Meillä kotona ei ole koskaan ollut irtonaista rahaa. Rahaa tärkeämpää ovat olleet uravalinnat, joissa status ja palkka eivät ole olleet tärkeintä, vaan oma kokemus hyvästä työstä. Ja tietenkin lasten harrastukset ja muu elämä. Ja niinhän se on mennyt, että parempipalkkaisissa töissä on edellytetty melko täydellistä sitoutumista työnantajalle. Kuten kesäloman katkaisemista tarjouksen tekemistä varten. Tai kesälomallakin jatkuvaa päivystämistä työasioissa vuorokauden ajasta riippumatta. Pienemmällä palkalla vapaa-aika on omaa, mutta esihenkilö kohtelee usein aika helposti sinua kuin älyvapaata lammasta. Anteeksi vaan.
Oli niin tai näin, tuntuu välillä, että sielunsa joutuu myymään työnantajalle kaikissa tapauksissa. Tämä on monen vuosikymmenen oma ja monen ystävänkin kokemus. Jos et myy kaikkea aikaasi, myyt älyllisen vapautesi ja uskottavuutesi. Pienemmän palkan lisäksi joudut esittämään, että muka tietäisit omasta erikoistumisalastasi vähemmän kuin esihenkilösi. Se sitä ammattitaidosta.
Mutta nyt on onneksi loma. Ei ajatella töitä tyhmästä aloituksestani huolimatta. Tuo nyt piti vain saada ilmoille pois omasta päästä ennen nukkumaan menoa.
Minilomamme tyttären kanssa Hankasalmessa hieman Jyväskylästä eteenpäin (etelästä ajateltuna) oli todella onnistunut. Paikka oli kaunis, majoitus mitä parhain ja ruokailu tuotti ravinnon lisäksi mielihyvää. Kirjoitan seuraavassa postauksessa reissusta ja paikasta enemmän. Nyt tyydyn yhteen auringonnousun kuvaan.
Kuvasin ensin omasta makuuhuoneestani, mutta sitten piti päästä patiolle kuvaamaan oikein kunnolla. Auringon nousu oli säätiedotusten mukaan vasta 20 vaille neljä. Vähän yli kahden jälkeen herättyäni kurkistin ikkunasta ulos (ihan vieressä, vain pään kohotus) ja näin uskomattoman kauniin näkymän, vaikka auringon nousuun oli vielä runsaasti aikaa. Oli hyvä hetki herätä 💖.
Ihanaa helleviikon jatkoa! Selvitään tästäkin!
P.S. Kävin uimassa! Talviturki on heitetty ja se oli helpottavaa. Järvien vedet ovat todella lämpöisiä!
Upea näyttää olevan maisema, aijai. Ihanaa saada lomaa ja rauhaa, aikaa itselle. Oman aikani, voimani ja mielnterveyteni lisäksi uhrasin entiselle työantajalle myös fyysisen terveyteni. Vasta näin jälkeenpäin kun olen ollut työkyvytömyyseläkkeellä kymmenen vuotta olen tajunnut millaisessa piinassa työskentelin vuosikymmenet.Enää en suostuisi, en! en ja en!, en kyllä pystyisikään enää.
VastaaPoistaIhan hassua (tai oikeastaan kurjaa), ettei ihmisistä osata kerätä sitä heidän parasta antiaan töissä niin, että molemmat osapuolet (työntekijä ja työnantaja) voittaisivat. Sen sijaan vahvistetaan siiloja, tehdään osaoptimointia ja johdetaan sen mukaisesti. Yhteinen hyvä ei tunnu usein paljoa painavan 😞.
PoistaKannatti kurkistaa yöllä ikkunasta. Upeat värit!
VastaaPoistaMinulle on jäänyt elävästi mieleen kännyköiden tulo työpaikalle. Lankapuhelinten aikaan saattoi rauhassa käydä syömässä. Kännykkään siirryttäessä se oli otettava vessaankin mukaan. En vastusta teknistä kehitystä, mutta läppäreiden ja kännyköiden myötä edellytetään 24/7 saavutettavuutta.
Teknologia on vain tekosyy. Joissain työpaikoissa ei käytetä kännyköitä, mutta vessassa käyntien määrää ja niiden pituutta valvotaan 😟.
PoistaYksityisellä sektorilla kilpaillaan raadollisesti monella tekijällä. Siksi asiakas ei saa odottaa hetkeäkään, vaikka se hänelle sopisikin. Siksi työntekijän pitää olla valmiina ja kärppänä vastaamaan mihin tahansa muuttuviin tarpeisiin nyt ja heti.
Julkisella sektorilla asiakkaat ymmärtävät kohtuullisen vasteajan. Hektisyys ja hätäily tulevat tavallisesti ihan organisaation omista tarpeista. Paremmalla ja kokonaisvaltaisemmalla suunnittelulla päästäisiin parempiin lopputuloksiin kestävällä ja henkilöstöä kannustavalla tavalla.
Olen aivan samaa mieltä tuosta työkulttuurista. Pyristelen vastaan, minkä kerkiän. Haluan ja tarvitsen oman aikani, enkä halua olla "korvaamaton".
VastaaPoistaAivan ihana aika herätä, mitkä maisemat <3
Kiitos, Helmi!
PoistaKorvaamattomuuden tila on typerä riski, jota työnantajan ei koskaan kannattaisi ottaa, jos vain mitenkään sitä voi välttää. Ja muuhunkin kuin työhön panostava työntekijä pysyy todennäköisesti terveempänä ja työkykyisenä kauemmin kuin pelkästään työhön aikansa käyttävä kollegansa.
Oma työni on henkisesti kuluttavaa l. painiskella muiden ihmisten ongelmien parissa. Kriisitilanteiden hyvästä hoidosta saa kiitosta, ongelma on se, että esimies saa tietää niistä kriiseistä vain ihan pienen osan. Kaikista hankalimmista ei koskaan. Sitten se on raskasta, että olet aina hieman ulkopuolinen, koska muut tekevät toisenlaista työtä. Omat lapseni olivat (ovat) mustasukkaisia asiakkaista. Olisi ollut parempi työskennellä muiden kun lasten ja nuorten kanssa. Vielä 8 vuotta, saa nähdä jaksaako!
VastaaPoistaEi ole helppoa.
PoistaSe olisikin hienoa, jos työpaikoilla voitaisiin optimoida kaikkien parhaat puolet ja osaamiset, ja kaikki kunnioittaisivat toisten kykyjä ja erilaisuutta.
VastaaPoistaKyllä kesässä nämä aamut ovat parasta! Heräsit juuri sopivalla hetkellä, niin upea on auringonnousukuvasi!
Kiitos, Hitunen 🥰.
PoistaMahtavat näkymät sänkyyn!
VastaaPoistaKyllä!
PoistaJotain tuollaista kun saisi seuraavaan omaan kotiin?
Aina voi haaveilla 👍, minä ainakin haaveilen.