Ukko-fasaanin yöpuu

Kelit eivät ole olleet maailman parhaita, mutta uutisten perusteella eivät maailman huonoimpiakaan. Oli miten oli, on ollut hyvä viettää aikaa, jolloin ei ole tarvinnut stressata työasioista, on voinut vain sulkea kappaleen elämäänsä historiaan ja valmistautua tulevaan. Helteistä huolimatta olen eheytynyt 💖.

Oma loma ei ole vielä loppu, mutta yhteinen loma puolison kanssa on melkein lopussa.

Meillä päin melkein kaikki kukkakedot ja kukalliset tien vierustat on niitetty alas. Iso joukko nälkäisiä perhosia ja sudenkorentoja etsii uusia asetelmia. Pujoja on sen sijaan jätetty niittämättä oikein roppakaupalla. Omalla, ei niin mahdottoman pahalla pujoallergialla ulkona oleilu on vaikeaa ja nuhaista. Aina toivon, että tähän aikaan vuodesta niitettäisiin pujot ja ne kukkivat hyönteiskasvit saisivat elää hieman kauemmin. Siitä olisi iloa niin ihmisille kuin luonnollekin.

Kadonneet kukkakedot näkyvät melkoisina perhosinvaasioina omalla pihalla. Perhosia saa taas ihan väistellä. Neitoperhoset, herukka- eli liuskaperhoset ja suruvaipat (miehen käännös: sorrow pampers 🤭) ovat kansoittaneet pihamme. Eivät poseeraa, mutta lentelevät ja ovat paikalla. Olen lisännyt perhosbaarien määrää, jotta sinne mahtuisi ampiaisten lisäksi mukaan myös perhosia. Harmi, että perhosten ruokakedot ovat tyystin kadonneet 😞.

Lintuja kuulee ja näkyy lähinnä puissa. Poikaset viestittelevät emojensa kanssa ja sitä viestintää kuunnellessa pääsee paikantamaan poikasten ja emojen olinpaikat.

Fasaania en olisi huomannut, jollei se olisi lennähtänyt puuhun juuri silloin, kun katsoin ulos ikkunasta. Se lennähti hopeakuuseen yöpuulle.

Tämä kuva on otettu olohuoneen ikkunasta. Pian fasaani asettui vähemmän näkyvälle paikalle ja siirryin ulos etsimään parempaa kuvakulmaa.

Jollen olisi tiennyt, en olisi sitä löytänyt.

Hieman aikaa pälyiltyään se nousi hieman valmiimpaan asentoon.

Ei mitään hätää, kaikki kunnossa.

Fasaani jäi yöpymään noille sijoilleen. Aamulla oli poissa ja illalla palasi takaisin. Ei hassumpaa 💖.