keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Ne kipeät jalat

Jalkojen kipeytyminen alkoi yllätys, yllätys kuntoilun aloittamisesta. Ostimme miehen kanssa joululahjoiksi kuntosalikortit ja viikko loppiaisen jälkeen pääsimme aloittamaan kevyesti tutustumisen saliin. Tai niin siis luulin. Havaittuani juoksumaton minun oli ihan pakko päästä kokeilemaan vähän. Ja niinhän minä tein.

Vauhti tuntui riittämättömältä ja lisäsin nopeutta. Ja sitten vähän raskauttakin. Ja päädyin lopulta juoksemaan kuin nuori varsa sisäisesti, mutta ehkä hieman raskaammin noin ulkoisesti. Järkeä oli sen verran päässä, että palasin kävelynopeuteen. Innostuakseni kohta uudelleen juoksemaan ja niinhän se reissu sitten meni. Juoksumaton lisäksi en muuta kokeillutkaan.

Kenkäni eivät olleet mitkään juoksukengät. Minulla ei edes ole juoksukenkiä. En ole juossut moneen, moneen vuoteen. Juoksumattokin oli aika timmi alusta noin äkkiseltään juoksun aloittamiseen. Mutta enhän minä sitä silloin ajatellut.

Seuraavakin päivä alkoi ihan hyvin. Jaloista huomasi, että jotain oli tullut tehtyä, mutta ei mitään sen keljumpaa. Kunnes jäin päivällä suustani kiinni ja huomasin olevani jo kovasti myöhässä tapaamisestani reippaamman kävelymatkan päässä. Siis juoksemaan. Osan matkaa ainakin. Kengät olivat juoksemiseen vieläkin huonommat kuin edellisen illan lenkkarit. Tuli hiki ja teki tiukkaa, mutta ehdin kuin ehdinkin.

Takaisin tullessani penikat alkoivat jaloissa valittaa syvää ja tiukkaa surunsekaista kipua. Aikaa ei ollut hukattavaksi, yritin kävellä kipeillä koivilla hieman rauhallisemmin.

Seuraavana päivänä kuntosalilla en mennyt juoksumatolle. Kokeilin muita laitteita. Jalkojen kanssa innostuin ja huomasin vasta myöhemmin, että painot olivat ehkä liian muhkeat. Seuraavana aamuna kipeiden penikoiden seurana oli vihlova lonkkapari. Koko päivän ajatukseni seilasivat vain turkaisen kipeissä jaloissani.

Ja sitten tulivat matkamessut. Vaikka kävelin hitaasti, jalat olivat kuin tulessa. Ja askeleita kertyi väkisinkin. Seuraavana päivänä sama vielä uudestaan.

Messupäivien jälkeen raahauduin juna-asemalle odottamaan junaa. Kaukana taivaalla pilkisteli kaunis valo, piti kävellä todella pitkältä tuntuva matka laituria pitkin, ettei laiturin katos tullut mukaan kuvaan.




Tuossa alla oikealla saapui vihdoin minun junani laituriin.


Nyt olen hellinyt ja hoivannut jalkojani kovasti ja monin keinoin. Enää ne eivät herättele kivuillaan pitkin yötä. Ehkä vain kerran tai kaksi yössä ;-) Pieniä määriä voin jo kävelläkin ilman kipua. Kuntosalille en kuitenkaan mene vielä tällä viikolla.

Niin että aloitelkaa uusia terveellisiä harrastuksia viisaammin kuin minä!

Mahtavaa viikon jatkoa :-)

11 kommenttia:

  1. Varovasti kannattaa aloittaa. Varsinkin jos edellisistä kerroista on pitkä aika. Nivelet ja kaikki muut pitää saada taas koulutettua rasitukseen. Juoksuun ehdottomasti kunnon kengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tiesin tuon teoriassa, mutta käytäntö on aina ihan toinen asia. Nyt luulen taas palauttaneeni mieleeni monta tärkeää asiaa :-)

      Poista
  2. Siinähän se taito olisikin kun osaisi aloittaa maltilla. Mutta kun mieli halajaa suurempaa edistymistä minkä kroppa kestää. Eikä sitä kipua ihan heti aina huomaakaan.
    Hienoa kuitenkin että innostuit kuntosalille menemään. Minulla on se vielä tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kristiina!

      No sehän on se, kun tuntee itsensä nuoreksi ja kuvittelee jotenkin olevansa nuorekkaammassa kunnossa kuin onkaan ;-) Minullakin on urheilu- ja tanssitausta ja kroppa on ollut pitkään todella voimakas ja kestävä. Nykytilaa on selvästi aika vaikea arvioida realistisesti.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Anne!

      Jalat kestävät jo rauhallisen liikkumisen.
      Juoksukengät ovat etsinnässä ja viikonloppuna, kun vihdoin uskaltaudun jälleen salille, yritän olla rauhallinen ja koetella ihan uusia lihaksia ;-)

      Poista
  4. Kipujesi hyvä puoli on se, että tiedät niiden syyn. Jotain kivaa tehdessä ei aina järki kulje innon kanssa yhtä matkaa. Kuinkahan moni salilla ensimmäisiä kertoja käyvä sortuu samaan ja pahimmassa tapauksessa lopettaa käynnit kokonaan kipujen myötä?

    Toivottavasti kivut ovat jo jättäneet sinut ja voit jatkaa saliharrastustasi. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!

      Rauhallinen kävely sujuu jo kivutta ja sunnuntaina on tarkoitus mennä jälleen kuntosalille.
      Toivottavasti tällä kertaa hieman paremman maltin kanssa.
      Juoksumatto saa jäädä vielä joksikin aikaa ihan rauhaan :-)

      Poista
  5. Sitä aluksi innostuu, eikä muista että kipeetä tulee kun aikansa rasittaa.
    Mä en ole koskaan käynyt kuntosalilla, vois kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tavoitteena ottaa sellainen ohjattu harjoituskerta johonkin väliin, että oppisin tekemään oikeita asioita oikealla tekniikalla ja oikeilla painoilla/määrillä. Saisi järkeä ja tietoa tähän intoilun lomaan ;-)

      Poista
  6. Sama juttu kävi itselle myös nyt kun aloitin kuntosalilla käynnin jälleen. Liian innoissaan aloin painon nostoon ja nyt on sitten oikea käsi venähtänyt. Miten se on niin vaikeaa malttaa mieli aina.

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)