina ihan uudelle tasolle. Vuorovaikutuksessa syntyy paljon uutta - niin vastauksia kuin kysymyksiäkin.
Viisaasti kirjoitit ja ajattelet. Elämä on hyvin paljon vastaantulemista. Hankalaksi sen tekevät erilaiset temperamenttityypit, joita vaan täytyy oppia tulkitsemaan, ymmärtämään ja hyväksymään.
VastaaPoistaTällaisen suomalaisen luonnonystävän joka on aina saanut metsästä ja luonnossa olosta hyvän mielen ja levollisen olon, on vaikea ymmärtää, miten esimerkiksi joku suurkaupungin asukas pelkää vaikkapa metsään menoa!
Aivan ihanat kuvat, keltainen on niin energinen väri ja kauriskin on ihan kieli poskella :)
Kiitos, Vikki!
PoistaMInä olen opetellut luontoa vasta kypsällä keski-iällä ja siinäpä vasta on riittänyt opittavaa. Silti uutta opittavaa on vielä paljon enemmän. Mahtava matka on ollut tämä vieläkin muurahaiskammoisen ihmisen siirtyminen ensin kaduilta poluille ja sitten jopa polkujen ulkopuolelle - luontoa silti kunnioittaen :-)
Olen joskus aikoinani käynyt kovaakin keskustelua itseni kanssa siitä, mikä on paikkani tässä elämässä ja voinko olla yhtä arvokas ihmisenä kuin minua osaavammat ja taitavammat ihmiset. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikken ole ihmisten kohtaamisen paras osaaja, olen silti virheistäni (toistuvistakin) huolimatta ihan arvokas ihminen. Joskus pahoitan toisen mielen, vaikken tarkoita sitä. Ja se harmittaa heti, kun huomaan sen. Monesti olen kuitenkin saanut vielä tiukemman ja hyvin tahallisen vastapläjäyksen takaisin - ennemmin tai myöhemmin. Minulle on joskus jopa sanottu, että olen ansainnut sen, koska olen kova, tiukka, minulla on huono huumorintaju tms. Minusta kukaan ei ole ansainnut tahallista ilkeyttä. Jokainen on ansainnut hyvää kohtelua ja ymmärrystä. Sen haluan sanoa kaikille omaa arvoansa epäröiville.
Todella upeat kuvat.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
Poista