Lähimenneisyyteni on täynnä kummallisia kohtaamisia. Lähelläni on aivan ihania ihmisiä ja sitten heitä, joita on todella vaikea ymmärtää. Muita ihmisiä ei voi muuttaa, joten olen jo koko kesän ajan etsinyt uusia lähestymistapoja minulle haastavien ihmisten ja tilanteiden kohtaamiseen. Olen edistynyt mielestäni todella hyvin, mutta vieläkin monet kohtaamiset palaavat salamana mieleen yöllisten heräämistuokioiden aikana. Ja niistähän ne heräämiset vain pitenevät 😨.
Olen oppinut, että omaa mieltä kannattaa ruokkia positiivisilla kokemuksilla. Negatiiviset kokemukset hakevat oman huomionsa kaikista omista varautumistoimista huolimatta. Se, mitä voi tehdä, on toistaa ajatteluaan hyvien asioiden äärellä.
Minun inhimillisiin voimavaroihini kuuluvat perheen lisäksi parhaat ystäväni ja läheisimmät työkaverini. Olen yhä enemmän opetellut luottamaan heidän palautteeseensa ja suhtautumaan muuhun ulkopuolelta tulevaan palautteeseen sopivalla etäisyydellä.
Olen kovasti opetellut suhtautumista siihen, kun joku toimii ikävästi minua kohtaan. Pyrin siihen, ettei toiminta osuisi ihoni alle. Mutta olen vasta opettelemassa. Matka lienee pitkä.
Huomenna matkaan vanhempieni luo. Se on iso askel. Isä asuu nyt hoivakodissa, johon on muuttanut vasta tämän viikon alussa. Äiti haluaa mennä tapaamaan isää yhdessä. Yritän yhdistää molempien tapaamiset erikseen. Äidin kohtaaminen tapahtuu varmaan autossa matkalla isän luo ja takaisin. Isän kohtaaminen - sitä pitää miettiä.
Joskus aikanaan kirjoitan sukusaagan meidän perheemme matkasta. Siinä on värikästä kerrottavaa 🙄.
Terveisiä edelleenkin Pulkkilanharjulta 😁. Ihanaa, että lomaa voi viettää pitkin vuotta eikä vain kerran tai kaksi vuodessa 🥰.
Upea maisema!
VastaaPoistaNiin 😍. Onneksi osa rannoista oli pyhitetty kansallispuiston käyttöön eivätkä rannat olleet etelä-suomalaiseen tapaan varattu mökkiläisten yksityiskäyttöön 🥰.
PoistaSukusaagaa odotellessa <3
VastaaPoista