Lämmin keli on oikein sopiva syy sille, että jotkut asiat ottavat pattiin aikaisempaa enemmän. Mitä muutakaan syytä voisi olla???
Pienoisen Pixie-koiran kanssa päädyin tänään iltapäivällä erimielisyyteen. Erimielisyys ei ole soviteltavissa, sillä Pixie ei ymmärrä koko touhusta mitään. Kaikki on siis annettu anteeksi ja hellästi jatketaan yhteiseloa 😍.
Kaikki alkoi siitä, kun nokkosperhonen pujahti sisään jostain avonaisesta ikkunasta ja alkoi etsiä tietään ulos. Ensin Pixie huomasi sen. Pixie on todella eläinystävällinen koira sopivan kokoisille eläimille. Itseään suuremmat se haukkuu kauhuissaan pystyyn. Pelko ja vahtikoiran vaisto tuottavat äänekkään räyhän. Ihan pienet siivekkäät (=hyönteiset) innostavat sen saalistamaan. Niitä pitää jahdata ja yrittää haukkaamalla saada kiinni ja sitten myös pois päiviltä.
Siis ensin Pixie lähti innoissaan hyppimään ja louskuttamaan leukojaan perhosen perään. Minä sanoin koiralle, että ei ole mitään hätää, pelastetaan vain perhonen. Pixie käyttäytyi, kuin ei olisi ymmärtänyt sanaakaan (ei varmasti ymmärtänytkään) ja alkoi täyden rähinän. Se on ollut kuumilla keleillä hyvin herkästi taisteluasemissa kaikkea kodin ulkopuolista vastaan ja on aina valmis yhteiseen taisteluun. Toki ei se ihan neutraalisti ole normaalistikaan 😞.
Ensin komensin hieman vähemmän hillityllä äänellä koiran hiljaiseksi. Sitten käskin sen istua. Ja se istui. Kunnes käänsin selkäni ja se päätti komennon rauenneen ja taistelukentän vapautuneen. Hurja haukkuminen alkoi taas. Minulla oli hiki ja yritin töiden välissä saada perhosta kiinni siirtääkseni sen ulos. En ollut siis mitenkään neuvotteluherkällä tuulella.
Tuota istumiskomentoa (ja paria muutakin) pitää selvästi harjoitella jatkossa lisää. Pixie tottelee kyllä ihan kohtuullisesti, mutta sen käsitys käskyn voimassaoloajasta poikkeaa kovasti minun käsityksestäni - väärään suuntaan.
Sitten käytiin vielä se taistelu/neuvottelu, että perhosia ei syödä! Perhoset ovat hyviksiä, kuten pikkulinnut ja siilit, joita Pixie löytää ja hoivaa parhaansa mukaan aina. En usko, että se oppi mitään. Perhonen kuin kärpänen tai toisinpäin. Ei se ainakaan vielä ymmärrä eroa.
Nokkosperhonen löysi onneksi vihdoin tiensä ulos yhdestä avoimesta ikkunasta (niin luulen) ja rauha täytti tämän huushollin.
Mutta tästä päästään kuin aasinsillalla varsinaiseen luontoaiheeseen: Perhoset.
Ihania värikkäitä nokkosperhosia riittää melkein jokaiselle silmänräpäykselle ja muitakin kauniita perhosia ihan kiitettävästi. Se on ehkä yksi niistä jutuista, joiden kanssa kannattaa pitää silmät auki juuri nyt!
Tämän julkaisun perhoset on kuvattu heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Kapea otos ja silti niin innostava 😊.
Ketohopeatäpläksi veikkaan tätä hopeatäplää. Toki muitakin vaihtoehtoja on, nämä ovat ainakin minulle aika vaikeita
Vielä nyt luonnossa riittää aivan mahtavasti kuhinaa ja havainnoitavaa ennen kuin touhu rauhoittuu. Odotan myös sateita ja kantarelleja 😊. Ja lomaa tämän viikon jälkeen. Entä sinä?
Niin kauniita kuvia perhosista. Rakastan perhosia, mutta niiden valokuvaaminen on haasteellista kun ovat niin nopeita liikkeissään.
