Käpytikat ovat vihdoin jättäneet pesänsä. Ne eivät osaa tai halua yhtään peitellä asuinpaikkaansa, vaan kaikki vain huutavat tauotta nälkäänsä, hätäänsä ja olinpaikkaansa. Kun poikaset alkavat tunkea päätään pesäkolon ulkopuolelle, aikaa muuttoon on minun havaintojeni mukaan enää vajaa viikko.
Tässä emo on vielä ruokkimassa pesuettaan.
Kun poikanen jää näin näkyvästi päivystämään, on pian muuton aika.
Olen jokseenkin huolissani ihmisten kohtaamattomuudesta. Tai siis ainakin niistä ongelmista, mitä siitä koituu. Korona-aika terästi kohtaamattomuutta paljon. Viimeistään nyt olisi aika purkaa kriisiajan tapoja pois.
Vanhaan ei silti ole paluuta. En millään enää jaksa lähikohtaamisia vain muodon vuoksi. Mahdoton määrä valmisteluaikaa itsensä saattamiseen julkisten kohtaamisten kuntoon (meikkaus, hiukset ja vaatteet), ikuisuudelta tuntuva matka-aika ja sen pitäisi näkyä läsnäkohtaamisessa. Vaan ei näy melkein koskaan. Vanhan ajan lässyn-lässyn-kohtaamiset eivät enää tunnu vaivan arvoisilta. Tuloksena on pelkkä lässähtänyt pannukakku. Mitä pitäisi tehdä toisin?
Minkä vuoksi sinä matkustaisit sata kilometriä tapaamiseen ja käyttäisit aikaa ja rahaa tapaamiseen valmistautumiseen? Ehkä joutuisit vielä yöpymään muualla työnantajan piikkiin ja niukistelemaan perheajan kanssa? Tai järjestämään koiralle hoitajan poissaolosi ajaksi?
Jonkun mielestä pelkkä kasvokkain kohtaaminen on etäilyn jälkeen pelkkää juhlaa. Jonkun toisen mielestä läsnäkohtaamisessa on arvoa vain silloin, kun sen lisäarvo etätapaamiseen verrattuna selkeää ja varmaa.
Mitä odotat lähitapaamisilta? Mikä kannustaa etätapaamiseen?
Kävin itse juuri serkun kanssa lounastamassa. Siinä lähitapaaminen oli parhaimmillaan. Läheisyys, kehon kieli, hurmaava ympäristö (molemmilla sama) ja yhteinen ruokakokemus. Kiitos, Satu!
Lähitapaamiselta odottaa paljon silloin kun saa olla oma itsensä ja tietää, että vuorovaikutus on tasapuolista; saan kuunnella, mutta myös kertoa, mitä minulla on sanottavaa. Meillä myös paljon tikkoja pihapiirissä, mutta pesäkoloa en ole löytänyt, ihana pikkuinen kurkistaa pesästä 🩷
VastaaPoistaKiitos, Ansku!
PoistaKyllähän tuollaisiin lähitapaamisiin menisi vaikka hiihtäen keskellä kesää!
Tapaamisiin, oli ne omia tärkeitä ihmisiä tai satunnaisia tuttavia, kannattaa mennä avoimin ja positiivisin mielin. Mielestäni kaikenlaiset kohtaamiset antavat jotain tärkeää itselle ja niiden vuoksi voi nähdä vähän vaivaakin, kuten matkustaminen. En tiedä mitä tarkoittaa "vanhan ajan lässyn-lässyn-kohtaamiset", olen varmaan onneksi välttynyt sellaisilta :)
VastaaPoistaKiitos, tintti!
PoistaNuo vanhan ajan lässyn-lässyn-kohtaamiset ovat sellaisia, jossa monta ihmistä kokoontuu kuuntelemaan yhden tai muutaman ihmisen puheenvuoroja. Keskustelu on olematonta, näkemyksiä ei haeta eikä päätöksiä tehdä. Jos päätöksiä tehdään, niistä ei keskustella tai jos keskustellaan, keskustelu ei vaikuta päätökseen. Suurin osa osallistujista on hiljaa ja tavallaan statisteina koko kokouksen ajan.
Näitä en enää jaksaisi. Ainakaan matkustaminen näihin kokouksiin ei jaksa enää kutsua yhtään.
Toki, jos niin täytyy tehdä, niin niin täytyy tehdä 👍
Meillä tiimi on maantieteellisesti hajallaan ympäri Suomea. Kokoonnumme 2-3 kertaa vuodessa päiväksi fyysisesti samaan lokaatioon. Silloin ei tehdä asiakastöitä, vaan työstetään yhdessä esim. tiimin tavoitteita jne. Muutoinhan teemme käytännössä kaikki etänä. Tällaiset ovat ihan piristäviä hetkiä. Onhan siinä oma viehätyksensä nähdä välillä muita livenä, mutta myös kiva päästä välillä hyvällä syyllä pois omista arkikuvioista. Itselle kun nuo livetapaamiset sijoittuvat kauemmas kotikulmilta.
