Arvostusta itselle ja oravien vierailut sembramännyssä

Minun mittatikkuni mukaan nyt on kesän tylsin vaihe meneillään. Eläimet ovat enimmäkseen vetäytyneet hiljaisuuteen ja kaukaisuuteen. Kelit ovat voimakkaita suuntaan jos toiseenkin. Jos ei tykkää palvoa aurinkoa, hyvin vähän mukavaa keliä on jäljellä. Kylmistä sadekeleistä tykkää taas aika harva.

Valokuvaamisen ja luonnosta nauttimisen riemun jäljille pääseminen on ollut yllättävän pitkän aikaa vaikeaa. Samaan aikaan mikään muukaan ei ole virittänyt eikä innostanutkaan. Huomasin pitkän pohdinnan jälkeen, että rankat vuodet ovat vain vaatineet veronsa. Sen sijaan, että jatkaisin itseni syyttelyä ikävistä fiiliksistäni, päätän nyt keskittyä itseni huomioimiseen ja hoivaamiseen.

Tässä samalla olen löytämässä jälleen vanhat ikiaikaiset iloni: kuvaamisen ja luonnon. Vesimyyrät pysyttelevät piilossa, rantaheinikko on kasvanut todella peittäväksi. Pihan ainoa sembramänty on saanut käpynsä siihen vaiheeseen, jossa ne ovat oraville aivan vastustamattomia. Oravien intohimon seuraaminen on ollut aivan mahtavaa. Etenkin, kun ne tuppaavat innostuessaan tyhjentämään puun kävyistä ihan parissa päivässä.

Kävyt ovat pihkaisia, mutta nähtävästi myös todella maukkaita. Tänään yhden puun käpyjen kimpussa oli kerralla peräti kolme oravaa - kunnes reviiritaistelu nosti päätään. Taistelu paikoista alkoi.

Ole itsellesi armollinen - ikävät asiat eivät pääsääntöisesti ole sinun syytäsi.

Vaikka jokin ikävä asia olisikin sinun syytäsi, siitä ei kannata nostaa kierroksia. Kaikille tapahtuu vahinkoja ja elämä ilman sinua olisi todella paljon ikävämpää.

Elämä on arvokasta aina. Erehtyminen tai väsyminen ei tee elämästä vähemmän arvokasta. Se on elämää.

Mieti, mikä voisi olla intohimosi. Ihan kaikkien rajojen ulkopuolelta. Mikä sytyttäisi sinut ja inspiroisi "mahdottomiin" tekoihin? 

Itselleni matkustaminen uusiin paikkoihin ihan yksin oli aikoinaan iso rajanjakaja. Elämää on ennen ja jälkeen ensimmäisen oman matkustamiseni. Seuraavat rajapyykkini ovat olleet paljon pehmeämpiä ja hienovaraisempia. 

Tarvitsen elämääni vakautta ja turvallisuutta. Nautintooni tarvitsen seikkailua, uutta ja ennakoimatonta. Näillä mennään. Hoivaan itseäni hieroskelemalla nautinto- ja tarvitsemisnappuloitani. Kehun ja kuuntelen itseäni. Olen itselleni armollinen, enkä syytä enää itseäni kaikesta ikävästä olostani.

Vaikka sinulla olisi kaikki oikein hyvin, kuuntele silti itseäsi. Kunnioita ja arvosta itseäsi. Ymmärrä, etteivät ikävät vastoinkäymiset ole sinun syytäsi. Ei ole keinoa, jolla voisit pakottaa itsesi voimaan paremmin ja elämäsi sujumaan hienommin.

💖