VastaaPoistaKiitos, Valo ki!
PoistaPysähtymistä minäkin melkein aina odottelen. En kuvittelekaan saavani säädyllistä kuvaa niistä niiden lennellessä.
Pixie on tavoiltaan kuin meidän Sissi♥
VastaaPoistaIhana perhosaika, hienoja kuvia, niitä on nyt runsaasti. Olisi ihana nähdä ja saada kuviin muutama harvemmin tavattu.
Mitäkö odotan, täytyy sanoa että viileämpää ja sadetta ilman myrskyjä. Täällä alueellamme on moni nyt todellisessa pulassa, koska niin moni saa toimentulonsa marjanviljelyksestä. Omakohtaisesti odottelen lomalla olevia läheisiä käymään parin viikon päästä.
Ihanaa kuulla, että samanmoista toimintaa Sissilläkin 😍.
PoistaViileämpi sää ja sade kelpaisivat minullekin!
Läheisten vierailu on näinä aikoina puhdasta juhlaa 🥳.
Upeita valokuvia. Hopeatäplistä kannattaa katsoa myös alapuoli jos mahdollista.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaJuu, joistakin perhosista alapuolen kuvaaminen olisi ihan ehdottoman hyödyllistä, jos haluaa selvittää lajin. Yritän pitää sitä mielessäni ja ottaa tilanteen tullessa ottamaan muutaman 'hukkakuvankin'. Joskus eivät vain jää poseeraamaan 😞.
Perhosia on, mutta menevät niin vikkelästi eivätkä aina jouda pysähtymään kuvattavaksi! Jossain uutisissa oli, että etenkin nokkosperhosia on nyt paljon.
VastaaPoistaMulla oli aikanaan lakelandinterrieri, joka oli erittäin intohimoinen kärpäsenmetsästäjä. Se saattoi tuijottaa pitkät ajat jotain oksankohtaa lautaseinässä, kun luuli kärpäsen istahtaneen siihen.
Nokkosperhosia on ainakin täällä meillä ihan havaittavan paljon. En muista tällaista invaasiota aikaisemmin.
PoistaIhana koira! Meidän Pixiellä ei ole kärsivällisyyttä moiseen. Se havahtuu vasta, kun joku lentää 🦋.
Koiran kanssa pitää muistaa aina että se on A)eläin b) seo n laumaeläin.
VastaaPoistaTuo haukkuminen on ilmoitus: huomio lauma, täällä on jotain mikä poikkeaa normaalisti. Silloin pitää katsoa mitä koira haukkuu ja sen jälkeen kiittää koiraa ilmoituksesta. Kaikki sen jälkeinen haukkuminen on vain koiran sekoilua ja se pitää pysäyttää lyhyeen jos haluaa että koira ei hauku jatkuvasti kokoajan kaikelle mahdoliselle. Kun sitä kiitosksen jälkeen sitten sanotaa kiitos riittää. Niin ei kannata huutaa. Mene koiran viereen, tartu pannasta ja komenna tavan äänellä muttä äänensävyllä lopeta (tai mitä sanaa sit käytetäänkään). Jos ei lopu niin silloin laumassa ylempi koira näykkäisee, ihminen voi es (itse käytän) laittaa kaksi sormea, etu-ja keskisormi, tervehdysasentoon ja näpäyttää kirsuun. Voit kokeilla antamalla kevyen näpäyksen nenänpäähän, sen huomaa, sitä ei voi ohittaa mutta se ei okeasti satu.
Koira ei ymmärrä, vaikka kuinka todistelisitte, lauseita, puhetta, oppii kyllä yhdistämään tietyn sanan tiettyyn asiaan eli koiran saa koulutettua pariin kymmeneen toimintoon helposti. juujuu, on koiria jotka on helvetin paljon viksumpia ja osaa ties mitä mutta ne on poikkeusyksilöitä joiden koulutukseen on käytetty aivan tolkuton määrä aikaa.