VastaaPoistaKiitos, Anonyymi!
PoistaKyllä tiimit tarvitsevat myös yhdessä olemista ja tekemistä. Jos se on mielekästä ja tarkoituksellista - vielä parempaa 💖
I wish the woodpecker a long (for a woodpecker) and productive life. As for meeting other people in person, I am not a fan of large crowds and tend to avoid them, but I enjoy getting together with friends. I am retired so I have no need to meet with work colleagues.
VastaaPoistaThank you, David!
PoistaI find out myself enjoying both large crows and closest friends. Not all the time. I find myself in both ends of the introvert-extrovert-line. Depending on time, situation and so on.
Nature is one of my closest friends nowadays. That is nearly my comfort zone (except all insects and cold rain).
Tapaamisista en oikein osaa sanoa sitä tai tätä. Mutta linnunpoikasista sen verran, että meillä mökillä on rantasipi tehnyt pesän mustikanvarpujen keskelle. Siellä oli neljä munaa useamman viikon ajan. Emo lenteli pesän ja rannan väliä ja oli toki pesässäkin. Mutta kun me liikuimme ulkona, niin emo lensi välittömästi pois pesästä.
VastaaPoistaTänään pesä oli tyhjä. Ei ollut edes munankuoria jäljellä, poikasista puhumattakaan. Onkohan jokin muu eläin käynyt nappaamassa munat vai mitä on tapahtunut?
Kiitos, Kristiina!
PoistaRantasipin pesä on mahtava havainto! Harmi, ettei kaikki ole sujunut pesinnän kanssa oikein. Elämä on välillä aika raakaa ja armotonta 😞
Upea päästä seuraamaan käpytikkaa pesällä. Poikaset on tosi äänekkäitä.
VastaaPoistaKiitos, Anne!
PoistaPoikaset pitävät todellakin melullaan huolta siitä, ettei kukaan olisi huomaamatta pesää.
Lintujen poikasia onkin aika paljon näkynyt. Meinattiin ajella töyhtöhyypän poikasten yli. Oli keskellä meidän ajokaistaa.
VastaaPoistaKiitos, Sami!
PoistaAjoteillä on ollut haasteita lintujen kanssa. Törmäsin autolla yllättäen viime tingassa eteen rynnistävään varikseen. En ehtinyt kuin kauhistua. Vieläkin on paha mieli.
Mahtavat tikkakuvat olet onnistunut nappaamaan!
VastaaPoistaTyössäni ei juuri ole etäkokouksia, mutta ei se aina kasvokkainkaan ole sellaista kuin toivoisi eli että kaikki saisivat äänensä ja mielipiteensä kuuluviin ja tulisivat kuulluiksi. Itse monesti jättäydyn suosiolla taustalle, kun huomaan joidenkin varastavan liki kaiken tilan muista välittämättä. Vapaa-ajan kohtaamisissa vähän sama juttu. Niitä ihmisiä arvostaa, jotka kyselevät ja kuuntelevat kuulumisia, mutta kertovat myös omistaan.
Kiitos, Hitunen!
PoistaKokoukset voivat olla yhteisiä tai velvoittavia. Puheenjohtajan panos kokouksen onnistumisen kannalta on tärkeää. Mutta olisi todella hyvä, jos osallistujatkin pääsisivät ilmaisemaan omat odotuksensa kokouksille.
Hienoja tikkakuvia <3
VastaaPoistaPitkään etätyötä tehneenä olen jo niin tottunut vain pelkkiin ihmisten ääniin, ja kuvapalleroihin, etten osaa enää kaivata entistä office "normaalia". Toisaalta, jos joku laittaa palaverissa videon päälle, niin sen toisen ihmisen ilmeet ovat kyllä iso plussa, ja saavat hymyn kasvoille. Etäily on tehokasta, kun palsuissa katsellaan kuitenkin yleensä jotain "matskua", huomio siinä. Ja, kun oma työ on itsenäistä, ja tykkään olla itsekseni, niin aika mahtava juttu, että saan olla näin <3
Kiitos, Marja!
PoistaOlen siinä mielessä todella onnekas, että melkein kaikissa etäpalavereissamme kaikki pitävät kamerat päällä. Se on ihan mahdottoman merkittävä asia.
On toki niitäkin palavereita, joissa olen ainoana kamera päällä. Toivon, että siitä on enemmän vahvistusta kuin haittaa muille osallistujille. Pidän kamerani pois päältä vain muumiroolissa, kun kaikki muutkin ovat kamerattomissa tiloissa.