Silkkiuikun isoja poikasia ja sembramännyn supermenestys

Sembramäntymme on vuosittain oravien suosikkikohde. Sen kävyt taitavat olla melkoista herkkua, sillä hyvänkin käpysadon jälkeen kävyt ovat aina kadonneet heinäkuun puoleen väliin mennessä. Tänä vuonna luulen, että tämä ilta on viimeinen käpyilta. Oravia taiteili puussa ainakin kolme kappaletta ja käpyjä oli jäljellä enää vähän. Mikähän niissä on niin mahdottoman maittavaa, että ne pitää syödä heti ensimmäisten joukossa?

Kuun vaihteessa kävin kuvaamassa silkkiuikkuparatiisia ja siellä poikaset olivat jo isoja. Piipitystä kuului koko ruovikon laajuudelta, mutta poikaset pysyivät hyvin sen suojissa.

Poikaskolmikko pysyi hyvin ruovikossa. Pari kuvaa sain napattua.

Ruovikon reunalla oli yksinäinen poikanen emonsa kanssa.

Komeasti alkaa poikasen keskivartalo jo muuntua aikuisen pukuun.

Ja vielä poikanen lähestyy emoaan matalasti anoen, ja toivoo, että saisi jotain ruokaa. Emo ei kuitenkaan enää ruoki.

Mahtavia luontoelämyksiä löytää ulkoa vielä päivittäin. Kannattaa olla valppaana 🥰.