Toisaalta jonninjoutavia, es juuri taistelukosketuskeskusteluja on hyvä käydä koiran kanssa, yleensäkin jos on taipumusta jupista itsekseen, niin koira vapauttaa idiootilta näyttämisestä. Koiralle puhumisessa ei ole mitään outoa vaikka se outoa on jos funtsii pidemmälle.
Ja se viisaus..koira oppii reagoimaan niin kuin sinä haluat sen reagoivan, sen se tekee, niin kuin kissakin, joskin erill persoonalla, saaddakseeen lämpöä ja ruokaa. Nuo kaksi asiaa käsittää koiran maailmankaikkeudessa noin 75 prossaa kaikesta.Loput menee jäniksille, tekstiviestien haisteluille ja kaikille äänille mitä kuuluu sadan metrin säteellä;D Jos koira on älykäs niin sitä älykkyyttä voi haastaa mutta ojektiivisesti tarkisteltuna koira ei ole viisas, eikä tyhmäkään. se ei yksinkertaisesti käytä, tiedä olemassaolosta, ymmärrä kyseisten asioiden merkitystä ja koiralle itselleen niissä sanoissa ei sitä ole. Vain komennot se tajuaa yhdistää toimintaan. Es Eteen, jonka opetin mimmille saa aikaiseksi sen että koira kulkee puolitoista metriä edessäni. Ei sen vaikeampaa, ei sen vaativampaa.
Mutta onhan e mukava ajatella että koira kaiken ymmärtää ja loputtomassa viisaudessaan se rakastaa vain ja ainoastaan sinua, ymmärtää vain sinua ja on viisaampi kuin yksikään ihminen, ainakin silloin kun maailma kettuilee omistajalleen.
Kissojen kohdalla motivaatio on sama mutta ne ei vain kaipaa seuraa koira tapaan koska kissat eivät ole laumaeläimiä. Tieistkö muuten että kissat ei nau'u kuin ihmisille, se naukuminen on kehittynyt vain ja ainoastaan ihmisen kanssa kommunikointia varten. Lienee sama koirilla haukkumisen kanssa, en ole varma. Paitsi että sudet ei hauku, ne ulvovvat, kaikki viestintä on ulvaisuja, siistiä!! Aouuuuu!!
Viikon infovartti by Sus'
:D
Kiitos, Sus'!
PoistaIhana infovartti!
Tuo kiittäminen haukkumisen jälkeen pitäisi opetella. Pixie ei ole aina ollut näin hanakka toiminnan perään haukkuja, vaikka muuten mielellään haukkuukin. Onkohan kyse kuumasta, iästä tai etätyöelämän aiheuttamasta kurjuudesta, että haukuttaminen on lisääntynyt niin paljon - tiedä häntä sanoa.
Toimistolla töitä tehdessä etuna on eittämättä se, ettei koiran kanssa tarvitse säätää. Toisaalta, kun tilanne on tämä, mikä on, niin ihan mielellänihän minä säädän. Jotkut tilanteet työpäivän aikana sopivat koiran kanssa keskusteluun huomattavasti huonommin kuin jotkut toiset.
Meidän koiramme ei kuulu koirien älyeliittiin, en kuvittelekaan, että sille voisi opettaa ylettömän paljon. Mutta jotkut asiat on osattu ja niistä on vähitellen lipsuttu. Pitäisi taas vain muistutella mieliin ja harjoitella lisää.
Minä puhun koiralle paljon, koska puhun kaikelle muullekin elävälle, niin hölmöä kuin se tavallaan onkin. Ja juttelen minä ihan itseksenikin. Se selkiyttää joissakin tilanteissa ajattelua ihan kummasti.
En ole koskaan koiran kasvattamista opetellut, sillä tytär oli niin fiksu, että osasi kasvattaa ja kouluttaa koiran hyvin. Tässä matkan varrella olen opetellut ymmärtämään koiruutta ja luulen jo jotakin tajuavanikin. Rakas se on minulle, vaikkei se rakkaudesta mitään ymmärräkään. Mutta laumasta se ymmärtää ja me selvästi olemme tiiviisti samassa laumassa 🥰.