Palauttava viikonloppu ja fasilitointikuvakortteja

Viime viikonloppu oli mahdottoman palauttava ja virkistävä! Raskaan talven jälkeen tunsin melkein tanssivani kukkasilla. Kaikkien viikonloppujen ei tarvitse olla tällaisia, mutta sinne joihinkin väleihin näitäkin tarvitaan.

Touhuilinkin ihan hyötyasioita, mutta pienesti, rennosti ja ilolla. Suorittajaminäni ei ottanut valtaa tällä kertaa. Muistin myös pysähtyä ja tehdä ihan hyödyttömiä juttuja. Ja olla jopa tekemättä yhtään mitään, vaikka olin hereillä! Hyvä minä!

Minun sisäinen suorittajani kaipaa kesytystä, jos haluan elää hyvää elämää vielä pitkään. Opettelen siis (kun on ihan pakko) parempia oman elämänhallinnan taitoja. Ja parempaa asennetta. Ja kyllä minä opinkin. Takamatkaa on vain vielä jonkin verran, kirittävää riittää. Mutta siitäkään ei saa tulla suorittamista.

Minun lapsuuden kodissani hoettiin säännöllisesti raamatun kymmenestä käskystä sitä neljättä käskyä: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Se oli ultimatum kaikkea tottelemattomuutta ja itsenäistä ajattelua kohtaan, niin minä sen koin ja koen vieläkin. Se oli todellakin käsky. Muuta uskonnollista meidän perheessämme ei sitten ollutkaan.

Minun omassa perheessäni vanhempien kunnioittamista ei ole erityisesti korostettu. Olen pyrkinyt välttämään pakotettua vastakkain asettelua. Välillä on pitänyt ottaa tiukempi rooli, mutta olen pyrkinyt johonkin parempaan. Tuloksesta toki voimme olla montaa mieltä. Varmuuden vuoksi en haastattele aikuisia lapsiani tähän. Heidän näkemyksensä asiasta saattaa poiketa kovastikin omastani 😂.

Oli miten oli, olen äärettömän onnellinen siitä yhteydestä ja luottamuksesta, joka vallitsee meidän ja lasten välillä, vaikka aikuisia ovatkin. Erityisen ylpeä olen siitä, kuinka he arvostavat vanhempia ihmisiä ja heidän osaamistaan. Enkä nyt puhu vain itsestäni. Kummallakin on tai on ollut hyviä ihmissuhteita kaiken ikäisten ihmisten kanssa. Arvostan sitä ennakkoluulottomuutta ja tasaveroisuutta sieltä nuoremmasta suunnasta. Jollen ehkä ole edesauttanut sitä, en ole ainakaan estänyt sitä. Olen katkaissut ketjun ja lapseni jatkavat tässä suhteessa puhtaalta pöydältä 🥰.

Sotken tähän vielä ripauksen ammatillista innostustani. Olen kuluneen vuoden aikana tehnyt digitaalisia kuvakorttikollaaseja. Ennen etätyöaikaa käytimme kuvakortteja työpajojen, joskus palavereidenkin alussa läsnäolon ja muiden huomioimisen hakemiseen varsinaista työrupeamaa varten. Parhaista korteista tuli aina kisa ja joku joutui aina tyytymään johonkin selittelykorttiin. Usein teemana oli: Millä fiiliksellä tulit tähän työpajaan/palaveriin? Valittu kuvakortti sitten selitettiin auki. Kaikkien keskittyminen terästäytyi ja mahdolliset häiriötekijät tulivat kaikkien tietoon. Se oli hyvä käytäntö.

Jatkuva etätyö kadotti fyysisten kuvakorttien käyttömahdollisuuden ja siihen tilallehan piti tehdä jotain digitaalista etäkokouksiin. Digitoin ensin vanhat kuvakorttimme. Pian oli selvää, ettei yhteen kokoukseen tai työpajaan tarvita sellaista määrää kortteja kuin läsnäkokouksissa. Nyt jokainen kortti oli kaikkien valittavissa siitä huolimatta, vaikka joku olisi sen jo itselleen valinnut.

Pienempi korttimäärä sai aikaan myös sävellysherkkyyttä. Kun aivan omaa korttia ei löydy, pitää tyytyä johonkin muuhun ja sitten selittää oma tarina kortin avulla tai siitä huolimatta. "Nyt on äkäinen olo, kun jätettyäni lapsen hoitoon huomasin, että oli jättänyt koti- ja työavaimet kotiin. Tämä työpaja on sinänsä ihan kiva, mutta vielä kiehuu vähän tuon aamun jäljiltä." Ja kaikki olivat heti kartalla.

Koska kehittäjäihmiset tuppaavat kyllästymään helposti, oli selvää, että vaihtelua tarvitaan. Olen sitten omalla ajallani puuhannut uusia kuvakorttikollaaseja työyhteisön käyttöön. Teemalla heti aamusta: Millä fiiliksellä tulit paikalle?

Tässä esimerkki ilmaisesta kuvapankista (Pixabay) keräämistäni kuvista tekemäni fiiliskortti. Millä fiiliksellä sinä olet juuri nyt (valitse kortin numero) ja miksi?

Minulla on tällä hetkellä ehkä fiilis tuolta ykköskortista. Pitkän väsyneen ajan jälkeen alan nähdä värejä ympärilläni ja elämä näyttää upealta 💝.

Upeaa viimeistä maaliskuun viikkoa sinulle!