Yllätyskanterelleja, lähipäiviä (töissä) ja kauniita maisemia heikolla leirintäalueella

Illat pimenevät, kunnes lokakuun lopussa siirrytään takaisin talviaikaan ja yhtäkkiä pimeys saapuukin jopa tuntia aikaisemmin. No, vastapainoksi aamujen pimeneminen ottaa silloin askelen taaksepäin, se tekee hyvää.

Työpäivien jälkeen ei enää ehdi kovin pitkälle metsäretkelle etätöistä huolimatta. Hämärässä kuusimetsässä on vaikea nähdä, mihin jalka milloinkin osuu ja jo eiliselläkin reissulla tuli useampi läheltä piti -liukastuminen. Kivet ja puiden juuret ovat niljakkaan liukkaita.

Eilen viiden aikoihin töiden jälkeen vaihdoin heti ulkoiluvaatteet päälle ja lähdin lähimetsään tuulettumaan pitkän ja intensiivisen työpäivän rytmistä. Yllätyksekseni löysin kantarelleja! Muutama viikko sitten kävin viimeksi samassa paikassa ja keräsin muutaman kantarellin silloin mukaani. Nyt niitä kertyi suurin piirtein litran verran! Olipa mahtava yllätys. Olin varmuuden vuoksi varautunut yllätyksiin ottamalla muovipussin mukaani, joten parin ensimmäisen pienen kantarellin jälkeen avautunut pieni kantarellitaivas oli helppo kerätä talteen 💖.

Ensi viikolla on kahtena päivänä tiedossa matka Helsinkiin. Ensin meillä on tyhy-päivä Helsingin keskusta-alueella ja seuraavana päivänä kehittämme toimintaamme läsnätilaisuudessa toimistolla. Olen pakannut viemisiä työkavereille, kun vihdoin pääsen heitä tapaamaan. Yksi kirja menee lainaksi, yhdet villasukat lahjaksi ja puoli litraa kuivattuja suppilovahveroita niin ikään lahjaksi. Jopas nuo ovatkin ehtineet täällä odottamaan matkaansa 👍.

Vielä saattaa tulla muutakin mukaan lähtevää, kunhan vain muistaisin ottaa kaiken mukaan 🤔.

Syyslomajuttuja: Kävimme matkailuauton kanssa useammallakin leirintäalueella. Pitäisi jossain vaiheessa vetää vähän yhteen sitä, mitä missäkin paikassa oli plussaa ja miinusta - myös edellisiltä reissuilta. Nopeasti ne asiat kaiken muun aivoruuhkan alta katoavat lähimuistista.

Nämä kauniit syysmaisemat löytyivät leirintäalueelta, joka ei sesongin ulkopuolella ollut mitenkään leirintäystävällinen. Vessat, suihkut ja keittiötilat olivat kylmiä. Ja kun ulkolämpötilakin oli vain 9 astetta, nuo tilat eivät juurikaan kutsuneet. Jätettiin tiskien peseminen sovinnolla seuraavalle leirintäalueelle. 

Ja sen kerran, kun olin valmistautunut syömään nuotiomakkaraa (en ole makkaraihminen), leirintäalueen notskipaikoilla ei ollut puun kalikkaakaan. Mökkien ja huonemajoitusten luona olevat nuotiopaikat olivat täynnänsä halkoja, mutta ne olivat aika kaukana meidän majoituksestamme. Hyvä, että edes maisemat olivat kauniita. Uudelleen en varmaankaan tuonne silti enää halua mennä.

Jos leirintäalue ilmoittaa palvelevansa ympärivuotisesti, niin näin radikaaleista rajoituksista pitäisi kyllä ilmoittaa. Etenkin, kun matkalla oli tietöitä ja jouduimme matkaamaan melkoisen matkan kohtuullisen heikkokuntoista hiekkatietä heikoilla opasteilla perille.

Olimme matkalla niin ilahtuneita, kun löysimme pohjoisemmasta kunnon ruskaa. Kun tulimme vajaata viikkoa myöhemmin takaisin kotiin, ruska oli saapunut jo tännekin. Niin se tilanne muuttuu.