Isän luona käymässä - hattupäivä

Kävin isää tervehtimässä. Isällä oli liivi- ja hattupäivä. En ollut häntä ensin tunnistaa tavallisesta poikkeavassa asussa. Hän totesi, että oli huomannut hattunsa vasta tänään ja siksi se oli nyt sitten päässä.

Otettiin valokuvia, tällä kertaa oikein kameralla eikä vain kännykällä. Joka toinen kerta otetaan jonkinlaisia kuvia. Isä hyvin luonnikkaasti jaksaa olla paikallaan ja jopa katsoa kehotuksesta kameraan, kun kuvaan. Kysyi minulta jossain vaiheessa, tuntuuko kuvattavana oleminen mukavalta. Hänen mielestänsä se ei ole mitenkään erityisen mukavalta. Silti hän aina kuvaamisen jälkeen hymyilee ja kiittelee. Ehkä hän tarkoitti, ettei se ole erityisen mukavaa, jos ei sitten epämukavaakaan 👍. Tai sitten se oli vain small talkkia.

Liivin kanssa tuli lopulta liian kuuma ja riisuttiin se pois. Hattu sai jäädä.

Myöhemmin saavuimme äidin kanssa isän huoneeseen, kun hän olikin lepäämässä. Nopeasti hän heräili ja keskusteli mielellään kanssamme. Heti herätessä henkilöt olivat hänellä vähän aikaa hukassa, mutta se on vallan ymmärrettävää.

Isä totesi jossain vaiheessa äidille, ettei hänestä (isästä) tullut sitten laulajaa. Oli jokin viimeinen juttu, mistä se jäi kiinni. Hieman myöhemmin isä totesi painokkaasti, ettei kannata sekoittaa musiikkia ja harrastuksia. Se oli hauska tokaisu, en tosin tiedä, mitä he siinä silloin keskustelivat, siirtelin juuri isän vaatteita kaappiin hieman kauempana.

Tämä musiikkiulottuvuus oli hauska, sillä en ole pitänyt isääni mitenkään musiikkimiehenä. Mutta on paljon, mitä en tiedä hänestä. Täytyypä jutella musiikista hänen kanssaan myöhemmin uudelleen 🤔.

Isä on niin kovin tyytyväinen saadessaan vierailijoita. Omahoitaja kehui häntä huumorintajuiseksi. Olen huomannut ihan saman piirteen.

Onnettoman kesän jälkeen hän on ällistyttävän hyvässä kunnossa ja niin mieli kuin kroppakin toipuvat edelleen hyvää vauhtia 💖.