torstai 26. marraskuuta 2015

Paha vuodenaika ja hyvä sinitiainen :-)

Tälle vuodenajalle pitäisi totta vie tehdä jotain... Valon määrä alittaa terveydelle välttämättömän määrän moninkertaisesti. Tuo ei tietenkään ole suoranaisesti tieteellinen totuus, vain minun näppituntumaani, eli aika lähellä faktaa kuitenkin ;-)

Sää ei jaksa olla yhtään kannustavimmillaan marras- ja joulukuissa. Ei ainakaan täällä eteläisessä Lapissa (Hämeessä). Sen sijaan rautatieliikenne kannustaa aktiivisuuteen. Tänä aamunakin junasta oli kadoksissa kaksi tai peräti kolme (?) kokonaista vaunua. Kaikki eivät siis päässeet istumaan, aktiivisimmat ja nopeimmat löysivät sentään paikan itselleen. Pasilan kohdalla junassa oli monta seisojaa, rappusilla istujaa ja jopa housut jalassa wc-pöntön päällä istujaa. Se ei ole yhtään reilua ennen kello kahdeksaa...

Töissä sen sijaan kaikki vuoden tärkeimmät projektit ovat kukkeimmassa kiireessään. Joka vuosi maailma tehdään valmiiksi niin meillä kuin kaikkialla muuallakin ja tammikuussa aloitetaan sama härdelli aina uudelleen alusta. Ihminen EI voi olla maailmankaikkeuden älykkäin olento. Jos tulevaisuus on meidän oppimiskyvystämme kiinni, kannattaa olla syvästi huolestunut.

Kiire, pimeä ja toivottomuus ovat huono yhdistelmä. Jos voit jättää edes yhden noista pois, tee se. Kiireen karistaminen vaatii neuvokkuutta ja rohkeutta. Neuvokkuutta siksi, että keinot eivät ole helppoja. Rohkeutta siksi, että kaikki eivät tule pitämään ratkaisuistasi.

Pimeään tarvitaan valoa. Aina kun maltan kotona sytyttää kirkasvalolampun selkäni taakse loimottelemaan, väsymys pienenee heti eksponentiaalisesti (=hurrrrjan paljon). Sellainen pitäisi hankkia töihinkin. Tai itse asiassa työnantajan pitäisi hankkia sellainen, jos haluaa minusta enemmän irti ;-)

Toivottomuuden karistaminen on se vaikein juttu. Ensin voi aloittaa suunnittelemalla niitä asioita, joita elämässään haluaa tehdä. Ihan yksityiskohtaisesti kalenteriin asti. Sitten voi opetella keskittymään elämässään niihin asioihin, jotka tuovat virtaa ja voimaa. Hylätä energiavarkaat ja voimasyöpöt. Lopettaa huonon omantunnon kanssa kamppailu ja tehdä selvä sopu. Kaikkeen ei tarvitse revetä ja ehtiä. Jotkin asiat eivät edes tee hyvää - kenellekään. Läheiset ja heidän tapaamisensa - ihan ykkösjuttuja. Sopiva itsekkyys - sitä tarvitaan. Kukaan muu ei voi tehdä sinua yhtä onnelliseksi kuin sinä itse. Ja jos toivottomuus ei siltikään helpota, lääkärin ja psykologin yhdistelmä kannattaa aina kokeilla. Usein he ovat jopa hyviä työssään ;-)

Minun päivän kohokohtiani oli, että sain vihdoin matkalaukun tyhjennettyä - on ihan sankarillinen olo ;-) Matka oli vasta lokakuussa... ;-)

Energiaa ja tyyneyttä sopivassa suhteessa viikonloppuusi :-)


18 kommenttia:

  1. Totta turiset. Se on juuri näin kun kirjoitat, että pitää keskittyä mukaviin asioihin ja karsia energiasyöppöjä pois. Meillä on töissä muutama kirkavalolamppu ja ovat ahkerassa käytössä. Kyllä tämä pimeys alkaa tuntua täälläkin. Vaan älä huoli, muutama viikko enään ja sen jälkeen lähdetään kohti valoa =D. Ihanaa alkavaa vikonloppua! PS: Söpö sinitiainen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukaviin asioihin keskittyminen ai ole aina helppoa. Mutta kun oikein miettii, mistä ei olisi valmis luopumaan, asia voi kirkastua.

      Valoa odotellessa käytän ainakin kotona paljon miehen minulle ostamaa kirkasvalolamppua. Se piristää aivan mahdottoman paljon :-)

      Poista
  2. Kyllä se tästä iloksi muuttuu. Ihan pian on marraskuu selätetty, joulukuu menee hujauksessa ja sitten alkaakin jo valo lisääntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marraskuu alkaa onneksi olla paketissa. Ehkä se tästä sitten, kun muistaa revitellä joulusta tässä välissä ;-)

      Poista
  3. Töissä ollessani pukeuduin marras- ja joulukuussa punaiseen. Punaiset vaatteet antoivat energiaa. Haalin keltaisia mappeja työpapereille ja niinpä maiseman loosissani loisti keltainen kajo, jota moni kommentoi. Vie siis työpisteeseesi runsaasti keltaisia ja punaisia energiapintoja. Ne antavat lisävaloa. Pyydä valaisinta ja jos et saa hanki oma. Turha itseään on kiduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ottanut mustan 'värin' piristeeksi marraskuussa harmaan ;-) Tästä sitten vuosi kerrallaan hieman värikkäämpään suuntaan ;-)

      Tosin työhuoneen seinällä on kirkkaan keltaisia isoja lappuja muistuttamassa yhdestä antoisasta projekti-iltapäivästä :-) Väriä siis sitä kautta :-)

      Poista
  4. VR jatkaa samalla tavalla kuin jo vuosikymmeniä :(

    Pimeää on taas, kun lumet suli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on kerran tavat oppinut, miksi niistä luopua? ;-)

      Valoa kaivaten...

      Poista
  5. Pimeää on. Pitäisi varmaan hankkia sellainen valolamppu virkistämään...
    Söpö sinitintti.
    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kirkasvalolamppua... Minulle ei sovi päin naamaa loistattaminen, pää tulee kipeäksi. Seinän ja katon kautta heijastaminen on hyvä ratkaisu :-)

      Poista
  6. Helkkarinmoista seisoa junassa Hämeestä Helsinkiin... vielä jos on menossa jonnekin seisomatyöhön, niin jalat ei kiitä. Mutta sentään meni juna! Täältä ne meinaa vähentää vuoroja ja huonontaa ihmisten töihin- ja kouluunkulkua entisestään. Bussilla ei ole enää vuosiin päässyt kuin keskustaajaman kouluun, poispääsyäkin on jo rajoitettu.

    On vaikeaa keksiä, mitä elämässään haluaa tehdä... tänään juuri mietin sitä, miten elän "sitku" -elämää enkä tartu toimeen. Mutta mihin toimeen? Olin kyllä ihan tyytyväinen täyttäessäni lintulautaa ja murskatessani pähkinöitä pieninokkaisempia varten, mutta en mie oikeastaan sitäkään voi (enkä halua) koko ajan tehdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tisivat tulla Riihimäeltä nuo seisojat. Pitkä matka silti...

      Julkisten kulkuneuvojen varaan laskeminen ei taida enää kannattaa :-(

      Minä voisin kirjoittaa, selvittää ja kuvata vaikka kuinka paljon. Se on tässä selvinnyt. Tänään aamulla kirjoitin intranettiin juttua uudesta tuloskorttiprosessista - siinä sai kaivella sanavarastoaan ja mielikuvitustaan, jotta jutusta saisi ymmärrettävän, sopivan lyhyen ja jopa kiinnostavan. Aihe ei ollut kiinnostava, mutta tehtävä viritti :-)

      Poista
  7. Gostei bastante desta magnifica fotografia, é um belo momento.
    Um abraço e bom fim de semana.

    VastaaPoista
  8. Hyvin sanottu: energiaa ja tyyneyttä sopivassa suhteessa. Mutta vaikka minkälaiset tunteet jylläisivät, niin sinitiaisen näkeminen ja myös kuvankin näkeminen rauhoittaa. Aivan ihana kuva. Minä istuin tänään vaikka kuinka pitkään kameran kanssa ja odotin lintuja lintulaudalle. Turhaan, ei niitä tullut. - Rauhallista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli!

      Luonto rauhoittaa aina :-)
      Joskus luonto ei tule tykö, vaikka niin toivoisi, Sen olen kokenut monen monta kertaa :-)

      Poista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)